Voi surkeus

Parin viime päivän pelokkaat ajatukset vahvistuivat tänään. Lotta ei ole kunnossa.

Valmennustunti päättyi muutaman ravikierroksen jälkeen, kun totesimme valmentajan kanssa että nyt ei ole kaikki hyvin. Sama kamala tunne, kuin vajaat puoli vuotta sitten. Hevonen huojuu ja heijaa, kaarteissa vasemmalle vauhti stoppaa tyystin.

Voihan masennus! Vielä viime sunnuntaina hevonen tuntui erityisen hyvältä ja nyt yhtäkkiä tuli romahdus.

Pää on nyt tyhjä ja samalla täynnä sekavia ajatuksia.

Yritän olla murehtimatta.  Se kun ei auta asiaa.

Ilma oli ihana, Lotta nakuili tarhassa auringosta nauttien, meillä oli kahvit ja tuoreita muffinseja ja istuimme tallin pihalla niistä nauttien. Mietin kuinka paljon tykkään tästä hevoselämästä ja kuinka ihana hevonen Lotta on.  

Voi surkeus.

Kevyt kevätviikko

Lotalla on ollut tämä viikko todella kevyttä, sillä maanantaina oli rokotus.  Ennen rokotusta kävin Lotan kanssa aamusta kävelylenkillä taluttaen, ilma oli ihana ja me nautimme, hemmottelin Lottaa sillä se sai halutessaan aina pysähtyä syömää kuivaa ruohoa, oksia ja mitä milloinkin.

Aamulla kävi myös kengittäjä korjaamassa jotenkin vinksalleen menneen kengän, eli varsinainen huoltopäivä.

Kenttä on jo kuiva!

Tiistaina kävin ystäväni ja hänen hevosensa kanssa käyntilenkillä maastossa. Keskiviikkona menin maneesissa käyntiä, paljon taivutuksia ja yritin saada sisätakajalkaa rungon alle sekä niskaa ja kaulaa eteen ja alas. Työnsin sitä pohkeella eteen samalla kun taivuttelin...vaikea selittää mutta toimi hyvin ja Lotta tuntui tosi kivalta. Otin myös pikkuisen ravia.

Torstaina Frida ratsasti hiukan ravia kentällä ja käytiin pieni maastokävely koiran kanssa.

Alkukäyntejä.

Tänään eli perjantaina ajattelin jo hiukan ratsastaa, mutta kevyesti edelleen. Menin ensin kentällä, joka oli jo kuiva, mutta hiukan epätasainen. Lotta tuntui tosi huonolta ja jäykältä sekä haluttomalta. Vasempaan kierrokseen myös jotenkin epäpuhtaalta. Menin maneesiin ja tuntui heti paljon paremmalta. On tuo hevonen kyllä hirveän tarkka noista pohjista. Hiukan ravia ja muutama ympyrä laukkaa. Mun ratsastus oli ihan hirveää tänään, en osannut yhtään keskittyä. Frida otti kuvia pitkästä aikaa, mutta onneksi otti monta, sillä suurimmassa osassa kuvista meno oli ihan hirveän näköistä, ohjat pitkinä könkötystä. No, eipä haittaa. Jostain syystä tosi terävät kuvat muuttuivat ihan rakeiseksi tässä.

Taivutellaan.

Tämä kuvaa hyvin  tätä iltaa. Täti ja hirvi Vermon iltalähdössä. No näyttää reippaalta kuiteskin toi hirvi, vaikkei kyllä siltä tuntunut. Who cares. Ilta oli ihana.

Siirryttiin maneesiin. Frida sanoi  armeijatyylisesti: RATSASTA! Ja mä yritin. Ihan tosi.

No hiukan alkaa sujua.

Joku sekunnin murto-osa, jolloin saatiin melkein hieno otos.

Yritetään pyöristyä tai jotain.

Hirvi harppoo tätikönöttäjän kanssa. Oumaigad.

Söpö (mutta rakeinen).

Tamma ja psykopaatin (kuulemma) näköinen täti.

Jaha, oisko tää sitten tässä?

Huomenna olisi vuorossa Maijan valmennus. Mennään vielä hiukan kevyemmin sen rokotuksen takia, josta on siis huomenna kuusi päivää.  Miten kauan olette yleensä pitäneet hevosta kevyemmällä rokotuksen jälkeen (olettaen ettei ole kuumetta tai muita oireita?)

Sujuva sunnuntai

Tänään olikin sitten oikein hyvä ratsastus ja hyvä, hyvä mieli. Sujuva sunnuntai. (Huomenna taas masentava maanantai, hui....)

