Lotta on nyt vain seistä möllöttänyt tarhassa. Ihan hyväntuuliselta näyttää kuitenkin, ja hiukan seurankipeältä. Tänään kävin harjaamassa, siistimässä harjaa ja häntää ja putsaamassa tarhan. Myös tallikavereiden kanssa jutustellessa kului pitkä tovi :)
Tänään sain taas pientä toivoa. Lotan jalat tuntuivat nimittäin pitkästä aikaa ihan viileilta. Ne ovat olleet tasaisen lämpimät ilmeisesti jo pitempään, joten en ole osannut epäillä mitään. Nyt vasta hätkähdin, että nehän ovat viileät! Ja suurin osa nestepalluroista oli lähtenyt. Ihmeellistä. Sen vähän, mitä näin, näytti heppa liikkuvankin ihan normaalisti.
Onkohan se laidunruoho aiheuttanut sittenkin jotain oireita jo pitempään?
Piristyneenä kävin ostamassa Marstallin Vitoa, joka on kaviokuumeisille tarkoitettua mysliä. Jos Lotta paranee, niin edessä on laihdutusta ja vähäsokerinen ravinto ei varmasti ole pahitteeksi. Lisäksi se tulee tästä lähtien saamaan vain matalasokerista heinää.
Vaihdoin tänään klinikka-ajan keskiviikkoaamuksi, jotta saisin meidän vakkarieläinlääkärin katsomaan Lotan. Eli uutisia tiedossa vasta silloin. Stay tuned!
maanantai 30. kesäkuuta 2014
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Kaviokuume
Ihmeellinen on se vaisto, joka sanoo että nyt on jokin (taas) oudosti.
Mun mielestä Lotta asteli yhtenä päivänä kävelyllä ollessamme jotenkin erilailla oudosti. Se oikea etunenhan sitä on vaivannut, välillä kenkäkin painoi anturaa ja silloin se ontui ihan kunnolla, mutta tämä oli nyt jotain muuta.
Huippuihana varakengittäjämme tuli taas paikalle, laittoi käden vuohisille ja sanoi oho! Kaviopulssi oli tosi kova. Olen sitä lähes päivittäin kokeillut, kun laidunruohoon nyt kuulemma todella sokerista kylmistä öistä johtuen. Aikaisemmin pulssia ei ole ollut, mutta nyt oli.
Katsottiin liikettä, mutta käveli hyvin. Ravasi ihan mielellään, mutta nosteli etujalkoja kumman ylös. Ei kuitenkaan liikkunut mitenkään kaviokuumehevoselle tyypillisesti (olen pari sellaista nähnyt, ja sen kyllä erottaa). Koska pulssi oli kova, jotain siellä kuitenkin oli oltava vialla.
Laitumelle ei siis voisi mennä, se oli selvä. Lotta vietti yön laidunpaikan tallissa, ruuna tuli seuraksi. Tallin omistajalla on valitettavan paljon kokemusta kaviokuumeesta joten ensiapu tuli nopeasti. Lotalle annettiin pullollinen parafiiniöljyä ruiskulla suoraan suuhun, jotta kaikki laidunruoho tulisi nopeasti ulos mahasta. Se sai myös kaksi pussia Finadyneä, ja yöksi kuivaa heinää. Laidunpaikan tallissa on karsinoissa ihanat paksut olkipatjat, joka on pehmeä alusta jos kaviot ovat kipeät.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme klinikalle. Onneksi minulla on aika joustavat työajat... Lotta oli karsinassa pirteänä eikä pulssia tuntunut enää kovinkaan paljon. Koppiin se meni tosi helposti, ihanaa että se on alkanut nyt sujua. Meidän "onneksi" laidukaveri ruuna oli myös menossa klinikalle, joten kyyti järjestyi kätevästi.
Klinikalla oli kuitenkin valtava ruuhka. Koska Lotta ei vaikuttanut kovin kipeältä, päätettiin, että tullaan huomenna uudestaan. Lotta sai kipulääkettä ja se vietiin oman tallinsa (joka on siis kaikeksi onneksi ihan klinikan vieressä) tarhaan. Kaviokuumeiselle suositellaan karsinalepoa, mutta kun se ei niin kipeältä vaikuttanut, oli pehmeähkö tarha ihan ok. Karsinassa olisi kuitenkin levoton ja stressaisi, kun olisi yksin tallissa. Lähtiessämme kokeilin vielä kavioita, nyt pulssi oli taas kova ja kaviot kuumat, mutta hevonen käveli ihan normaalisti. Itse ryntäsin töihin.
Tänä aamuna kävimme sitten uudestaan klinikalla.
Tutkimus oli nopea. Pulssi oli hävinnyt eikä aristusta kaviopihdeillä. Ei ontumista tms. pienellä ympyrällä betonilla. Ravissa ontui juuri sitä oikeaa etusta, mutta se ei liittyne kaviokuumeeseen. Lotta sai vielä kipulääkettä ja ohjeeksi tarhalepoa, kuivaa heinää ja laidun kielletty ainakin toistaiseksi.
Eläinlääkärin mukaan kaviokuume oli ilmeisesti ollut juuri alkamassa, mutta nopea ja oikeanlainen reaktio oli pelastanut Lotan ja oireet hävisivät nopeasti. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin oli kaviokuumeen alku, sillä pulssi loppui, kun hevonen oli reilun vuorokauden pois laitumelta.
Olemme nyt siis takaisin omassa tallisamme. Lotta olla möllötti tarhassaan ihan tyytyväisenä, vaikka minulla sydän särkee siitä, ettei se voi mennä laitumelle.
