Lotta ja lapamonttu (Raportti Heli Hyytiäisen vierailusta)

Nyt olisi niin paljon kerrottavaa, että mistä oikein alottaisi. Tänään Lotta pääsi siis fysioterapeutti Heli Hyytiäisen käsittelyyn (katso edeltävän postauksen linkistä lisätietoja Helistä). Täytyypä ihan ekana sanoa että Heli on kyllä niin mukavan ja aidon oloinen ihminen, että sain hänestä jo ekoilla minuuteilla todella hyvän mielen.

Kirjoittelen tässä näitä asioita myös itselleni muistiin, paljon tuli tietoa ja ohjeita. Joten tekstistä on tulossa PITKÄ! Ja kuviakin tuli vain muutama, kun ei oikein ehtinyt muuta kuin kuunnella ja katsella.

Apua, hevosessani on monttu!

Ensinnäkin, mitään dramaattista ja kauheaa ei onneksi löytynyt! Suurin asia mihin Heli kiinnitti huomionsa heti, on Lotan lapojen toispuoleisuus. Oikea lapa on siis paljon suurempi kuin vasen. Tai oikeammin sanottuna, se näyttää suuremmalta, sillä oikean lavan takana on paljon suurempi kuoppa kuin vasemman. Vasemmalta hevonen näyttää melko hyvältä, oikealla on lavan takana, satulan etureunan kohdalla ihan kunnollinen monttu.

Heli arveli, että tämä saattaa johtua osittain kipeästä oikeasta jalasta, jota hevonen on varonut. Hän myös muistutti, että kaikki hevoset ovat enemmän tai vähemmän toispuoleisia.

Monttu aiheuttaa monenlaista probleemaa. Satula jää oikean lavan takaa ilmaan ja satula valahtaa siksi hieman vasemmalle. Tästä johtunee myös se tunne selässä, että vasen puoli olisi hieman alempana kuin oikea. Myöskin satula ajautuu joskus, varsinkin laukassa, hieman vinoon, jollen ole hyvin tarkkana omasta istunnastani.

Satula tyhjän päällä

Muuten satula istui kuulemma Lotan selkään melko hyvin (toppausta voisi kyllä harkita). Se kuitenkin tuppasi menemään vinoon jo kun hevonen oli paikoillaan. Siihen ei kuitenkaan auta erilainen satula, kaikissa tulisi olemaan tämä ongelma. Kyselin, josko voisi laittaa Mattesin karvattomaan romaaniin, jota pidämme satulan alla, lisää täyttöpaloja oikean lavan taakse.

Helin mukaan parempi tapa olisi leikata pisaran mallisia, asteittain pieneviä kangaspaloja jostain teddykarva-tyyppisestä materiaalista, ja ommella ne kiinni satulahuopaan montun kohdalle, täytteeksi. Niistä voi sitten lihasten kasvaessa poistaa aina yhden kerrallaan.

Näytin vissiin hieman epäileväiseltä (olen kyyninen toimittaja), jolloin Heli perusteli näyttämällä miten monta potentiaalista sauma- ja painaumakohtaa yksi ohutkin Mattes-(tai muu) romaani huovan ja satulan välissä mahdollisesti aiheuttaa. Totta.

Heli mukaan Lotalle kannattaisi myös kokeilla satulavyöhön pehmustetta, vaikkapa ravureiden silavyötä. Lotta nimittäin tapansa mukaan irvisteli ja nosteli takajalkaansa, kun Heli paineli sitä satulavyön kohdalta ja mahan alta.

- Tämä saattaa olla opittua käytöstä ja/tai sitten tamma on hyvin herkkä. Tällaiset arabi-täykkärit ovat usein niin herkkiä, että on hyvin pienestä kiinni, milloin ne tuntevat olonsa mukaviksi, Heli tuumasi.

Lotta oli muutenkin varautunut, sillä olimme taas klinikalla, jossa se viimeksi perjantaina sai piikkejä ja muuta kauheaa. Se nosteli päätää ja potki takajaloillaan. Heli kyselikin heti, että mahtaako tämä potkia ja sanoin että kannattaa kyllä pitää silmät selässäkin tämän kanssa, luonne on hieman kipakka...

Lotta näyttää ihan miniponilta pitkän Helin vieressä. Ystäväni Jaana oli avustamassa.

Ja kas näin selkä nousee, selkä nousee näin!

Ja sitten näihin jumppaohjeisiin. Ensinnäkin, selkälihakset on saatava paremmin käyttöön, varsinkin sieltä oikealta puolelta. Hevosen selkälihasten aktivoinnista vatsan alta olen kyllä kuullut ja yrittänytkin, mutta Lotta on lähinnä luiminut yrityksille. Heli varoitti laittamasta käsiä jaloillaan huitovan hevosen vatsan alle mutta tunnen hevosen niin hyvin, että eipä se mitään tehnyt kun kokeilin.

