Miten niitä hyväkäytöksisiä heppoja tehdään?

Lupasin kertoa kokemuksiamme hevoskäsittelystä jossain vaiheessa hiukan tarkemmin. Lotan kanssa on kyllä oppinut kaikenlaista melko lyhyessä ajassa, sillä neiti oli aluksi monessa asiassa melko erikoinen...

Meillä aikaisemmin ollut Falka-poni oli todella helppo käsitellä, se oli perusluonteeltaan kiltti ja alistuva. Olen aina ollut kiinnostunut koirien koulutuksesta ja eläinten käyttäytymisestä, joten muistan sanoneeni eräälle ystävälleni, että kun hankin hevosen, voisi siinä mielellään olla jokin pieni haaste, olisi hauska yrittää ratkoa sitä.

Hermostuneen, pää pystyssä kulkevan hevosen pää vedetään myös yksinkeraisesti alas niin monta kertaa, että se jää sinne. Hevonen rentoutuu kun sillä on pää alhaalla ja sitä voi siinä ihan konkreettisesti auttaa.

Kuinkas sitten kävikään, meille tuli Lotta! Lotan luonne oli varsin erikoinen, sillä se oli yhtäaikaa sekä epäluuloinen että röyhkeä. Se vihasi sitä, että ihmiset tulivat sen karsinaan. Ratsastuskoulussa se oli oppinut, että luimimalla ja tulemalla lapa edellä päin häipyvät kaikki pelokkaat nopeasti ja jättävät sen rauhaan. Muutamat rohkeat eivät sen vihoitteluista välittäneet ja tulivatkin sitten ilmeisesti melko hyvin toimeen Lotan kanssa. Niin hankala se kuitenkin oli, että ratsastuksenopettajallakin oli kuulemma vaikeuksia saada sille takasuojat jalkoihin ja olipa jossain vaiheessa mietitty, että huoliiko sitä enää kukaan vai täytyykö hevonen laittaa monttuun.


Me emme Fridan kanssa olleet tottuneet minkäänlaiseen röyhkeyteen hevosten suunnalta, joten ensimmäinen kerta kun se laitumella juoksi suoraan päin lapa edellä minua väistättäen oli aikamoinen shokki. Hevonen todella tuli päälle röyhkeästi!

Talutusharjoituksia. Hevosen täytyy olla kuulolla ja mennä vaikka askel-pysähdys-askel-pysähdys, jos taluttaja näin haluaa.

Toisaalta se antoi useinmiten hoitaa itseään ihan hyvin, mutta silloinkin se näytti jotenkin umpimieliseltä ja arvaamattomalta. Tunsimme olomme todella epävarmoiksi esimerkiksi sitä taluttaessa. Se näytti todella happamalta ja kiukkuiselta koko ajan.


Jossain vaiheessa Lotta rupesi oikein hankalaksi ja hyppi maneesissa pystyyn ennen kuin sen selkään oli päästy ja repi itsensä vapaaksikin. Siinä vaiheessa saimme onneksi hevoskouluttaja Mia Kytölän vierailemaan meillä ja se päivä muutti oikeastaan kaiken. En olisi voinut koskaan uskoa että saamme noin hyvin apua jo yhdellä kerralla. Yritän kertoa pääpiirteittäin mitä päivän aikana tapahtui, aiheestahan voisi kirjoittaaa vaikka kirjan.

Lotalle laitettiin naruriimu ja pitkä painava käsittelyköysi. Ilman näitäkin toki pärjää, mutta ne ovat kyllä todella hyväksi avuksi, varsinkin se painava köysi. Sitä käytämme edelleen kun lähdemme vaikkapa maastoon kävelylle.