Tallilla oli tosi hiljaista. Maneesissakin olin yksin koko ratsastuksen ajan. Kun menin maneesiin, oli kaunis ilma, ja harmittelin kun kenttä on vielä tosi märkä. Myöhemmin sitten tulikin sellainen rankkasade, että maneesissa oikein kohisi.

Lähdin tänään ratsastamaan ajatuksella että ainoa, mitä tavoittelen on rentous ja eteenpäinpyrkivyys. Sekä kevyt käsi. Ja niistähän on hyvät ratsastukset tehty! Lotta toimi alusta saakka hyvin ja maltoin pitää tunnelman rentona.

Heippaheippa, tässä me ollaan!

Laitoin pikkukameran kaiteelle filmaamaan. Tuollaiset videothan ovati ihan kauheita katsella, mutta näkee itse ainakin hiukan sitä, miltä meno näyttää. Editoin suosiolla kaikki hiukan kauempaa otetut kohdat pois. 

Tänään tuntui hyvältä ja näyttikin ihan hyvältä. Erityisen tyytyväinen olin niihin hetkiin, kun pyysin laukkaa eteen alas ja Lotta venytti oikein mukavasti. Videollakin pari sellaista pätkää. Lopuksi otettiin hiukan kootumpaa ravia ja pyysin takaosaa väistämään ulos ympyrällä, se suoristaa mukavasti oikeassa kierroksessa. Kyllä mulla on niin ihana hevonen!

Tässä hassu video tältä päivältä! :)

Sini-ruskea päivitys

Olen aika parantumaton esteetiikko. Olisi ihana hankkia koko ajan jotain uusia ja kauniita vaatteita ratsastukseen ja väreihin sopivia satulahuopia, pinteleitä, suojia ja otsapantoja. Aika harvoin tulee kuitenkaan mitään ostettua.

Olen aika tylsä värien suhteen, enimmäkseen käytän mustaa, ruskeaa, beigeä ja punaista. Oranssista tykkään myös. Viimeaikoina olen myös ihastunut väriin berry, joka on sellainen tumma pinkki, hiukan kirsikkaan vivahtava.

Nyt iski kuitenkin vakava hinku saada kaikkea sinistä. Ja yhdistää se ruskeaan. Tuo ruskean osuus ei ole ongelma, sillä lähes kaikki vaatteeni ovat ruskeita ja minulla on ruskea hevonen ja ruskea autokin :) 

Mutta sinistä, sitä ei ole lainkaan!

Eilen Lotta sai uuden, sinisen huovan ja se sopikin sille aika kivasti, eikö vaan?

Nyt tekisi siis mieli hankkia jotain raikasta tummansinistä. 

 Vaikkapa tämä liivi Hööksiltä?

Myös tuo seuraava olisi kiva.  Mutta kumpi?

Yhdistäisin ne ruskeisiin Mountain Horsen Lauren -housuihin, jotka minulla jo on. On muuten tosi kivan malliset, napakat mutta joustavat housut!

Tällainen ohut siisti neule olisi myös kiva ja kouluratsastajamainen. Alle voisi laittaa vaikka valkoisen pikeepaidan. Fräscht, raikasta, sanoisi ruotsalainen.

Tämä B.Vertigon neule Horzelta on myös tosi hieno! 

Tämä Horzen fleece on hirmu hyvä käyttövaate, mulla on ollut sama ruskeana käytössä jo vuosikausia, todella laadukas hintaansa nähden.

Spooksin vaatteet ovat kivoja tällaiselle pienikokoiselle ihmiselle. Ruskea tällainen teepaita minulta jo löytyykin , sininenkin on tosi nätti.

Ostin hiljattain nämä gaitersit kesää varten. Mulla on ruskeat ratsastuskengät, mutta ei niihin sopivia chapsejä ja viime kesänä kaipasin sellaisia usein, kun saappaita ei jaksaisi aina laittaa. Nämä on Hööksiltä ja kivaa, hiukan paksumpaa nahkaa. Ne on ihan hirmu tiukat vielä, mutta löystyvät varmaan käytössä. Mun mielestä nää on kivemman näköiset päällä, kuin tässä kuvassa.

Siniruskeaan kokonaisuuteen sopii hyvin tämä hevonen! Mikä tuuri!  Ei tarvitse vaihtaa! Tummansiniset pintelit voisivat myös olla kivat.

Ei tuolla tammalla voi oikeasti olla noin iso maha. Kuva valehtelee!! Outo kuvakulma....

Aika kiva!

Fifty-sixty -ratsastus

Pikainen päivitys päivän ratsastuksesta.

