![]() |
Viime lauantain tunnelmia, aivan fantastinen ilma. |
Ihan kivalta on tuntunut muinakin päivinä, mutta mä en todellakaan osaa silti rentoutua vaan kuulostelen koko ajan. Eilen itse asiassa huomasin, että mä aiheutan itse tahtirikkoja koko ajan, kun olen niin hermona ja pelkään huonoja askelia ja "autan" (eli häiritsen). Mandy reagoi niin pieneen, että siellä selässä täytyy ihan oikeesti olla tosiaan hiljaa!
Päätin sitten vaan keskittyä tahtiin ja kevensin yks-kaks-yks-kaks. Kuin metronomi olisi päässä. Keskityin vain tahtiin ja tasaiseen eteenpäin menoon. Käsi ihan paikoillaan. jalat kevyesti kiinni kylkiin. Mietin vain sitä, että vauhti ja tahti ovat kokoajan samat. Mandy tuntui oikein tyytyväiseltä ja lopuksi pärskyi varmaan kierroksen verran...se oli iloinen kun pääsi hiukan liikkumaan irtonaisesti ja rennosti, ilman että joku häiritsi.
Nyt ajattelinkin vaan keskittyä jonkin aikaa siihen tahtiin, eteenpäin menoon, rentouteen ja irtonaisuuteen. Paljon pohkeenväistöä ja reipasta menoa. Ja sitten hiukan laukannostoja isosta ravista.
Ja otetaan tosiaan ihan rennosti nyt vielä. Valmennukseen vasta joskus helmikuun (loppu)puolella, jos kaikki menee hyvin. Yritetään päästä maastoon paljon, jos kelit vain sallivat. Välillä täällä rannikolla on ollut niin liukasta, että ei huvita lähteä, vaikka hokit pitäisivätkin pystyssä. Mandy ainakin kävelee jäällä tosi varovasti ja maastoilu on siksi liukkaalla aika jäykkää menoa.
Jestas, miten sitä jo odottaa sulia teitä ja kevätfiilistä!