Tiistaina Lotta menee uudestaan klinikalle. Silloin tutkitaan jalat ja katsotaan, mikä siinä oikeassa etusessa oikein vihoittelee, kun ei ole tullut kuntoon. Mietitään vaihtoehdot sitten, kun tiedetään missä mennään.
Kaksi yötä on tullut valvottua ja mietittyä ja kauhea migreeni iski itselle, ei helpota tilannetta. Töissäkin pitäisi välillä käydä. No, onneksi pääsimme säikähdyksellä tuon kaviokuumeen kanssa, se on viheliäinen ja kohtalokas vaiva. Nyt on "enää" tuo toinen vaiva jäljellä *nauraa sarkastisesti*.
Tiistai jännittää ja se, mitä röntgenissä paljastuu.
Mun mielestä Lotta asteli yhtenä päivänä kävelyllä ollessamme jotenkin erilailla oudosti. Se oikea etunenhan sitä on vaivannut, välillä kenkäkin painoi anturaa ja silloin se ontui ihan kunnolla, mutta tämä oli nyt jotain muuta.
Huippuihana varakengittäjämme tuli taas paikalle, laittoi käden vuohisille ja sanoi oho! Kaviopulssi oli tosi kova. Olen sitä lähes päivittäin kokeillut, kun laidunruohoon nyt kuulemma todella sokerista kylmistä öistä johtuen. Aikaisemmin pulssia ei ole ollut, mutta nyt oli.
Katsottiin liikettä, mutta käveli hyvin. Ravasi ihan mielellään, mutta nosteli etujalkoja kumman ylös. Ei kuitenkaan liikkunut mitenkään kaviokuumehevoselle tyypillisesti (olen pari sellaista nähnyt, ja sen kyllä erottaa). Koska pulssi oli kova, jotain siellä kuitenkin oli oltava vialla.
Laitumelle ei siis voisi mennä, se oli selvä. Lotta vietti yön laidunpaikan tallissa, ruuna tuli seuraksi. Tallin omistajalla on valitettavan paljon kokemusta kaviokuumeesta joten ensiapu tuli nopeasti. Lotalle annettiin pullollinen parafiiniöljyä ruiskulla suoraan suuhun, jotta kaikki laidunruoho tulisi nopeasti ulos mahasta. Se sai myös kaksi pussia Finadyneä, ja yöksi kuivaa heinää. Laidunpaikan tallissa on karsinoissa ihanat paksut olkipatjat, joka on pehmeä alusta jos kaviot ovat kipeät.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme klinikalle. Onneksi minulla on aika joustavat työajat... Lotta oli karsinassa pirteänä eikä pulssia tuntunut enää kovinkaan paljon. Koppiin se meni tosi helposti, ihanaa että se on alkanut nyt sujua. Meidän "onneksi" laidukaveri ruuna oli myös menossa klinikalle, joten kyyti järjestyi kätevästi.
Klinikalla oli kuitenkin valtava ruuhka. Koska Lotta ei vaikuttanut kovin kipeältä, päätettiin, että tullaan huomenna uudestaan. Lotta sai kipulääkettä ja se vietiin oman tallinsa (joka on siis kaikeksi onneksi ihan klinikan vieressä) tarhaan. Kaviokuumeiselle suositellaan karsinalepoa, mutta kun se ei niin kipeältä vaikuttanut, oli pehmeähkö tarha ihan ok. Karsinassa olisi kuitenkin levoton ja stressaisi, kun olisi yksin tallissa. Lähtiessämme kokeilin vielä kavioita, nyt pulssi oli taas kova ja kaviot kuumat, mutta hevonen käveli ihan normaalisti. Itse ryntäsin töihin.
Tänä aamuna kävimme sitten uudestaan klinikalla.
Tutkimus oli nopea. Pulssi oli hävinnyt eikä aristusta kaviopihdeillä. Ei ontumista tms. pienellä ympyrällä betonilla. Ravissa ontui juuri sitä oikeaa etusta, mutta se ei liittyne kaviokuumeeseen. Lotta sai vielä kipulääkettä ja ohjeeksi tarhalepoa, kuivaa heinää ja laidun kielletty ainakin toistaiseksi.
Eläinlääkärin mukaan kaviokuume oli ilmeisesti ollut juuri alkamassa, mutta nopea ja oikeanlainen reaktio oli pelastanut Lotan ja oireet hävisivät nopeasti. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin oli kaviokuumeen alku, sillä pulssi loppui, kun hevonen oli reilun vuorokauden pois laitumelta.
Olemme nyt siis takaisin omassa tallisamme. Lotta olla möllötti tarhassaan ihan tyytyväisenä, vaikka minulla sydän särkee siitä, ettei se voi mennä laitumelle.
Tiistaina Lotta menee uudestaan klinikalle. Silloin tutkitaan jalat ja katsotaan, mikä siinä oikeassa etusessa oikein vihoittelee, kun ei ole tullut kuntoon. Mietitään vaihtoehdot sitten, kun tiedetään missä mennään.
Kaksi yötä on tullut valvottua ja mietittyä ja kauhea migreeni iski itselle, ei helpota tilannetta. Töissäkin pitäisi välillä käydä. No, onneksi pääsimme säikähdyksellä tuon kaviokuumeen kanssa, se on viheliäinen ja kohtalokas vaiva. Nyt on "enää" tuo toinen vaiva jäljellä *nauraa sarkastisesti*.
Tiistai jännittää ja se, mitä röntgenissä paljastuu.