Ajatus on siis rapsuttaa tai raapia hevosta sormilla satulavyön edestä, keskeltä vatsaa pitkittäissuunnassa. Ja kovaa! Ei siis tökkiä, vaan rapsuttaa, kuin siellä olisi kärpäsiä. Ja kappas vaan, Lotan selkä nousi kuin jousilla. Ja ylähuuli alkoi venyä, sehän nautti ihan täpöllä! Olin tosi yllättynyt.

Teimme tätä ainakin yhdeksän kertaa, ja kerta kerralta selkä nousi paremmin. Saimme ohjeeksi tehdä lihasaktivointia joka käänteessä, harjatessa, tarhasta tuodessa, ennen satulointia ym. Pieni tauko aina nostojen välissä. Selän nosto on hevoselle melko raskasta.

Vielä parempi olisi, jos selkää aktivoisi erityisesti oikealta puolelta. Sitä voi tehdä niin, että nostaa vasemman etusen ilmaan, ja rapsuttaa samalla vatsan alta, jolloin hevonen nostaa vain oikean puolen selkää.

Porkkanavenytyksiä olemme tehneet aikaisemminkin, mutta Heli näytti niihin uuden tavan, joka aktivoi kaulan ja lapojen ohella selkää. Venytykset hieman ylempänä, ei niin pitkälle taakse ja oma katse samalla selässä, näkyykö siellä jotain liikettä lihaksissa? Ja näkyihän siellä, todellakin.

Käytiin läpi vielä etujalkojen välistä taakse -venytys (tarpeeksi alas, makupala lattian tasolla), sekä kyselin olinko tehnyt oikein Lotan jalkojen venytykset. Niihinkin sain lisäohjeita, kuten myös hevosen lihashierontaan, joka on myös hyödykästä itse tehtynä.

Lotan selän lihaksista ei löytynyt kuin pientä kireyttä ristiselän kohdalla. Heli selvensi myös yhden asian, jota olen miettinyt. Jos hevosen selkärangan vierestä vetää terävästi kynsillä ja hevonen notkauttaa selkäänsä, se on vain hyvä ja terve merkki. Sen sijaan jos painelee kunnolla selän pitkiä lihaksia, ja hevonen reagoi voimakkaasti, se on huono merkki.

Helin juttuja kuunteli herkeämättä ja pari tuntia vilahti nopeasti.. Lottaa rupesi kyllä sapettamaan pikkuhiljaa paikallaan olo, mutta kiltisti se oli.

Kraniosakraalit, OTE-terapiat, laserit ja mitä-näitä-nyt-on....

Käytiin Helin kanssa myös pitkä keskustelu siitä, minkälaisia hoitoja kannattaisi noin ylipäätään hevoselleen ottaa. Hevosala kun on oikein promiseland kaikenlaiselle (kalliille) huuhaalle. Itse olen skeptikkona hyvinkin epäileväinen. Mielestäni on turha väitellä uskon asioista. Jos joku vaihtoehtohoito auttaa jollekin, hieno homma, mutta ei se todista sitä että se auttaisi kaikille muillekin. 

Otan asian vakavasti, kun siitä on tieteellistä tutkimusta.

Helin mukaan erilaiset uuden hieronta- ja hoitomuodot ovat tavallaan poimintoja isosta fysioterapian paletista, jossa käsittely- ja hierontatapoja on kymmeniä, ellei satoja. Hevosen ja tapauksen mukaan sitten valitaan paketista sopivimmat.  Sen sijaan monet "uudet" hoitomuodot ovat varsin yksipuolisia ja toimivat joillan, jolle ne juuri sillä hetkellä sattuvat sopimaan.

Heli  myös muistutti, että vaikkapa Back on Track -tuotteista ei ole mitään tutkimuksia, toimivatko ne vai ei. Hän ei myöskään käytä linimenttejä, sillä niiden tuoma apu on nimellinen.

- Käytä maalaisjärkeä, kun menet sinne kauppaan, sanoi Heli monta kertaa. 

Ihanaa kun hevosalalla on vielä tällaisiakin ihmisiä!

PS. Liikettä emme katsoneet nyt lainkaan, sillä Helin mielestä piikityksestä oli niin vähän aikaa. Palaamme asiaan loppukesästä, Heli haluaa nähdä Lotan silloin uudestaan.

PS.2  Onnittelut, jos pääsit tekstin loppuun saakka! Oliko liian pitkä selostus?

Siinä sit vaan höpistään ja höpistään, mä haluun mennä syömään mun loput heinät, sano Lotta.