Ja kyllä lähtee

Tänään päätin harjoitella lisäyksiä diagonaalilla. Ne eivät koskaan ole olleet lempparini, mutta ihan viimeaikoina oon ruvennut niistä tykkäämään, kiitos Lotan joka aina innostuu niistä.

Hmmm....tässä on meneillään jotain kovaa yritystä. Mikä mahtaa olla askellaji? Oliskohan raipalla hipaistu juuri neidin peppua ja neiti näyttää mieltänsä?

Ja kyllä lähtee! 

Lotta on usein ratsastuksen alussa melko jäykkä ja tuntuu jopa hiukan epäpuhtaalle. Siksi verryttelen kevyessä laukassa melko pitkin ohjin. Yritin tänään testata, saanko sen kuulolle melko nopealla verryttelyllä. Ei se kovin hyvin onnistunut, heppa ei  ollut kovinkaan pehmeä vaikka periaatteessa toimikin ihan kohtalaisesti.

Voiko tätä katsetta vastustaa?

Love my horse.

 Lotan kanssa ongelmana on se, että kun se tuntuu hyvältä ja kevyeltä ja aivan ihanalta, se onkin aivan kuolaimen alla ja kaula varsinaisella joutsenkaarella. Sitten kun se hiukan painaa ohjalle ja tuntuu raskaammalta, se itseasiassa näyttääkin paljon paremmalta.

Ja lisää harjoitusta!

Lisäykset onnistuivat aika mukavasti ainakin oikeaan kierrokseen. Ennen lävistäjää Lottaa täytyy hiukan kaasutella ja jarrutella yhtä aikaa. Lävistäjälle tultaessa päästetään eteen mutta pidetään paketti kasassa. Eteenpäinpyrkimystä täytyy siis löytyä, ja se on ollut meille pienoinen ongelma viime päivinä. Neiti on ollut melkoinen löysämakkara.

Tässä kuvassa on jotain mistä tykkään. Tosin suu taitaa olla hiukan auki. Mutta meno on reipasta.

Lotan kanssa on kuitenkin aina kiva ratsastaa. Sen kanssa tulee harvoin mitään epätoivoisia hetkiä. On se niin kiva tamma!

PS. Jatkoa meidän tarinastamme seuraa kyllä pian!