Muru <3 |
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Lotan liikettä videolla
Niin sitten unohdin järkkärin kotiin! Frida otti muutaman kuvan kännykällä.
Lotta oli tänään taas hiukan huonompi. Oikea kierros puhdas, mutta alkuraveissa oli selkeästi vasempaan kierrokseen outo.
Se tosiaan aina kuitenkin vertyy. Pienen laukkapätkän jälkeen meno hiukan parani, mutta ei ollut vieläkään ihan hyvä. Pientä epäpuhtautta oli nyt edelleen.
En nyt oikein tiedä, mitä tehdä tuon hevosen kanssa. Pitäisikö vain ratsastaa kevyesti vai antaa sen vain olla? Tuntuu pahalta liikuttaa hevosta, jos se ei ole ihan täysin kunnossa. Toisaalta pelkkä oleilu ei sitä myöskään paranna. Toisaalta joinain päivinä se tuntuu aivan hyvältä. Koskaan se ei liikutuksesta myöskään ole pahemmaksi mennyt, vaan liikkuu aina paremmin lopuksi.
Tiistaina oli ajatuksena mennä erään tutun ratsuttajan tunnille. Vähintäänkin aion näyttää hänelle, miten Lotta nyt liikkuu. Jos on huono päivä, niin luovutetaan sitten suosiolla.
Tosi innokas ja pirteä Lotta tänäänkin oli ja liikkui tosi mielellään. Se on lihonnut laitumella melko reippaasti ja siksikin olisi kiva sitä liikuttaa.
EDIT: Suljin videot, sillä ne näyttivät herättävän turhan paljon mielenkiintoa eräällä keskustelupalstalla. Kiitos paljon kaikille asiallisista kommenteista blogissani!
Pulleromaha-Lotta |
Lotta oli tänään taas hiukan huonompi. Oikea kierros puhdas, mutta alkuraveissa oli selkeästi vasempaan kierrokseen outo.
Se tosiaan aina kuitenkin vertyy. Pienen laukkapätkän jälkeen meno hiukan parani, mutta ei ollut vieläkään ihan hyvä. Pientä epäpuhtautta oli nyt edelleen.
En nyt oikein tiedä, mitä tehdä tuon hevosen kanssa. Pitäisikö vain ratsastaa kevyesti vai antaa sen vain olla? Tuntuu pahalta liikuttaa hevosta, jos se ei ole ihan täysin kunnossa. Toisaalta pelkkä oleilu ei sitä myöskään paranna. Toisaalta joinain päivinä se tuntuu aivan hyvältä. Koskaan se ei liikutuksesta myöskään ole pahemmaksi mennyt, vaan liikkuu aina paremmin lopuksi.
Tässä muuten uusi kypärä ja uudet, kauan himoitsemani ruskeat Mountain Horse Terra Nova -saappaat. Ne ovat sellaiset reippaat "lande"saappaat, tykkään! |
Tiistaina oli ajatuksena mennä erään tutun ratsuttajan tunnille. Vähintäänkin aion näyttää hänelle, miten Lotta nyt liikkuu. Jos on huono päivä, niin luovutetaan sitten suosiolla.
Tosi innokas ja pirteä Lotta tänäänkin oli ja liikkui tosi mielellään. Se on lihonnut laitumella melko reippaasti ja siksikin olisi kiva sitä liikuttaa.
EDIT: Suljin videot, sillä ne näyttivät herättävän turhan paljon mielenkiintoa eräällä keskustelupalstalla. Kiitos paljon kaikille asiallisista kommenteista blogissani!
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Parempi
Lyhyt puhelinpostaus mökiltä. Lotan vahva ontuminen hävisi tosiaan samantien, kun kaviota fiksattiin. Tänään hevonen tuntui taas tosi hyvältä. Ja ihan hurjan innokkaalta. Pienet lisäysharjoitukset saivat sen ihan liekkeihin ja röhkimään kuin pienen possun. Ihana Lotta!
Yritän houkutella Fridan huomenna kuvaamaan jos saisin tänne pitkästä aikaa uusia ratsastuskuvia. Kuullaan pian!
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Prinsessa ja herne
Ei löytynyt paisetta, kaviopulssia, aristuksia pihdeille eikä edes lämpöä kavioissa. Jotain kuitenkin löytyi. Musta kohta juuri siitä, missä kipu askelluksen mukaan näytti olevan, eli vasemman etusen ulkosyrjältä.
Musta kohta oli varakengittäjän mukaan paineen aiheuttamaa. Antura oli sen verran paksu ja pullero, tuli ikäänkuin kavion seinämää alemmas, että kenkä oli painanut siihen. Ja kun hevonen on herkkä prinsessa, niin pienikin epämukavuus on dramaattista.
Anturaa vuoltiin hieman kuperammaksi, kenkä takaisin paikoilleen ja ainakin kengittäjän mukaan näytti ravaavan ihan puhtaasti. Itse en oikein hyvin pystynyt katsomaan, kun talutin, mutta sen verran näin, ettei ainakaan ontunut sillä tavalla kun vielä eilen, jolloin ei ollut kahta kysymystäkään asiasta.
Hevonen laitumelle ja kiireesti töihin. Huomenna katsotaan, miltä hänen prinsessuutensa vaikuttaa.
Vaikka varakengittäjä ei todennäköisesti tätä blogia lue (tai vaikka lukisikin), niin täytyy kehaista, että kyllä on tarkka ja osaava ihminen. Mikä tuuri, että on tällaisia henkilöitä lähellä!
Jos tämä oli näin pieni juttu, niin huippua!