Ensin oli tosi tosi hyvä tamma. Keskityin tänään hakemaan tasapainoa käynnissä, koottua käyntiä ja lisättyä käyntiä ja nopeita reaktioita. Sitten huolellisesti melko hidasta mutta energistä ravia. Käden yritin pitää niin kevyenä kuin mahdollista, mutta kuitenkin selkeästi tuntumalla. Lisäksi yritin kantaa käden lukitsematta sitä alas.
Ai että oli hyvä poni. Sen suu vaahtosi ja oli herkkä ja eteenpäinpyrkivä. Askel elastinen. Nam.

Sitten nostin laukan. Siis mitä helkkaria. Ihan kammottaavaa menoa. Vasen laukka putosi raville kokoajan, hirveää kaahotusta. Eieiei, miten tässä näin kävi. Tällä menolla ei pääsisi edes helppo c:stä läpi.  Oikea laukka sujui hiukan paremmin. Välillä Lotta taas heitti päätään vihaisena, vaikka oli vanha turparemmi. Miten ihmeessä Lotta, meidän Lotta, on nyt ruvennut ottamaan herneitä nenään laukassa? Ja kun ravi sujuu niin hyvin ja hevonen on siinä todella hieno?

Hohhoijaa, on tämä niin kumma laji. En vaan osaa.
No, ens kerralla uus yritys. Täytyy muistella vaan sitä ekaa fiftyä ja unohtaa tuo loppu sixty.
En edes kuvaa jaksa tähän kaivaa. Hyvää yötä!

Iltakävelyllä

Otetaan yksi utelias tamma, lutuinen koira, ihana tytär, hiukan aurinkoa...mistä muusta olisi rennot iltakävelyt tehty!

Tilsat tosin estivät kovin pitkän lenkin tekemisen, mutta miten ihanaa onkaan aina välillä vain lönkötellä eteenpäin, antaa hepan välillä nappaista jäätynyttä ruohoa ja nuuskia rauhassa tielle jääneitä kakkakasoja, jähmettyä välillä katsomaan kaukaisuuteen. Rentouttavaa! Onko teidänkin hevosilla muuten tapana pysähtyä haistelemaan antaumuksella toisten kasoja? Lotta nuuskuttaa niitä niin että koko kroppa tärisee. Mitäköhän ne haistavat? Tietävätkö ne hajusta, kuka sen läjän on siihen tuottanut?

Masentavat maanantairatsastukset

Viikonloppuna talleilu ja ratsastukset on mukavia. Maanantai koittaa ja lähdet työpäivän jälkeen innoissaan tallille. Ja aina sama juttu: maanantaisin ei vaan kulje.

Tuttu tunne?

Tänään mulla oli maanantaiase. Kaunis pinkki satulahuopa ja pinkit pintelit, (yhdistettynä ratsastajan hillittyyn ruskeaan asuun ja pinkki-liilaraidalliseen fleeceloimeen). Lotta näytti niin söpöiltä niissä. Sorry, ei ole kuvaa! Mutta kaikki kehuivat niitä. Se ilahdutti, mutta ei se ratsastus silti oikein sujunut. Lotta tuntui vinolta ja nyki välillä oudosti turpaansa kiukkuisesti. Sillä oli suitsissa remonttiturpis ja lopulta otin sen kokonaan pois. Ihan mieletön ero, Lotta rentoutui ihan silmissä ja liikkui paljon halukkaammin. Mitä ihmettä? Se myös nosti laukan ihan hipaisusta. En ymmärrä. Voisiko remonttiturpis kuitenkin ärsyttää sitä noin paljon? Jossain vaiheessa tuntui että se toimi paremmin sillä mutta nyt taidan siirtyä taas vanhaan systeemiin eli aacheniin ilman alaturpista.

Huomenna aateltiin mennä Lotan, Fridan ja Nekun kanssa vain maastoon kävelemään taluttaen. Ihanan rentoa. Oikein odotan sitä.

Lopuksi vielä kuva noista söpöistä pinkeistä jutuista, tässä tosin kesällä ja ratsastajana Frida. Oih, kesä!

Turkasen takatalvi

Onneksi ehdin maastoilemaan useana päivänä ennen tätä takatalvea. Nyt on nimittäin sellaiset tilsakelit, että! Ei meinattu lauantaina edes päästä maneesiin kaatumatta, kun jaloissa oli jo muutaman metrin matkalla hurjat korkkarit.

Yhyhhyh, tää on niin tätä.

Tiistaina, torstaina ja perjantaina käytiin siis Lotan kanssa maastossa viime viikolla.

