|
Lotta on tässä keväällä otetussa kuvassa kuolaimen alla, ja hiukan liian lyhyellä kaulalla, mutta oli mielestäni todella hyvän tuntuinen ja aktiivinen |
VAROITUS: TÄMÄ POSTAUS SISÄLTÄÄ RUNSAASTI TYLSÄÄ POHDINTAA JA VÄHÄN KUVIA!
Eilisen ratsastustunnin jälkeen rupesin miettimään sitä, minkälainen olisi hyvä tuntuma nimenomaan oman hevoseni kanssa. Taikka ennemminkin sitä, mitä tietä siihen pääsisin.
Olen saanut erilaisia ohjeita. Toisten mukaan minun pitäisi heti alkuverryttelyssä ottaa kunnon tuntuma ja ratsastaa reippaasti eteen. Toisten ohjeiden mukaan alkuverryttelyn voisi tehdä ihan vapaalla ohjalla, tässäkin tapauksessa reippaasti eteen ja paljon laukkaa. Vasta sen jälkeen otetaan ohjat tuntumalle.
Kolmas ohje oli sellainen, että aluksi hyvin kevyellä tuntumalla ja hevonen saa hölkötellä mummoravia, jotta se vertyisi pikkuhiljaa. Siltä ei aluksi vaadita kovinkaan paljoa, sillä se tekee silti parhaansa, on vain aika jäykkä aluksi. Kun hevonen on vertynyt, tärkeintä on ratsastaa sitä suoraksi, kaikenlaiset kaulan ylitaivukset ovat turhia.
Kaikki ohjeiden antajat ovat ammattilaisia ja erinomaisia ratsastajia. Mielestäni parhaimpaa tulokseen olen itse päässyt kolmannen ohjeen avulla.
No miksi sitten pohdin, enkä vaan tee kolmannen ohjeen mukaan?
Olen huomannut, että kun ratsastan yksikseni, ja teen sen mukaan, niin hevonen alkaa helposti tepsuttaa pientä askelta, ja pysyy tyhjänä edestä. Valmentajan kanssa hevonen sen sijaan tuli aivan ihanaksi. Suusta tuli runsaasti, tai oikeastaan juuri sopivasti vaahtoa ja Lotta oli hyvällä tuulella ja innoissaan.
Toki hevosen pitäisi olla kunnolla molemilla ohjilla ja niissä pitäisi olla kunnon tuntuma. Vai pitäisikö? Miellyttävimmältä tuntuu kuitenkin silloin, kun tuntuma on höyhenen kevyt. Toki se silloin häviää myös nopeasti kokonaan.
Yleensä minulla on ollut ratsastaessa ihan erilaisia ongelmia. Hevoset ovat nojanneet kuolaimeen taikka olleet muuten hankalia suustaan. Nyt olen välillä ymmälläni, minkälainen sen tuntuman oikein pitäisi olla?
Onko sen pakko olla sellainen, että ohjien päässä tuntuu painoa?
Mietin myös sitä, eikö siihen sopivaan tuntumaan voisi päästä hienovaraisesti, antaen hevosen mennä ensin hiukan tyhjänä, ja pikku hiljaa saada sitä paremmalle tuntumalle sen sijaan että ottaa ohjat heti kunnolla käteen? Lotta on esimerkiksi parhaiten ohjattavissa ja aseteltavissa, kun se on hiukan tyhjä suustaan. Sen pään ja kaulan liittymä on silloin rento ja siksi sillä myös suu vaahtoaa silloin.
Jotta postaus ei ihan kuvaton olisi, laitan pari kuvaa, joissa tunne oli erittäin hyvä. Ehkä hevonen näyttää virkkuukoukulta, mutta meillä oli hyvä fiilis :)
Luulen että jos olisin tarpeeksi hyvä ratsastaja, pääsisin millä tahansa noista keinoista hyvään lopputulokseen. Ja tietysti hyvä tuntuma on kevyt, mutta kuitenkin olemassa. Mutta se kultainen keakitie on niin vaikea saavuttaa. Ehkäpä pitäisi unohtaa koko tuntuman pohdiskelu hetkeksi aikaa ja nauttia vain ihanasta hevosesta!
|
Kuva otettu kevättalvisen valmennuksen lopulla. Lotta tuntui aivan huippuihanalta, se oli tasaisesti molemmilla ohjilla ja astui allensa. |