Lotta tallissa. |
Hevonen laitumelle ja kiireesti töihin. Huomenna katsotaan, miltä hänen prinsessuutensa vaikuttaa.
Vaikka varakengittäjä ei todennäköisesti tätä blogia lue (tai vaikka lukisikin), niin täytyy kehaista, että kyllä on tarkka ja osaava ihminen. Mikä tuuri, että on tällaisia henkilöitä lähellä!
Jos tämä oli näin pieni juttu, niin huippua!
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Täysin ontuva hevonen
Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää....
Tämän yllä olevan ihanan bannerin teki minulle Marjut. Tuhannet kiitokset siitä! Martzun hepat kertoo Salamasta ja Dukesta, hauskoista kavereista. Marjutilla on aivan ihania kuvia jotka kertovat persoonallisten hevosten elämästä, iloista, suruista ja arkipäivästä. Kiitos Marjut!
Mutta sitten (surkeisiin) kuulumisiin. Nyt en enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilen kun tulin laitumelle, oli Lotta siellä vastassa täysin ontuvana. Ontui siis ihan käynnissä ja kunnolla.
Mulla oli edellispäivänä jo pikku aavistus, että joku on hassusti. Tiedätte se tunteen, kun mielessä häivähtää että tämä ei ole normaalia. Olin käynyt ratsastamassa, Lotta oli oikein hyvä ja mentiin pitkästä aikaa melkein normitreeni. Loppuraveissa se tuntui kuitenkin hiukan oudolta (erittäin poikeuksellista, silloin se on yleensä parhaimmillaan) ja kun kävelytin sen laitumelle, askelsi se muutaman kerran hassusti vasemmalla etusella, siis sillä terveellä.
No, nyt oli siis ihan klenkka. Ja astui hassusti kavion sisäsyrjälle.
Putsasin pohjallisten alta, jos sinne olisi mennyt jotain. Vasemman etusen ulkosyrjää kaviokoukulla kaivellessa selvä kipureaktio. Mitään muuta kuin pientä hiekkaa ei pohjallisten alta löytynyt, mutta huuhtelin ne letkulla.
Painelin jänteet, ei reaktiota. Hevonen oli kuitenkin ihan hörökorvainen ja tyytyväinen muuten.
Soittelin kengittäjälle ja arvuuttelimme tilannetta. Hän oli lähdössä lomalle. Sain kuitenkin onneksi varakengittäjään yhteyden ja lupasi tulla huomenna aamulla.
Tämän yllä olevan ihanan bannerin teki minulle Marjut. Tuhannet kiitokset siitä! Martzun hepat kertoo Salamasta ja Dukesta, hauskoista kavereista. Marjutilla on aivan ihania kuvia jotka kertovat persoonallisten hevosten elämästä, iloista, suruista ja arkipäivästä. Kiitos Marjut!
Hevoset melkein hukkuivat ruohoon uudella laitumella! |
Mutta sitten (surkeisiin) kuulumisiin. Nyt en enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilen kun tulin laitumelle, oli Lotta siellä vastassa täysin ontuvana. Ontui siis ihan käynnissä ja kunnolla.
Mulla oli edellispäivänä jo pikku aavistus, että joku on hassusti. Tiedätte se tunteen, kun mielessä häivähtää että tämä ei ole normaalia. Olin käynyt ratsastamassa, Lotta oli oikein hyvä ja mentiin pitkästä aikaa melkein normitreeni. Loppuraveissa se tuntui kuitenkin hiukan oudolta (erittäin poikeuksellista, silloin se on yleensä parhaimmillaan) ja kun kävelytin sen laitumelle, askelsi se muutaman kerran hassusti vasemmalla etusella, siis sillä terveellä.
No, nyt oli siis ihan klenkka. Ja astui hassusti kavion sisäsyrjälle.
Njam! En mä niin kauheesti kärsi. |
Painelin jänteet, ei reaktiota. Hevonen oli kuitenkin ihan hörökorvainen ja tyytyväinen muuten.
Soittelin kengittäjälle ja arvuuttelimme tilannetta. Hän oli lähdössä lomalle. Sain kuitenkin onneksi varakengittäjään yhteyden ja lupasi tulla huomenna aamulla.
Lotta ja tammakaveri kahlaavat ruohomeressä. Tammakaveri puolustaa ja vartioi Lottaa, parempi varoittaa ihmistäkin että älä tuu lähemmäs! |
Äkkiseltään arvelisin, että kyseessä on taas sellainen paise, kuin talvellakin, eli ei mikään iso "tavallinen" paise, vaan sellainen pieni joka on kavion seinämän lähellä/seinämässä. Sellainenhan Lotalla oli talvella takajalassa, mutta poksahti itsekseen parissa päivässä, ennen kuin se ehdittiin aukaista. Kengityksessä sitten jälkeenpäin näkyi, että pieni paise siellä oli ollut.
Vein Lotan sitten takaisin laitumelle. Hepat ovat muuttaneet uudelle laitumelle, joka suorastaan pursuaa syötävää! Siellä ne kahlasivat ja melkein hävisivät näkyvistä :).
PS. Jos joku ihmettelee, miksi ontuva hevonen viedään laitumelle: No, ei se siis ihan kolmijalkainen ollut, varaa painoa jalalle, mutta kyllä ontuma näkyy käynnissäkin. Tallin kaikki hevoset ovat laitumella ja tyhjässä tallissa Lotta riehuisi ja jalka sattuisi taatusti enemmän, voisipa sille tulla vatsahaavakin stressistä. Laitumella se on rauhassa ja onnellinen, kavereiden kanssa.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Tätille banneri!