Perjantaina oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No, ei niin kauhean vaarallisia kuitenkaan :). Käytiin semmoinen 1,5 tunnin kierros yhden kaverini kanssa, jolla on aika vauhdikas suokki. Laukattiin melko reippaasti pitkä pätkä ja törmättiin sitten kahteen oman tallin poniratsukkoon. Hevoset kävivät aika kuumina. Päätettiin jatkaa laukkaa neljästään, Lotta oli viimeisenä. Lähdettiin vähän niinkuin paikaltaan laukkaan ja Lotalla kilahti. Otin sitä suusta melko kunnolla ja se lensi ilmaan, ei pukittanut eikä noussut pystyyn, mutta pomppi koko hevonen ilmassa. Eipä ole sellaista ennen tehnyt ja mua kyllä hiukan nauratti.

Käsi taskussa, hmmmm....herkkuja?

Otettiin käyntiin ja hetken päästä erittäin hiljaisella metsätiellä tuli takaa taksi (!) jolla oli perässään perävaunu (!). Lotta ei normaalisti sellaisista piittaa, mutta nyt oli typykkä niin kiihdyksissä että hyppäsi metsään. Sain painuttua kaulalle, sillä iso männynoksa tuli suoraan kohti. Eipä siinä sitten muuta tapahtanut, hevoset rauhottuivat pian kun saivat pitkät ohjat.

Nii et oliks niitä herkkuja vain ei?

Lauantaina oli Maijan valmennus ja harjoittelimme muun muassa ""nähtävyysmerkkiä", eli tavallaan neliapilan tyylistä volttikuviota, jossa jokaiseen kulmaan tulee voltti ja kuvion sisään muodostuu pieni neliö. Käynnissä, ravissa ja laukassa. Hyvä harjoitus. Täytyypä tehdä sitä myös itsekseen.

Lauantainen lumi pysyi tänäänkin maassa, masentavaa. Frida ratsasti tänään Lotan ja mukavasti meni.

Ai et mä oon sit söpö.

Hullu mä en ole mut joskus on niin ihanaa

Jaksatteko ällöttävän makeaa hehkutusta? Ei auta, täältä sitä pesee, halusitte tai ei! (Kevätaurinko sekoittanut pääni).

Ensinnäkin olen niin onnellinen pelkästään siitä, että mulla on hevonen jonka kaikki neljä jalkaa ovat pitkään olleet ihan kylmiä ja lähes kuivia. Olen jopa hiukan alkanut relata, enkä hipelöi niitä jalkoja jatkuvasti. Oho!

Eilinen maasto oli taas yksi niistä ihanista hetkistä, jotka tekevät kaiken tämän rahanmenon ja ajankäytön sen arvoisiksi. Lähdin ajoissa töistä ja ajoin suoraan tallille, ratsastuskamppeet olin pakannut jo aamulla mukaani. On ihanaa huomata että Lotta on ruvennut jo kaukaa tunnistamaan minut. Se nostaa päätää ja katsoo pitkään kun menen tallin ovesta sisään (ajatteleeko se että voi ihanaa, mamma tuli vai että voi juma, taas toi on täällä, sitähän en tietysti tiedä).

Tasan vuosi sitten Maijan tunnilla.

Laiton tammuskan nopeasti kuntoon. Aurinko paistoi mutta tuuli oli kova ja tallin pihassa oli viljakuivuri käynnissä. Keskellä tietä oli traktori ja kuivurista tuprutti viljaa sen lavalle. Ääni oli kova ja erilaista kolinaa, vihellystä ja putputusta....Lottaa pelotti ihan mahdottomasti. Onnistuimme ohittamaan hirviön, mutta jännitys pysyi ja hetken mietin että mitäköhän tästä maastosta tulee, kun tuuleekin näin hurjasti...

Tässä tuli sitten taas tämä Lotan ihana puoli esiin. Jatkoimme pitkin ohjin, pakotin takapuoleni rennoksi ja katsoin kaukaisuuteen. Simbsalabin, mulla oli taas rento hevonen. Tässä on se taika. Jos olisin ottanut lyhyet ohjat ja tuijottanut ojiin yhdessä hevosen kanssa, olisi keula noussut ja hevonen yrittänyt kääntyä takaisin talliin (ekalla kaverittomalla maastokerralla näin tehtiin kuusi kertaa 200 metrin aikana, kunnes opin miten Lotta toimii). Lotta siis oikeasti luottaa siihen, että jos minä olen rauhallinen, niin sekin on. Ihan mahtavaa. Miten tällaisesta voikin tulla niin iloiseksi?

