Pappa-poni ja pitkä tallipäivä

Puoli yhdeksältä aamulla suuntasin auton nokan kohti Pappa-ponin tallia. Poni on ystäväni Lauran hoidossa, sillä aikaa kun sen omistaja, nuori kouluratsastajalupaus on treenamassa ulkomailla. Sain omistajalta luvan kiivetä poniherran selkään, kiitos Terhi! Ja kiitos Laura!
Olen kerran aikaisemmin kokeillut tätä taitavaa, mutta varsin haasteellista ponia. Talvella meno sen kanssa oli melkoinen fiasko, en päässyt ollenkaan yhteisymmärrykseen poni kanssa.
Tänään sujui hiukan paremmin, mutta täytyy kyllä sanoa, että poni on aikamoinen haaste. Aluksi ajattelin, että tämähän menee ihan mainiosti, mutta sitten ote rupesi lipsumaan kuin saippuapalasta.

Alkukäynnit ja hiukan ravia pellolla. Pappa tuntui oikein mukavalta ja iloiselta.

Alku sujui hyvän yhteistyön merkeissä.

Kentällä Pappaa ei olisi oikein huvittanut.

Alkulöysäilyjä.

Sitten yritetään hiukan ryhdistäytyä.

Hups, poni ei ollut samaa mieltä.

Ryhdistäydyin uudestaan ja poni päätti pistää kampoihin. Pienet pystyynhyppimiset ja pukittelut eivät kyllä tehneet mitään vaikutusta, nauratti vaan ponin toilailut. Auta armias jos olisi iso hevonen tehnyt saman niin olisi ollut tädillä jo pisut housuissa.

Pörhistynyt pappa!

Vähän ryhtiä saatiin aikaiseksi, mutta ei se ollut helppoa. Näiden kuvien lisäksi joukossa oli parikolmesataa aivan hirvittävää kuvaa :D

Hieno Pappa. Tässä vaiheessa luulin jo että kohta se antaa periksi, mutta ei se lopuksikaan tuntunut siltä, että olisi läpiratsastettu.

Täytyy myöntää että en saanut ponia hyväksi ja kevyeksi, vaikka kuinka yritin. Hetkittäin se tuntui hyvältä, mutta sitten se taas lipesi. No, en masennu, sillä tiedän että se osaa olla haastava ihan huippuhyvillekin ratsastajille, vaikka omistajansa kanssa toki meneekin todella hienosti ja osaa mitä vaan.

Sitten suuntasin vielä omalle tallille. Kävin syömässä välillä hampurilaiset tallikaverini kanssa (oikein teinimeininkiä) ja sitten ratsastelin Lotan. Lotta tutui aluksi tosi hyvältä, mutta jossain vaiheessa se säikähti jotain ja muuttui ihan sekunnissa aivan erilaiseksi. Se kovetti itsensä ja juoksi alta pois. Kauhukseni huomasin, että minulta loppuivat omat työkalut siihen, aloin vain kiskomaan ohjista ja sadattelemaan. Tuntui että se päivien ellei viikkojen hyvä ratsastusjakso päättyi nyt tähän. Kylläpä olen naurettava!

Luojan kiitos, sain Lotan kuitenkin uudestaan avuille hetken päästä, ja loppu meni ihan mainiosti. Onnistuin jopa tekemään vastalaukkakiemurat vasemmassa laukassa.

Tänään sain hyvän muistutuksen siitä, miten fiilis vaikuttaa. Papan hankalan ratsastuksen jälkeen olin sellaisissa ajatuksissa, ettei mikään onnistu. Se tarttui heti Lottaan.

Eilen olimme kunnon maastolenkillä ja laukkasimme melko vauhtia. Huomenna suunnistamme taas maastoon rentoutumaan. Kuulemisiin!