Kaikennäköistä pientä

Päiväkirjamerkintöjä viime päiviltä:

Laiskanpulskea poni
Mandy tuntui tuossa viimeisessä valmennuksessa tosiaan jotenkin veltolta, ei ollut ihan oma kuumuva, pirteä itsensä. Ei reagoinut pohkeeseen, kuten yleensä. Pysähteli sen oloisesti, että sillä oli ilmavaivoja. Kuitenkin se oli tyytyväisen oloinen, tavallaan vain sellainen laiskanpulskeantyytyväinen.

Psyllium-kuuri
Seuraavana päivänä laitoin viisi maapuomia ja kavaletin. Sama rennonlaiska meno jatkui.
Aloitin psyllium-kuurin, ihan varmuudeksi, kun oireet voisivat viitata johonkin hiekkaankin, vaikka ei kyllä mitenkään kiukkuinen ollut.
Seuraavat kolme päivää, torstain, perjantain ja lauantain vietin maastossa, kävellen enemmäkseen, hiukan myös ravaten. Sunnuntaina maneesissa ihan kunnon treenit ja Mandy oli taas oikein pirteä. Ehkäpä se olikin vain ollut hiukan väsynyt, kun liikuntaa on ollut normaalia enemmän.

Pohkeen edessä, mutta ei saa juosta
Sunnuntai olikin yksi parhaista ratsastuksista koskaan, ainakin lopuksi. Tein vähän samoja juttuja kuin tunnilla, mutta hiukan hitaammalla temmolla, pyrkien kuitenkin säilyttämään hevosen ihan rehellisesti pohkeen edessä. Kutittelin raipalla ihan pikkuisen, mutta pidin samalla sen verran vastaan, että ei päässyt juoksemaan. Ja yhtäkkiä sain raviin paljon paremman tahdin ja tahdikkuuden.

Ihana tamma, myrskyssä ilman satulaa
Maanantaina oli kauhea tuuli, suoranainen myrsky, mutta sitä uhmaten menin ilman satulaa maneesissa. Vieressä juoksutettiin nuorta hevosta, joka jopa kaatui ihan ympäri, kun sähelsi sen verran myrskyn paukuttaessa kattoa. Ja Mandy-mussukka oli niin kiltisti. On se vaan niin uskomaton. Miten voi olla tällainen tuuri, että löysin niin ihanan hevosen!

Eilen illalla. Mun rakas  <3

Satula sopii!
Satulansovittajakin kävi tallilla ja tsekkasi taas meidänkin satulan. Sopii kuulemma erittäin hyvin! Ei ole liian leveä eikä kapea. Toppauksetkin kunnossa. Periaatteessa ei pitäisi olla mitään syytä, miksi valuu...(vaikka se valuukin). Säädettiin hiukan etummaisen jalustinhihnan paikkaa (pujotettiin ulos "kolosta", niin että se roikkuu suoraan alas), josko se auttaisi eteenpäin valumiseen. Tosin näillä pyöreävatsaisilla ei olikein mikään tunnu auttavan. Ehkä kokeilen vielä sellaista ohutta geeliä alle.

Tässä jälleen kuva tästä samaisesta satulasta, joka on hyväksi havaittu, jälleen kerran.

Ja uusi satulavyö löytyi
Löysin sitten nettikirppikseltä Amerigon käytetyn satulavyön, Amerigo Protector Girthin, juuri oikean pituisenakin. Se on sellainen, jossa on panssari. Vyöhän on aivan järjettömän kallis, mutta raskin nyt ostaa, kun käytettynä löysin  lähes uudenveroisen. Tallikaverilla on sama vyö, ja olen kokeillut sitä, pitää ehkä satulan paremmin paikoillaan, saa katsoa.

Tämmöinen ihmesatulavyö!

Loppuviikkoa
Tänään Mandyllä on vapaa, tyttäreni käy hoitamassa ja pikku lenkillä maastossa.
Huomenna varmaan taas jumppaillaan maneesissa, lauantaina on irtohypytystä (jeeee, sanoo Mandy) ja sunnuntaina keleistä riippuen maastoa taikka maneesia.

Jihaa, tää on hubaa!