Tiet olivat ihan sulat ja pehmeät, joten tehtiin melko pitkä lenkki ja päästeltiin pitkästä aikaa maastossa oikein kunnon laukkaa ja paljon! Siinä toinen hehkutuksen paikka, tamma laukkaa reippaasti, mutta kuuntelee ja pysyy käsissä. Se tunne kun menet reipasta matkalaukkaa, tiedät että voi lisätä tai hidastaa vauhtia, pysäyttää koska vaan. Superihana hevonen.

Maaliskuun lopussa viime vuonna! Uskomaton ero tähän vuoteen verrattuna!

Muutenkin olen nauttinut ratsastamisesta todella paljon. Sunnuntaina oli taas Maijan valmennus ja Lotta oli oikein hyvä. Oikealle se puree helposti kiinni, jos yhtään saa mahdollisuuden. Maijan mielestä Lotta näytti hienosti ravatessaan välillä ihan olympiahevoselta, ehkä pikkuisen liioiteltua, hihihi. Harjoiteltiin vastalaukkoja ja varsinkin vasen (oikea kierros) on Lotalle niin vaikea. Sain sen menemään kaarteen läpi, mutta hienolta se ei näytä kun hevonen poikittaa ja töpöttää. Mutta meni kuitenkin, se on jo jotain meidän tasollamme.

Ihanaa kun täällä blogissa saa höpöttää ja hehkuttaa. Näitä kun ei jaksa okein edes tyttäreni enää kuunnella :)

PS.  Pahoittelen taas vanhoja kuvia, Fridan kuvausinnostus on totaalisesti hiipunut eikä mulle tullut kameraa mukaan.

Tädin facebookhaaste

Tätitunnelmissa, tottakai! Video puhukoon puolestaan.

Mistä tätä intoa oikein riittää?

Tallikaveri huokaili ja haukotteli laittaessaan hevosta kuntoon. Pakko jaksaa ratsastaa, väsyttää, ei oikein huvittais, hän harmitteli.
Itse puhkuin taas intoa, kuten yleensä aina. Olin juuri lopetellut mukavan ratsastuksen Lotan kanssa ja haaveilin jo seuraavasta.
Välillä oikein itsekin ihmettelen. Mistä tätä intoa oikein riittää? Olenko edes normaali?

Tämän aamun maastokävelyn "selfie". Liian pienellä kameralla, ilmeisesti.

En muista montaakaan kertaa, jolloin en olisi halunnut ratsastaa. Usein turhaudun, jos ei mene hyvin. Eniten turhaudun itseeni. Silti aina haluan taas selkään. Jos menee huonosti, himoitsen päästä pian uudestaan yrittämään paremmin. Kummallista kyllä, jos menee hyvin, niin vaikutus on sama: himoitsen päästä pian uudestaan ratsastamaan vielä paremmin.

"Isolle kivelle ja takaisin"

Joskus tulee kieltämättä väsymys koulutuuppaamiseen. Silloin menen maastoon ja yleensä aina palaan retkeltä ihan onnellisena. Sitten taas maistuu hinkkaaminenkin.

Tie oli tänään sulana, eiliset lumisohjot kadonneet.

Meillä on ollut hevonen pian neljä vuotta (jos Falkakin lasketaan mukaan), ja sitä ennen käytiin tallilla vuosia monta kertaa viikossa. En muista että koskaan olisi hirveästi harmittanut lähteä tallille. Lähes aina se on asia, jota oikein odotan. Aina ei tarvitse päästä selkään, pelkkä tallilla käynti on terapiaa. Tykkään jopa putsata kakkoja tarhasta.

Olen onnellinen, että osaan iloita jostain kuin pieni lapsi.


Paljon vaikuttaa tietysti se, että jaamme hevosen Fridan kanssa, itselle tulee ratsastuskertoja juuri sopivasti. Tallilla käyn silti päivittäin, kun välillä toimin autokuskina/huoltajana/hevosenhoitajana.

Ainoa, mikä harmittaa joskus on se, kuinka itsekästä on käyttää tähän näin paljon aikaa ja rahaa. (tämä korostuu varsinkin silloin kun hevonen on sairas). Se on pois muulta perheeltä.


Tällaisin miettein tänään.

Ollaan treenattu Lotan kanssa viime päivinä oikein rivakasti. Tänään mentiin pitkään samalla tavalla taivutellen ja pitkin ohjin kuin Sannan tunnilla ja se toimi kyllä ihan valtavan hyvin, laukka pyöri rennosti ja mukavasti.
Huomenna aamulla maastoon ja sunnuntaina olisikin taas valmennus! Kuulumisiin!