keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Talven riemuja

Helmikuuta mennään jo, ja ihanasti on tullut valoa iltoihin. Kun vielä päästäisiin eroon tuosta jäästä...

Tammikuussa päästiin treenaamaan hankeen ihan kunnolla. Jossain vaiheessa Reinon hankikiintiö tuli täyteen ja se ei halunnut edes kävellä hangessa enää. Vaikka se olisi ollut niin hyvää jumppaa herra pullerolle.
Nuori herra oli päässyt keräämään vähän turhan paljon massaa pihatossa, vapaan heinän äärellä. Ei se mitenkään jumiin ollut silti hankitreenistä mennyt, koska meno maistui varsin hyvin sekä auratulla tiellä, että maneesissa. Lumi vaan oli aivan liian syvää hänen töpöjaloilleen. Ja maha painoi.

Annika Mäki Photomasta kävi ottamassa näitä ihania kuvia eräänä kylmänä aamuna. Hieno, sininen hetki! Mikä kuvista on suosikkisi?

Tammikuussa jatkettiin myös meidän viikottaisia koulutreenejä ja Reino oli tasaisen hyvä koko ajan. Lisääntyvä massa (lue läski) aiheutti tosin huolta. Kuun lopussa vein sen oikein eläinlääkärin nähtäväksi, ja tuomio oli, että pois vapaalta heinältä. Olin itse ollut jo jonkin aikaa samaa mieltä, mutta kaipasin tukea päätökselle, joka oli kuitenkin henkisesti mulle aika vaikea, koska pihatossa oli niin monta muuta hyvää puolta, kuten kaverit.


1. Hankijumppaa. Reinolle saattoi tulla hiukan hiki tämän jälkeen...
2. Ihanasti aurinko näkyy tuolta metsän takaa. Alkuraveja.

3. Tämä on ehkä mun suosikkini näistä. Hanki ei näytä niin syvältä tässä, mutta aika vaikea siinä oli ratsastaa ja saada hevonen avuille sinä lyhyenä hetkenä, joka oli aikaa ennen kuin hevonen hyytyi ja kuvaaja jäätyi.
4. Reino painaa menemään.
5. Vähän kuolaimen alle painuu ja kuulen päässäni valmentajan sanat: käsi eteen, nenä ylös!
6. Oho, uups, pitää oikein tarpoa että pysyy pystyssä!
7. Laukka oli hieman holtitonta! Mutta nämä värisävyt! Ihan mahtavan upeita. Reino sointuu maisemaan kerrassaan upeasti.
8. Voi tuota pulleromasua!
9. Tämä on mun mielestä myöskin niin ihana kuva. Jotenkin tulee mieleen lännen elokuva, en tiedä miksi.


Helmikuussa Reino sitten muutti talliin. Se ei ollut sen kummempi operaatio, kuin talutin pihan poikki ja vein karsinaan. Paikka oli Reinolle tuttu, koska se on siellä ollut joka päivä hoidettavana ja varustettavana. Ainoa ero, että nyt se on siellä yötäkin ja tarhassa päivät. Ja heinä on rajoitettu 8-9 kiloon päivässä.  Vähennetään vielä, jos muutosta ei synny. Voi poni parkaa! Nyt, 20 päivää myöhemmin poni näyttää kyllä jo huomattavasti paremmalta, ja pikkuhiljaa tähdätään kohti hoikempaa olemusta. Onneksi tilanne ei ollut mikään ihan mahdoton vielä, mutta parempi puuttua tilanteeseen ajoissa. Heinä on tänä talvena ilmeisesti niin energiapitoista, että moni hevonen on lihonnut yllättävän paljon.

Koulutreenit ovat jatkuneet normisti. Valmentaja kävi kerran selässä, ja totesi ponin menneen hyvin eteenpäin. Reino pääsi myös kerran hyppäämään ja yllätti meidät ponnaamalla sitä paremmin, mitä korkeammalle puomit nousivat. Ehkä sillä on sittenkin estelahjoja!