Treeniä, treeniä, ja ehkä pientä kehitystäkin

Eilen päästiin taas Ypäjän-open valmennukseen. Sain vihdoin myös hiukan videokuvaa, josta työstin tuollaisen pienen koosteen aika summamutikassa ja nopeasti. Aika lailla mietityttää aina näitten ratsastusvideoitten laittaminen tänne, mutta tässä nyt kuitenkin, olkaa armollisia vanhalle titaanilonkkatädille!

Mandy oli eilen poikkeuksellisesti löysän ja jopa laiskenpulskean tuntuinen. Sehän yleensä kuumenee jossain vaiheessa ratsastusta aina ihan kunnolla, erityisesti laukasta. Eilen sitä sai alkutunnista oikein pyytää eteen, ei reagoinut pohkeeseen yhtään samalla tavalla kuin yleensä, jolloin se on melkein yliherkkä. Tavallaan tämä laiskuus helpottaa ratsastusta, kun se ei sählää samalla lailla. Mutta joku sitä vaivasi ja jossain vaiheessa jumitteli ihan epätavallisesti. Sitten tuli kakka ja homma parani. Jotain siellä masussa oli, kun oli hiukan kurapieruillut, mikä myöskään ei ole tavallista.

Valmennuksen jälkeen tulikin yhtäkkiä mieleen, että olisko syönyt hiekkaa. Aloitan heti tänään psyllium-kuurin, jonka olin joka tapauksessa ajatellut antaa varmuuden vuoksikin näin keväällä (kuten myös syksyllä).

No mutta asiaan. Sain Fridan kuvaamaan ja pitkästä, pitkästä aikaa otettiin myös videota. Tunti sujui aluksi tosiaan aika tahmeissa merkeissä, mutta lopputunnista sain Mandyyn enemmän virtaa ja se alkoi tuntua paremmalta. Ratsastin ilman jalustimia koko tunnin valmentajan luvalla, kun jostain syystä mulla on nyt jalustinkriisi :).

Alla muutama kuvakaappauskuva videolta. Lopputunnista meillä oli hyviä hetkiä ja Mandy liikkui tosi isosti. Vaikka se on tavallaan helppo ratsastaa, on se samalla äärimmäisen vaikea, sillä se reagoi niin herkästi kaikkeen. Ravin tahti kärsii todella helposti, kun vaikkapa hiukankin horjahdan taikka en itse ole tasapainossa kaarteissa. Se ravaa niin valtavilla askeleilla, pitäisi saada se tikittämään pienempiä askeleita, niin kaikki olisi helpompaa. Eli jonkinlainen päinvastaisongelma meillä :D. Sen sijaan laukka on kyllä aika ihanaa nyt, nostaa nätisti ja laukkaa kivasti, Laukassa on myös helpompi tehdä asioita. Eilen jopa laukka oli aavistuksen velttoa, en juuri koskaan joudu pyytämään siinä kunnolla eteen, niinkuin eilen. Mutta kaikilla meillä on välillä erilaisia päiviä!

Silti olin itse yllättynyt postiivisesti kun katsoin videota. Mandy ei ehkä ollut ihan parhaimmillaan, mutta silti se näytti niin paljon vahvemmalta kuin esimerkiksi kesällä, josta viimeisin video on. En ole nähnyt ketään muuta sen selässä ja itse kun tottuu omaan hevoseensa, ei eroa tai kehitystä ole niin helppo arvioida, vaikka moni onkin sanonut (valmentaja etunenässä), että hevonen on kehittynyt huimasti.

Kotiläksyksi saatiin hakea lisää pyöreyttä kaulaan ja sitä kautta rentoutta.

Tänään kevennellään rennosti, ehkä maapuomien avulla nostetaan selkää ylös. Loppuviikon taidan vain rentoilla, käydä maastossa ja höntsäillä, kivaa ilmaakin luvattu. Kuullaan taas!

Tästä kuvasta tykkään!

Ilman jalustimia koko tunti. 

Oikeassa kierroksessakin rupesi loppua kohden olemaan irtonaisuutta lavoissa.

Aika pitkäni piti liikkua ja reippaassa temmossa, ei saanut koota eikä käpertyä.