Olisiko täällä lukijoissa sattumalta innokkaita bannerin tekijöitä? Itse kun en osaa oikein minkäänlaista tehdä (katso nyt tuota olemassa olevaa, tuo on parasta mihin pystyn, säälittävää....).
Olisi mukavaa, jos joku innostuisi. Blogin kuvia saa käyttää banneriin vapaasti. Tykkään aika yksinkertaisesta ja rauhallisesta tyylistä ja typografia voisi olla pelkistettyä ja tyylikästä.
Jos joku teistä jostain syystä innostuu banneria väsäämään, niin sen voisi lähettää osoitteeseen hastgumma@gmail.com. Kiitoksia kovasti etukäteen!
Olisi mukavaa, jos joku innostuisi. Blogin kuvia saa käyttää banneriin vapaasti. Tykkään aika yksinkertaisesta ja rauhallisesta tyylistä ja typografia voisi olla pelkistettyä ja tyylikästä.
Jos joku teistä jostain syystä innostuu banneria väsäämään, niin sen voisi lähettää osoitteeseen hastgumma@gmail.com. Kiitoksia kovasti etukäteen!
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Tunne, energia ja mansikan maku
Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, ovat viime päivien, tai oikeastaan viikkojen, ratsastukset olleet parhaimpia koko yhteisenä aikanamme Lotan kanssa.
Kyllä, olen ollut epävarma siitä, liikkuuko hevonen aluksi edes puhtaasti. Toisaalta se taas on ollut tasapainoisempi, yhteistyöhaluisempi ja eteenpäinpyrkivämpi kuin koskaan.
Outoa? Ehkäpä, ehkäpä ei.
Mielessäni liikkuu nyt monenlaisia ajatuksia, jotka oikeastaan kumpuavat tästä tilanteesta, kun en ole voinut tai uskaltanut ratsastaa ihan täysillä. Olen siis mennyt lyhyitä, enimmäkseen alle puolen tunnin pätkiä hevosen oloa tunnustellen. Jos Lotta on vaikuttanut huonolta, en ole ratsastanut ollenkaan.
Ensinnäkin vaihdoin kolmipalasta ihan tavalliseen, paksuhkoon perusniveleen Kaisan blogin innoittamana. Heureka! Tuntuu kuin jo se olisi tuonut jo yksistään suuren eron.
Mutta kaikkein suurin ero on tullut siitä ajatuksesta, että alkuverryttely ei suinkaan ole keventelyä ympäri ja ympäri kentän. Se on ennemminkin virittelyä, painon saamista taakse, hitautta ja energiaa samaan aikaan. Se on jotain, mitä pitää saada hevosen korvien väliin. Rentoutta, aktiivisuutta. Pinnan alta kumpuavaa energiaa. Sitä, että hevonen odottaa ja on aktiivinen samaan aikaan.
Olen miettinyt esimerkisi Saijan ja Sannan blogien innoittamana Sciense of Motionia. Vaikka en siitä mitään tiedäkään, jo lukuisat videot ja tekstit netissä kertovat jotain. Olen miettinyt käymiäni valmennuksia, erityisesti klassisen puolen. Ennen kaikkea olen vain keskittynyt ja ratsastanut tunteella.
Koska olen halunnut säästää etujalkoja, olen (maasto)kävelyn jälkeen aloittanut siirtymisillä. Olen löytänyt ihan uuden ajatuksen käsistä! Sitä on vaikea selittää. Ne vain ovat siinä. Lähellä toisiaan, edempänä kuin ennen, ylempänä kuin ennen, eivät lukossa, eivät vaatimassa hevosen päätä mihinkään. Ne vain tuntevat suupielet. Käsien sijaan tunnustelen asioita istunnalla, jaloillani. Olen kehittänyt silmät takapuoleeni. Mietin meneekö hevonen eteen heti, vastaako se, onko tarpeeksi herkkä. Kasvatan hevosen takajalat häntäluustani alas. Laukka nousee pienellä istunnan muutoksella, minun on helppo istua siinä. Siirtymät onnistuvat hyvin ja ymmärrän vihdoin, miten siirtymät myös alas voi ratsastaa jalalla. Saan ylipäätään pidettyä jalat ympäri hevosen ja tunnen, kun koko hevonen tulee paljon suuremmaksi, korkeammaksi. Vannon, että olen tuntenut sen, miltä ylämäki tuntuu. On helppo pitää kädet paikoillaan ja tehdä niillä vain pieniä, pieniä liikkeitä. Hevonen liikkuu kepeästi ja puhtaasti, säilyen rentona.
Tuntuu kuin olisin saanut maistaa mansikkaa. Ja kaikki tämä on tullut siitä, kun olen yrittänyt opetella ratsastamaan siten, etteivät Lotan etujalat rasittuisi. Lotta on ollut niin kevyt, energinen ja kuulolla. Siksi on ollut myös ihana lopettaa jo puolen tunnin jälkeen, kun hevonen tuntuu läpiratsastetulta.
Yksinäni kun tuolla kentällä olen tuhertanut, en yhtään tiedä miltä meno näyttää. Tunne on kuitenkin ollut niin hyvä, että en edes välitä.
Olen kiitollinen näistä ihanista hetkistä ja siitä tunteesta, jota olen saanut kokea. Vaikka tämä tunne loppuisi huomenna, on se kuitenkin ollut olemassa, ainakin hetken!
