Tänään päästiin Simpan kanssa Maijan valmennukseen. Simppa oli alusta saakka melko hyvä, mutta tunnin loppua kohti se hiukan väsähti ja laukka oli siksi aika huonoa. Mutta käynnissä ja ravissa oli tosi hyviä pätkiä ja hetkittäin tunsin, että se alkoi kantaa itseään melko kivasti.
Simpalla, kuten enemmistöllä hevosia, on se pulma, että se on kupera oikealle ja kovera vasemmalle. Siksi mentiin käynnissä aluksi pitkään sulkutaivutusta ympyrällä vasemmassa kierroksessa. En tiedä, onko Simpan kanssa menty sulkua koskaan, mutta kovasti se yritti tehdä niin kuin pyydettiin.
Eli lievä asetus ulos kaulan ollessa muuten suora, ja takapäätä myös ulos. Tarkoituksena siis suoristaa hevosta. Simppa hiukan hämmentyi, kun asetus oli ulos, niin se luuli että yritän kääntää sitä sinne...se on niin lapsukainen.
Oikealle asettuminen ottaa vastaan Simpalla, mutta pikkuhiljaa saatiin se myötäämään niskasta.
Vesemmassa kierroksessa piti koko ajan muistuttaa, että takapäätä ei tuoda sisälle, vaikka asetus olisi ulos.
Hienoja pätkiä tuli muutamia, tunsin miten askeleeseen alkoi tulla pientä joustoa.
Simppa menee vielä helposti kuolaimen alle ja etupainoiseksi taikka pyrkii kuolaimen päälle. Mutta hetkittäin löytyy ryhtiäkin.
Olen keksinyt, miten sen saa rentoutumaan. Niinkin yksinkertainen juttu kun täysi myötäys, ohjat pois ja liioiteltu taputus molemmin puolin kaulaa. Ai että poika tulee siitä iloiseksi kun saa kehuja, alkaa pärskiä ja relaa. Sitten taas samantien ohjat uudestaan tuntumalle.
Simppa on oiken mukavaluontoinen ja kehityskelpoinen poni ja liikettäkin löytyy yllättävän paljon. Sillä on sopivasti luonnetta, mutta se ei ole yliherkkä.
Esteillähän se on kunnostautunut hienosti, ja huomaa, että koulupuoli on sille vieraampaa, mutta siihen nähden meni kyllä oikein mukavasti. Taitava Simppa!
PS. Kiitos kuvista Fridalle, joka lähes vapaaehtoisesti (lue: lahjottuna) tuli kuvaamaan! Kosmetiikkatuotteet odottavat....:)