Isoja voltteja, joissa taivuteltiin sisään ja pyydettiin liikettä.

Tässä aika kivaa menoa, eikö? Kädet vois olla vähän alhaammalla, mutta kaikkea ei voi heti korjata...

Ja kas tässä tämä video. Laatu kärsi tässäkin aikalailla youtuben videonmuokkauksessa, alkuperäinen oli melko hyvää laatua, mutta ei voi mitään kun ei osaa niin ei osaa. Näkee jotain kuitenkin. Jätin myös valmentajan äänen, niin saa enemmän irti siitä, mitä haetaan. Mitä mieltä muuten olette, onko video sopivan pituinen, vai voisiko olla pitempikin?

Hyviä kuulumisia (EDIT: Lisätty video)

Meille kuuluu hyvää, vaikka blogi onkin elänyt hiljaiseloa. Mandy on voinut mainiosti ja ollut todella pirteä. Ollaan oltu parilla valmennustunnilla ja aika hyvin sujuivat. Valmentajan mukaan Mandy otti "tasapainoisimpia askeleita koskaan", ja että menoa "voi jo kutsua kouluratsastukseksi", joten voima ja tasapaino ovat parantuneet kyllä.

Aivan ihanaa, kun hevonen vaikuttaa olevan kunnossa ja todella tyytyvääinen!

Pieniä satulaongelmia tosin taas ilmennyt, satula tuppaa valumaan eteen ja kun se on lavoilla, ei Mandy tykkää. Enkä minäkään. En oikein tajua mistä tuo valuminen johtuu, mutta kokeilen taas muutamaa muuta satulaa (kunhan ne saapuvat lähi"myymälään"), Amerigoa kylläkin, mutta lyhyempinä versioina. Omani laitan ehkä myyntiin, mikä harmittaa ihan vietävästi, se kun on topattu juuri ihan kokonaan uusiksi. Mutta vinkvink, jos joku kaipaa hyvää satulaa, vuoden verran käytettyä Amerigo Vega Siena Special 17", +1,5. 

Ollaan maastoiltu aika paljon, treenattu koulua ja uutena juttuna irtohypytetty. Ja se jos joku on on Mandyn mieleen. Tamma on ihan hyperonnellinen kun se pääsee revittelemään ja hyppäämään ja saa vielä kauraa palkaksi. Ja kujaan se juoksee kuin vanha tekijä. Hyppääminen on sille maailman helpointa ja se menee niin hurjan kevyesti ja vaivattomasti. Ensi kerralla kokeillaan nostaa vähän korkeuttakin, nyt ollaan pari kertaa menty vain sellaista 80 senttistä okseria korkeimmillaan. Veikkaan että Mandy hyppää kevyesti 120 cm irtona.

Kaikenkaikkiaan hurjan hyviä päiviä ja olen niin onnelinen tuosta hevosesta, että ihan meinaa sydän pakahtua. Se on omalla hömpällä tavallaan maailman rakastettavin pieni otus.

Ohessa Fridan ottamia kuvia tältä päivältä. Olen saanut kuvaajan taas kotiin kahden kuukauden Aasian reppureissumatkalta, joten ehkä tämä bloggaustahtikin taas piristyy.

Ryhtimimmi

Tässä laukkailen vaan

Leuhkaa menoa

Iloinen Mandy

Happy little horse

Tää on niin parasta. Saa laukata, riehua ja siitä saa vielä palkaksi kauraa, nammmmmm....

Joskos vähän vielä ravailis.

Jahas, mitäs tää ny on?

Oukei, mennään.

Ai vitsit ku mä tykkään.

Jihaa!

Ois kyllä voinu nostaa vaikka kuinka paljon.

Hihhii, tää on ky hauskaa.

EDIT: Lopuksi vielä video, kun sain sen vihdoin ladattua. Mandy äkkäsi heti, missä kauraämpäri on ja abs-jarrut vaan nykivät :). Seuraavalla kierroksella ämpäri oli hävinnyt ja ihmetys suuri!
Kolmannella kierroksella piti hiukan miettiä, että mihis se ämpäri meni. On tuo kyllä hassu eläin!