Kyllä, olen ollut epävarma siitä, liikkuuko hevonen aluksi edes puhtaasti. Toisaalta se taas on ollut tasapainoisempi, yhteistyöhaluisempi ja eteenpäinpyrkivämpi kuin koskaan.
Outoa? Ehkäpä, ehkäpä ei.
Mielessäni liikkuu nyt monenlaisia ajatuksia, jotka oikeastaan kumpuavat tästä tilanteesta, kun en ole voinut tai uskaltanut ratsastaa ihan täysillä. Olen siis mennyt lyhyitä, enimmäkseen alle puolen tunnin pätkiä hevosen oloa tunnustellen. Jos Lotta on vaikuttanut huonolta, en ole ratsastanut ollenkaan.
Ensinnäkin vaihdoin kolmipalasta ihan tavalliseen, paksuhkoon perusniveleen Kaisan blogin innoittamana. Heureka! Tuntuu kuin jo se olisi tuonut jo yksistään suuren eron.
Mutta kaikkein suurin ero on tullut siitä ajatuksesta, että alkuverryttely ei suinkaan ole keventelyä ympäri ja ympäri kentän. Se on ennemminkin virittelyä, painon saamista taakse, hitautta ja energiaa samaan aikaan. Se on jotain, mitä pitää saada hevosen korvien väliin. Rentoutta, aktiivisuutta. Pinnan alta kumpuavaa energiaa. Sitä, että hevonen odottaa ja on aktiivinen samaan aikaan.
Olen miettinyt esimerkisi Saijan ja Sannan blogien innoittamana Sciense of Motionia. Vaikka en siitä mitään tiedäkään, jo lukuisat videot ja tekstit netissä kertovat jotain. Olen miettinyt käymiäni valmennuksia, erityisesti klassisen puolen. Ennen kaikkea olen vain keskittynyt ja ratsastanut tunteella.
Koska olen halunnut säästää etujalkoja, olen (maasto)kävelyn jälkeen aloittanut siirtymisillä. Olen löytänyt ihan uuden ajatuksen käsistä! Sitä on vaikea selittää. Ne vain ovat siinä. Lähellä toisiaan, edempänä kuin ennen, ylempänä kuin ennen, eivät lukossa, eivät vaatimassa hevosen päätä mihinkään. Ne vain tuntevat suupielet. Käsien sijaan tunnustelen asioita istunnalla, jaloillani. Olen kehittänyt silmät takapuoleeni. Mietin meneekö hevonen eteen heti, vastaako se, onko tarpeeksi herkkä. Kasvatan hevosen takajalat häntäluustani alas. Laukka nousee pienellä istunnan muutoksella, minun on helppo istua siinä. Siirtymät onnistuvat hyvin ja ymmärrän vihdoin, miten siirtymät myös alas voi ratsastaa jalalla. Saan ylipäätään pidettyä jalat ympäri hevosen ja tunnen, kun koko hevonen tulee paljon suuremmaksi, korkeammaksi. Vannon, että olen tuntenut sen, miltä ylämäki tuntuu. On helppo pitää kädet paikoillaan ja tehdä niillä vain pieniä, pieniä liikkeitä. Hevonen liikkuu kepeästi ja puhtaasti, säilyen rentona.
Tuntuu kuin olisin saanut maistaa mansikkaa. Ja kaikki tämä on tullut siitä, kun olen yrittänyt opetella ratsastamaan siten, etteivät Lotan etujalat rasittuisi. Lotta on ollut niin kevyt, energinen ja kuulolla. Siksi on ollut myös ihana lopettaa jo puolen tunnin jälkeen, kun hevonen tuntuu läpiratsastetulta.
Yksinäni kun tuolla kentällä olen tuhertanut, en yhtään tiedä miltä meno näyttää. Tunne on kuitenkin ollut niin hyvä, että en edes välitä.
Olen kiitollinen näistä ihanista hetkistä ja siitä tunteesta, jota olen saanut kokea. Vaikka tämä tunne loppuisi huomenna, on se kuitenkin ollut olemassa, ainakin hetken!
Kävimme poseeraamassa laitumella. |
torstai 12. kesäkuuta 2014
Kypärä löytyi
Kiitos avusta kaikille kypäräkommentoijille! Ehdin käydä neljässä kaupassa sovittamassa ja lopuksi matkaan valikoitui tämä Lamicellin uusi malli Silver Star. Mitäs tykkäätte?
Kypärä tuntuu mukavalta ja on kuulemma (myyjän mukaan, haha) tosi ilmava. Toivotaan niin. Melkein päädyin reilun parin sadan euron hintaiseen Uvexiin, mutta pihiys iski ja ostin tämän, hintaa oli 110 e. Totta puhuakseni joten tykkäsin tästä muutenkin enemmän, vaikka Uvex olisikin jollain tapaa katu-uskottavampi, haha.
Paino on 400 g. Malli sopii melko hyvin mun suippopäähän. Tuossa on hauskat kimaltavat koristeet, kuvassa näyttävät valkoisilta, mutta ovat siis blingiä. Takana on valkoinen heijastintere.
Horse Comfortiin, jota moni kehui, en törmännyt missään. Kokeilulistalla oli mm. Lamicellin Ventex, Swarovski ja Transformer, erilaiset Hööksin kypärät, KED (ei sopinut sitten yhtään), Horka, Uvex, HVPolo, Mountain Horse Aero (ei sopinut lainkaan) ja mitäs vielä....en edes kaikkia muista.
Toivottavasti tämä on hyvä! Saa nähdä päädynkö kokonaan käyttämään tätä vai pääsekö CO Ayr8 vielä päähän?