Mia kohtaa hevosen jo karsinan ovella aivan tietyllä tavalla. Ihmisen ympärillä täytyy olla kupla, jota hevonen väistää. Kupla, oma tila, saadaan aikaiseksi tietynlaisella jämäkällä energialla, asenteella muttei aggressiolla. Jos hevonen ei väistä kunnioittavasti heti ovella, pyydetään sitä peruuttamaan heiluttamalla narua. Syliin tulevat hevoset eivät ole suloisia, vaan huonokäytöksisiä.

Karsinasta lähdetään liikkeelle vaikka sentti kerrallaan juuri sitä vauhtia kun käsittelijä haluaa. Hevosen täytyy odottaa käsittelijän ohjeita eikä se saa päättää asioita itse. Se lähtee liikkeelle kun ihminen liikkuu, pysähtyy heti kun ihminen pysähtyy. Jos hevonen ei pysähdy siinä kohdassa mihin olet sen alunperin päättänyt joutuvan pysähtymään (esim. lapa ei mene ohitsesi), heilutat narua ja pyydät hevosta peruuttamaan.

Jos hidastat tahtia aivat etanahitaaksi, täytyy hevosen tehdä samoin, ilman että joudut vetämään narusta. Hevonen seuraa sinua kuin johtajaa. Ainakin Lotta oppi tämän alle puolessa tunnissa.

Tärkein opetus tänä päivänä oli ehdottomasti kuitenkin se, että hevosta ei voi palkita pystyynhyppimisestä antamalla sille narua! Näin olimme tehneet, sillä jos Lottaa ryhtyi nykimään alas niin se hyppi entistä korkeammalle. Mehän olimme suorastaan opettaneet sen hyppimään pystyyn!

Lotta yritti paeta trailerin taakse, mutta Mia ei tuntenut armoa. Hevonen pystyy kyllä astumaan sillalle sivustakin.

Mia sen sijaan rankaisi Lottaa voimakkaasti heti kun se ajattelikin pystyyn hyppimistä. Lotta joutui peruuttamaan vauhdilla useamman kymmenen askelta. Naru heilui rajusti, jos se heti peruuttanut.

Lotan pystyynhyppimiset loppuivat siihen päivään! Kerran se yritti, mutta kun joutui heti rajusti peruuttamaan, ei tätä ole enää ilmennyt. Jälkeenpäin olemme kyllä ihmeteleet, miten voimme aluksi olla niin tyhmiä, että annoimme sen vain hyppiä.


Myös lastausta harjoittelimme. Siinä johtavana ajatuksena oli oikeastaan miettiä sitä, kuka liikkuttaa kenenkin jalkoja. Eli jos Lotta ryhtyi pakittamaan, se JOUTUI pakittamaan. Koppiin se meni lopuksi useita kertoja, mutta tässä meillä on kuitenkin vielä todella paljon töitä tehtävänä Lotan kanssa.

Lotta miettii. Kun se on menossa oikeaan suuntaan, se saa rauhan. Jos se peruuttaa, väistää pois, se joutuu peruuttamaan vauhdilla eli käsittelijä päättää kuka liikuttaa ketä ja mihin suuntaan.

Lotan kanssa noudatamme myös sellaisia periaatteita, että sen pitää aina luopua ruuasta/makupalasta, saadakseen sen. Se on tärkeätä, sillä tuollainen  dominointiin helposti taipuvainen tamma kyllä kerjää herkästi hiukan röyhkeällä tavalla. Nyt Lotta osaa odottaa ruokaa niin että se menee kauemmaksi ja kääntää pään pois, vasta sitten saa tulla syömään kun sanon ole hyvä.

Nyt voisin kyllä jo sanoa Lotan olevan varsin hyväkäytöksinen tamma. Samalla kun käytös on parantunut, on koko hevosen ilme muuttunut aivan valtavasti. Se ei enää ole epäluuloinen vaan on alkanut pitää ihmisiä ihan mukavina. Joskus toki täytyy hiukan vielä luimia jotten kiukkupussin maine ihan menisi!

 Jos Lotta ryhtyi pakittamaan, se JOUTUI pakittamaan.