Olen nyt ajatellut satsata liikenevät pennoset valkkuihin. Jätän vaikka sitten muut houkutukset kuten satulahuovat, ratsastushousut ja muut ostamatta. Loimiakin on tarpeeksi, vaikka niitäkin teksi aina mieli ostella uusia. Mutta mieluummin laitan nekin rahat valmennukseen.
Postauksen kuvituksena lisää poseerauksia keskiviikolta! |
Tänään siis kolmannen valkkuni, S:n tunti. Mulla on vähän sellainen "ongelma", että tykkään käydä näiden kaikkien valmennuksessa. Kaikki käyvät meidän tallilla säännöllisen epäsäännöllisesti.
Järkevintä olisi varmaan pitäytyä yhdessä tai korkeintaan kahdessa, mutta tykkään näistä kaikista ja yritän poimia kaikista ne parhaat jutut. Jossain vaiheessa mulla oli kauhea hämmennys kun tuntui siltä, että kaikki neuvoivat eri tavalla, jopa päinvastaisesti.
Nyt olen jotenkin pystynyt järkeilemään ja tulkitsemaan neuvoja ehkä paremmin. Vaikka joku käskisi ratsastaa enemmän eteen ja toinen menemään hitaammin, voi kyse olla samasta asiasta. Liikkeeseen enemmän energiaa, mutta ei vauhtia. Ja niin edelleen.
Mitä mieltä olette, onko hyvä käydä eri valmentajien tunnilla vai pysyä vain yhdessa opettajassa?
Tehtiin ensin hevosjoogaa. Taivutusta vasemmalle, josta pienellä ympyrällä väistettiin takapäätä eli tehtiin tavallaan ympyrällä etuosankäännöstä taivutettuna. Pää melko alhaalla ja takajalat astuvat rungon alla vahvasti ristiin. Siitä ponnistus suoraan kevyeeseen raviin, hidastus, harjoitusravia, käyntiin ja välittömästi sama pyörimiskuvio käynnissä.
Tää on aika haastava tajuta ekalla kerralla, mutta ollaan onneksi tehty ennenkin tätä. Tarkoituksena on jumpata hevosen rankaa ja koko hevosta irtonaiseksi ja tapumaan.
Vasen kierros sujui ihan ok, oikea oli vaikeampi. Melko hyvin sekin alkoi sujua, kun muistin pitää oman kropan myös suunnattuna oikealle, enkä istunut liikettä vastaan.
Sitten piti pysähdyksessä ottaa kohtuullisen hyvä, kumimainen tuntuma ja vaihtaa hevosen asetusta puolelta toiselle. Ihan vain sentin verran, niin että asetus on todellakin vain niskan ja pään liitoksessa. Tarkoituksena rentouttaa niskaa. Siitä käyntiin samaa jatkaen, hevonen vakaassa peräänannossa ja heti laukkaan, samaa tuntumaa ja pienenpientä asetusta vaihtaen.
Tuntuma oli normaalia napakampi ja vaatii siksi myös paljon jalkaa. Huomasin miten kiltti mä aina olen Mandylle laukannostoissa, tuollaista tuntumaa sen oli vaikea hyväksyä ja se pukittikin dramaattisesti kerran, kun vaadin sitä eteen kohti tuntumaa. Sen jälkeen laukka sujuikin ihan mainiosti. Tärkeintä on siis vakaa, kuminauhamainen tuntuma, ei kova käsi, vaikka ratsastetaan "itseä vastaan". Tätä täytyy harjoitella. Oli selkeästi Mandylle hiukan mukavuusrajan ulkona, siitä pukituskin, mutta toisaalta se joutui ottamaan painoa taakse ja laukkasi hyvässä tasapainossa. Vaatimustasoa täytyy pikkuhiljaa nostaa, jotta mentäisiin eteenpäin. Pidän kuitenkin mielessä toisen valkun ajatukset siitä, että liike täytyy tulla läpi kropan.
Laukan jälkeen ravissa avotaivutusta ympyrällä ja hämmästys oli suuri kun Mandy taipui aika hienosti myös oikealle.
Lopuksi tehtiin vielä sikavaikeaa juttua. Takaosankäännöstä, jossa hevosen täytyy olla voimakkaasti taipuneena liikkeen suuntaan. Vähän niinkuin sulkua pienen pienellä ympyrällä, eli käyntipiruettia.
Vähemmällä taivutuksella olisi jotenkin onnistunut, mutta kun voimakkaasta taivututusta varten täytyy antaa ulkoa tilaa ja ohjaa, niin hevonen ei millään halunnut jäädä polkemaan takasillaan, vaan käveli eteen. Meillä meni jonkin aikaa, että saatiin jotain tolkkua. Raipan kanssa piti koskea pyllyn päälle, jotta Mandy tajuaisi, että se pysyisi myös liikkeen suunnassa, eikä luistaisi päinvastaiseen suuntaan.
Pari hyvää askelta ja lopetin siihen, ja hyppäsin samantien alas selästä, muuta jatkoivat vielä kevyttä ravia. Mandy kuolasi passelisti valkoista vaahtoa ja imi kuolainta. Oli joutunut oikein miettimään (niinkuin kuskinsakin).
Olipa kiva tunti!