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Ilmavat nahkasandaalit
Kesälomalla kannattaa miettiä varustus mukavaksi. Paljain jaloin jos kulkee, niin saattavat kivet ja kävyt pistellä. Umpikengissä taas tulee hautova olo. Pahinta on se, jos toisessa jalassa on umpikenkä ja toisessa ei pohjaa lainkaan. Loistava vaihtoehto sen sijaan on ilmava nahkasandaali, molemmissa jaloissa!
Lisäksi kengittäjä laittoi Lotalle etusiin pyörähtäviksi taotut kengät ja ne melko taakse. Siten Lotan on helpompi ja kevyempi käyttää etujalkoja ja kanta saa tukea. Talvella tällaiset kengät ovat hiukan hankalat, ainakin jos ei ole hokkeja, sillä ne ovat todella liukkaat. Siksi niitä on erityisen hyvä käyttää kesällä.
Kävin hakemassa Lotan laitumelta kahdeksan aikaan aamulla, hurmaavan kaunis kesäaamu! |
Lotta odotteli laidunpaikan ihanassa pikkutallissa. |
Lotta sai tänään jalkaansa uudet kengät ja nahkapohjalliset. En ole sellaisia ennen nähnytkään. Paksusta pehmeästä nahasta leikattiin kengän muotoiset palat. Erona silikonipohjallisiin näissä leikataan myös sätelle aukko. Ideana on se, että nahka muotoutuu kastuessaan kavion pohjan malliseksi ja auttaa arkovaa jalkaa. Säde pääsee kuitenkin toimimaan normaalisti. Nämä eivät anna joustoa ihan yhtä paljon kuin pohjallis-uretaanitäyte -yhdistelmät, mutta joustavat kuitenkin hieman. Etuna näissä on se, että ne pysyvät yleensä hieman paremmin jalassa. Jos nahan alle menee kivi tai hiekkaa, ne vain otetaan pois joko kaivelemalla tai huuhtomalla vedellä. Hiukan kyllä jännittää, meneekö niihin sisälle paljonkin jotain moskaa. Onko teillä jollain kokemusta näistä?
Kaviot valmiiksi vuoltuina, kenkää vailla. |
Lotta katselee tarhassa, kun siivoan tallista kakkakikkareet ja kengitysjätökset. |
Lisäksi kengittäjä laittoi Lotalle etusiin pyörähtäviksi taotut kengät ja ne melko taakse. Siten Lotan on helpompi ja kevyempi käyttää etujalkoja ja kanta saa tukea. Talvella tällaiset kengät ovat hiukan hankalat, ainakin jos ei ole hokkeja, sillä ne ovat todella liukkaat. Siksi niitä on erityisen hyvä käyttää kesällä.
Aivan ihanaa kun on tuollainen kengittäjä, joka miettii, välittää ja selittää ja lisäksi vielä osaa. Ja kaikenhuipuksi tulee aina paikalle täsmälleen silloin kun on (edellisellä kengityskerralla jo) sovittu! Olen niin tyytyväinen.
Kävin kengityksen jälkeen vielä ratsastamassa ja ihan meinasi itku tulla, tällä kertaa onnesta. Hevonen tuntui niin hyvältä tänään ja liikkui kepeästi. Se on kuulkaat pienestä kiinni! Eriparietukengät eivät sovi meidän neitokaiselle!
Tallin vieressä kukkii juhannusruusu upeasti. |
Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän..... |
Jossain tuolla kaukana näkyvät hevoset, jos oikein tarkkaan katsoo. |
Kirjoittelen tätä mökillä. Aivan ihana ilma ja vapaapäivä, mitä ihanuutta!
EDIT: Kävin sateisena torstai-aamuna mökiltä lähtiessäni tsekkaamassa kengät. Ihan kivasti oli nahat asettuneet anturaa vasten, eikä näyttänyt mitään kiviä niissä olevan.
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Ei hyvä
Taas on pari päivää vaikuttanut siltä, että hevonen ontuu. Voipi olla, että johtuu siitä oikean etujalan kengän lähtemisestä. Sille lyötiin nääs ensi avuksi kenkä ilman pohjallista siihen etuseen. Eilen käyntilenkki maastossa ja kentällä pari pyörähdystä, näytti aika huonolta. Nyt oli jopa huonompi oikeaan kierrokseen, kun se on ollut ennen ihan puhdas. Tänään sama homma. Voi surku.
Lotta saa nyt vaan laiduntaa ainakin keskiviikkoon, kunnes tulee kengittäjä. Taitaa olla paras laittaa pohjalliset sille kuitenkin edelleen, vaikka pohdittiin alustavasti jos ne jättäis nyt kesäksi pois.
Alkaa tuntua siltä, että näitä ontumapäiviä on enemmän kuin hyviä :(
Mitä olen kuullut ja lukenut niin näyttää siltä, että tällainen vaihtelevaisuus on nivelvaivoille niin tyypillistä. Yhtenä päivänä hyvä, toisena huono.
Lohtuna tässä on nyt ainakin se, että Lotta viihtyy loistavasti laitumella ja se kaveeraa nyt täysillä toisen tamman kanssa. Tytöistä on tullut bestikset ja pojat on jätetty ihan oman onnensa nojaan. Girlpoweria!
torstai 5. kesäkuuta 2014
Kesäaamun maastolenkki
Ehdin ennen iltavuoroa ajella laitumelle tarkastamaan tilanteen ja ratsastamaan pienen lenkin. Aivan fantastisen kaunis ilma! Frida oli mukana Nekku-koiran kanssa ja napsaisi muutaman kuvan.
