Cocon ensimmäinen päivä kotona, ja uusi omistaja panikoi jo nyt kaikesta mahdollisesta. Nyt tarvitaan rohkaisua!
Ensin tallilla käymässä oleva ystäväni kertoi, että Coco riehui tarhassa ihan hurjana, piehtaroi, hyppäsi siitä suoraan ilmaan, nousi pystyyn, pukitti ihan mielettömiä pukkeja, laukkasi, taas piehtaroimaan. Ja sitä jatkui ja jatkui. Myös muut hevoset olivat aivan villeinä.
Näin jo sieluni silmillä jännevammaisen tai vähintäänkin hokinreikiä täynnä olevan hevosen. Lisäksi tiesin, ettei sillä ole vettä (ei muistettu eilen laittaa tarhaan), joten ajatukseni iltapäivän visiitistä vaihtui paniikinomaiseen ryntäykseen tallille jo puolen päivään aikaan.
Heppa seisoi tarhassa täysin rauhallisena heinää mutustaen, viattoman näköisenä. Riuhumisen paljasti vain yltäpäältä mudassa oleva olemus. Korvistakin valui hiekkaa. Janokaan ei vaivannut, lämmin vesi ämpäristä ei kiinnostanut.
Järjestelimme hepan tavaroita paikoilleen ja se sai jatkaa heinien syöntiä. Sitten haimme sen sisään, kokeilimme varusteita, pesimme jalat ja harjasimme. Lotan suitset ovat oikein sopivaa (cob)kokoa, kuolaimet ehkä aavistuksen pitkät, pitää hankkia puoli senttiä lyhyemmät. Lotan ihana helmiotsapanta sopi tälle aivan nakutettuna.
 |
| Lotan varusteissa. |
Satula on vähän liian leveä, ja takaa toppaukset ovat hiukan väärän malliset, tulevat liian leveälle, kun tällä ei oikein ole selkälihaksia vielä ja on muutenkin luikku. Muuten se voisi malliltaan sopiakin. Toppasin Mattesiin täytepaloja, sen kanssa satula on melko ok. Ei painu liian alas. Joku paksu karva olisi ehkä parempi. Satulan voisi ehkä kaventaa, mutta toisaalta taitaa olla paras hakea satsi satuloita sovitettavaksi samantien. Luulen, että Lotan satulan kanssa pääsemme kuitenkin aloittamaan. Se on kyllä ihmepenkki, sopi aikoinaan myös Falkalle.
Suojatkin ovat aivan sopivat, cob-kokoa nekin. Tälle täytyy kyllä laittaa myös putsit jalkoihin, ainakin holliaikaan, kun askel on niin iso.
Selkään meno on hiukan hankalaa, kun hevonen siirtyy alta pois kokoajan, eikä seiso korokkeen vieressäkään. Noo, täytyy opetella sitä, eiköhän se siitä.
Ratsastaessa oli kyllä valtavasti menohaluja. Pari pientä pomppuakin tuli ja joku pukintapainen. Hiukan rupesi hirvittämään että tuliko hankittua liian viereä nuori hevonen. Taas iski paniikki. Yritän rauhoittaa itseäni, että kyllä se siitä, tämä oli vasta ensimmäinen kerta, ja kaikki meni kuitenkin hyvin. Tamma ei myöskään kyttää maneesin nurkkia eikä säpsy, mutta voi veljet sillä on vauhti päällä!
Ruokintaakin mietittiin, nyt tamma sai vain aavistuksen kauraa ja runsaasti heinää. Huomenna käyn ostamassa jotain mysliä, luulen että se on Racing Peacemakeria tai jotain vastaavaa. Taidamme luopua kaurasta samantien tuollaisen villikon kanssa.
Kertakaikkisen seurallinen se on, tulee tarhaasa luokse ja laittaa pään ystävällisesti syliin. Sellaisen oloinen, ettei tekisi pahaa kärpäsellekään.
Koska apuakin aina tarvitaan, sovin samantien, että yksi taitava nuori nainen tulee hevosta heti kokeilemaan, hän voisi ratsastaa sillä aina silloin tällöin ja pitää sen ruodussa.
Eiköhän nämä asiat tästä lähde rullaamaan, kunhan päästään hiukan tutuiksi! Ei voi mitään, että Lottaa on ikävä, sen kun jo tunsi ja tiesi, mutta kyllähän senkin kanssa oli aluksi kaikenlaista. Muistan jopa aluksi itkeneeni yhtenä yönä, että minkälaisen hirviön olimmekaan ostaneet :)
Tässä nyt sitten ensimmäinen videonpätkä ratsastuksesta, vauhtia riitti, mutta ihan hyvin sujui kuitenkin, vai mitäs sanotte? Sillä on valtava ravi, kevennyskin on vaikeaa. Laukassa on oikein kiva istua. Hevonen ei pelännyt maneesin automaattiovia, ei pihalla pörrääviä koneita eikä muutakaan. Kyllä siitä hyvä vielä tulee.
