Superhyperihana kouluvalmennus

VAROITUS! TÄMÄ PÄIVITYS SISÄLTÄÄ RUNSAASTI IMELÄÄ HEHKUTUSTA!

Tässä on nyt jotain hämmentävää. Ratsastus tuntuu joka kerta vaan ihanammalta ja ihanammalta. Kun otan ohjat käteen alkukäynneillä, tunnen jo, että hevonen on kuulolla ja venyttää kaulaansa pitkälle alas, kohti kuolainta. Tämä on se tunne, johon olen pyrkinyt vuosia, mutta vasta nyt, vihdoin, on joku juttu loksahtanut paikoilleen. Monille tämä lienee ihan arkipäivää, mutta itselleni ratsastus on ollut aina ennen enemmän tai vähemmän tappelua, halusinpa tai en. Nyt tuntuu siltä, että Lotan kanssa ymmärrämme toisiamme, Lotta luottaa ja tekee kaiken niin hyvin kuin osaan vain pyytää.

Katse taas jossain....

Tänään meillä oli taas jokasunnuntainen Maijan valmennus. Lotta oli hiukan jäykkä aluksi, mutta ei vastustellut vaan yritti silti parhaansa. Annan sen ravata mummoköpöttelyä aluksi, että se vertyisi pikkuhiljaa.

Tunnilla teimme ensin käynnissä ja ravissa etuosakäännöksiä niin että asetus oli ulos. Tästä siirryimme tekemään sulkutaivutuksia  ravissa. Lotta liikkuu oikeassa kierroksessa usein takapuoli ulkona, joten sulkutaivutus oikeassa kierroksessa on sille superhelppoa, mutta ei kovinkaan hyödykästä. Sen sijaan vasemmassa kierroksessa se on sille loistavaa jumppaa.

Lotta keskittyy.

Seuraavana ohjelmassa oli vastalaukka-ravi -siirtymiset pääty-ympyrällä. Vasemmassa kierroksessa sujui hienosti, sillä Lotta haluaisi aina muutenkin laukata vain oikeata laukkaa. Siirtymisissäkin se pysyi hienosti muodossa ja tahdissa. Olin supertyytyväinen. Toisessa kierroksessa oli hiukan ongelmia. En osannut oikein erottaa kumpi laukka meillä oli! Häpeällistä.

On tämä niin hauskaa!

Vastalaukka nousee - vai nouseeko?

Lotta on maailman suloisin, kun se yrittää, vaikka ratsastaja ei oikein osaa antaa tarpeeksi täsmällisiä apuja. Maijan kanssa se meni myös oikeassa kierroksessa vastalaukkaa ihan mainiosti, joten tiedän että vika on minussa, kun en osaa olla tarpeeksi täsmällinen. Silti Lotta ei ota hernettä nenään, vaan yrittää ja oikein puhisee ja innostuu ja kuumuukin hiukan. Se on silloin niin ihana, että meinaan pakahtua.

Olen nyt vihdoin oppinut yhden asian Lotan kanssa. Se on oikean vahvuinen tuntuma. Ratsastus menee heti pilalle ja Lotta kovettaa itsensä, jos otan yhtään liikaa suusta, tai oikeastaan jään hiukkaakin liian kauaksi aikaa kiinni. Tämäkin on itsestäänselvyys, mutta silti olen sen vasta nyt tajunnut. Kun pidän käden pehmeänä Lotta herkistyy herkistymistään. Ihana hevonen.

Onnellinen ratsastaja.