Mitä muuta tähän voisi edes sanoa? Parhautta!
Mitä muuta tähän voisi edes sanoa? Parhautta!
Kyllä on kaunista, eikö olekin? |
Vihreää ja vehmasta. |
Joka mutkassa poseerataan. |
Harmi kun ei pääse uimaan, tuumaa Lotta. |
Täti jumppaa....:D :D |
Oih näitä maisemia! |
Harmi kun hevosta ei pääse uittamaan minnekään, vaikka rantaa on jokapuolella. |
Nekkua väsyttää. |
Teknisiä ongelmia....postaus uudelleen
*Tein tämän postauksen eilen ja tänään yhtäkkiä huomasin, että se onkin poistunut*.
Samoin kävi laidunkuvapostaukselle, kirjoitin kaikki jutut uudelleen. Nyt vasta tajusin mistä tämä johtuu. Eli otan kuvat Iphonella, ja siirrän kuvat puhelimen Blogger apsin avulla blogiin. Sitten jatkan postausta Ipadillä. En ole halunnut käyttää kuvavirtaa, kun pädin muistitila on muutenkin täynnä jo. Noooh, sitten kun olen mennyt puhelimelle takaisin niin olen tallentanut vahingossa (vain kuvat sisältävän) postauksen LUONNOKSENA, joka tietty poistaa sitten kaikki tekstit ja koko postauksen....huoh meikäläistä, tekniikan ihmelasta. No nyt ainakin tajusin mistä se johtuu. Tätä postausta en jaksa kirjoittaa enää uudelleen, eipä siinä mitään hirvän merkittäviä asioitakaan kerrottu, Lotan irtokengästä ja miten nopsasti saatiin taas kenkä jalkaan. Joku tätä poistumista jo ehti ihmetelläkin, tässä siis selitys!
Samoin kävi laidunkuvapostaukselle, kirjoitin kaikki jutut uudelleen. Nyt vasta tajusin mistä tämä johtuu. Eli otan kuvat Iphonella, ja siirrän kuvat puhelimen Blogger apsin avulla blogiin. Sitten jatkan postausta Ipadillä. En ole halunnut käyttää kuvavirtaa, kun pädin muistitila on muutenkin täynnä jo. Noooh, sitten kun olen mennyt puhelimelle takaisin niin olen tallentanut vahingossa (vain kuvat sisältävän) postauksen LUONNOKSENA, joka tietty poistaa sitten kaikki tekstit ja koko postauksen....huoh meikäläistä, tekniikan ihmelasta. No nyt ainakin tajusin mistä se johtuu. Tätä postausta en jaksa kirjoittaa enää uudelleen, eipä siinä mitään hirvän merkittäviä asioitakaan kerrottu, Lotan irtokengästä ja miten nopsasti saatiin taas kenkä jalkaan. Joku tätä poistumista jo ehti ihmetelläkin, tässä siis selitys!
Laitumella on tällainen satumetsä, aivan ihana! Täällä on mukava olla hellepäivänä varjossa taikka sateelta suojassa. |
Suihkunraikas Lotta piehtaroi. |
....ja ylös, puhpuh! |
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Jeee, hyvältä tuntuu!
Käytiin eilen ratsastamassa ja pakko laittaa pikku fiilistely tänne. Lotta tuntui nimittäin niin hyvältä. Ei minkään näköista epäpuhtautta edes ekoissa askelissa, kuten tähän saakka. Ja pirteä, letkeä ja kuuliainen. Olen niin iloinen.
Tallille ja kentälle on pieni kävelymatka, hyvä alkuverkka. |
Ratsastin taas vain puolisen tuntia, kenttä on melko pehmeä (pehmeämpi kuin mihin olemme tottuneet) ja siten raskas. Lotta liikkui silti tosi hyvin ja tuntui tykkäävän pohjasta. Lotta on tosi tarkka alustoista ja tässä se kuitenkin liikkui hyvin, joten ei paha!
Pieni hiki tuli pintaa silti. Ihmeellistä, kuinka sen saa ihan läpiratsastettua nykyisin vain puolessa tunnissa!
Loppukäynnit taas laitumelle, jossa kaverit jo hörisivät. Ihana katsoa, kun hepat käyskentelevät yhdessä rentoina syöden. Parasta mahdollista hevoselämää!
Kaverit jo odottavat malttamattomina. |
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Kerrassaan hieno päivä!
Jahas, mihis me ollaan tultu, mietti Lotta. |
Hepat ulos! |
Oiiih, viimekesäinen rakkauteni. Tunnistin sinut kyllä jo trailerissa. |
Muistatko viime kesän lämpimät yöt....? |
Maistellaampa hieman! |
Välillä pikku hölkkää. |
Hihih, tää on magee mesta! |
Aiaiai, miten mukavaa. |
Ja noi vaan juoksee ja juoksee, mikä niitä riepoo? |
Me keskitytään olennaiseen! |
Ja me vaan juostaan. |
Katotaas ny vähän tarkemmin keitäs noi oli? |
Pöh, ei jaksa, syödään taas vähän. |
Katotaanko onko tuollakin hyvää ruohoa? |
Puss puss <3 |
Meistä tulee lihavia! |
Ihanaa elämää. |
Haha, tääl oli tämmöstä kuivaakin, pitäiskös pikkasen maistaa? |
Tammien katveessa on hyvä olla. |
Siis edelleen noi kaks tuolla juoksee, ne on ihan dorkia. Me vaan syödään. Voiko parempaa olla? |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)