Onko kortisoni auttanut? Niin vaikea sanoa. Toisaalta Lotta on aivan hurjan hyvä ratsastaa, mutta jotain siinä on.
Olen ratsastanut noin puoli tuntia joka päivä. Alkuunsa muutama kierros on outoa, jäykkää, mutta hevonen kuitenkin korvat hörössä ja erittäin mukava. Hiukan tahmea, muttei kuitenkaan sellaisella vastaanvänkäämistyylillä.
Tänään katselin, kun Frida ratsasti kevyesti. Aluksi näytti taas aika huonolta, mutta selkeästi takaa. Jossain vaiheessa hevonen rupesi pärskymään oikein kunnolla, hakeutui eteen alas ja sitten näytti siltä kuin jokin siellä takapäässä olisi auennut ja askel muuttui huomattavasti paremmaksi.
Samaa fiilistä on itsellä ollut. Kuin lukko aukeaisi.
Fysioterapeutti tai ell eivät kuitenkaan sieltä mitään löytäneet ja kuvattukin on polviin saakka.
Lotalla on taas myöskin aivan hirvittävä kiima. Se on jatkuvasti häntä pystyssä, jalat harallaa ja lorottaa. Kaikenlisäksi se oikein niiaa peppua alas aivan jatkuvasti samalla köyristää lantiota. Se oli niin kiihdyksissään ettei edes vihreä maistunut!!
Toki tuollainenkin voi vaikuttaa, erityisesti sinne takapäähän.
En tiedä enää mitä ajatella. Hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä, ei ollenkaan kipeältä. Laukannostot sujuvat hyvin ja hörökorvin. Laukkakin (ne pienet pätkät) menee erittäin hyvin, paljon paremmin kuin ennen.
Mutta alussa hevonen on vasemmasa kuitenkin melko selvästi epäpuhdas. Tosin ystäväni ei oikein nähnyt samaa.
Kun juoksutin, se selkeästi ontui, toiseen kierrokseen.
Totuushan on se, että hevosella on alkava nivelrikko, se ei koskaan parane. Noin pienillä löydöksillä ja hoidolla se voisi kuitenkin olla käyttökunnossa periaatteessa vielä pitempäänkin.
Suoraan sanoen väsyttää ja masentaa tämä pohdiskelu. Olenko sokea vai päinvastoin ylihuolehtivainen? En enää osaa sanoa.
Voisin toki viedä Lotan jälleen klinikalle (ja maksaa TAAS monta sataa euroa). Olen nyt kuitenkin päättänyt, että hevonen lähtee suunnitelmien mukaan laitumelle. Liikutetaan kunnon mukaan. Laitumella se pääsee liikkumaan koko ajan, mikä on ainakin nivelille hyväksi. Viimeisin mitä haluan nyt tehdä on seisottaa sitä pienessä tarhassa.
Kesän lopulla sitten katsellaan mikä tilanne.
Myös pahimmat vaihtoehdot ovat jälleen mielessä. Muttä tätä se elämä on.
Nyt otan (ainakin kovasti yritän), vain päivän kerrallaan ja toivon parasta.
 |
| Viime kesän helteillä. |
Se onkin hyvä ottaa tavallaan aikalisä eli Lotta laitumelle. Sitä jotenkin tulee itse sokeaksi tai oikeastaan rupeaa näkemään jo ontumista siellä, missä sitä ei olekaan, kun oikein on huolesta soikeana. Tsemppiä ja jaksamista murheitten kanssa painimiseen!
VastaaPoistaKiitos! Tätä tämä hevosen omistaminen on, mutta eihän sitä murhetta voi välttää vaikka kuinka järkeilisi. Nyt täytyy vaan yrittää ottaa rauhassa ja koettaa ajatella välillä ihan muitakin asioita.
PoistaAnu on oikeassa, helposti sitä alkaa näkemään kaikenlaista kun oikein tarkkailee. Toki on kyllä hyvä olla tarkkana ja pitää huolta hevosesta, mutta jos hevonen tuntuu iloiselta niin joskus on parempi vaan porskuttaa menemään miettimättä liikaa. Eipä se murehtiminen mitään auta. No, paraskin sanomaan, kyllä minuakin huolettaa Leon tilanne kun ei tiedetä mikä ponilla on. Tätä se on hevosten kanssa. Tsemppiä täältä ruudun toiselta puolelta :)
VastaaPoistaTotta, kun oikein tarkkaan katsoo niin kaikki hevoset näyttävät ontuvan ;) mutta kyllä Lotta tosiaan ratsastuksen alussa on outo edelleen, vaikka sitten paraneekin kun vertyy. Taidan nyt vaan liikuttaa sitä, ja katsoa meneekö paremmaksi vai huonommaksi. Ei se seisottamisesta ainakaan hyväksi tule. Ja tosiaan vaikuttaa muuten iloiselta.
PoistaJa kiitos tsempeistä. Toivottavasti Leolla on vain jotain pientä ja ohimenevää.
PoistaLaidun on niin oikea paikka! Toivotaan kovasti vertymistä. Turha murehtia itseään kipeäksi, etenkin jos hevonen vaikuttaa iloiselta.
VastaaPoistaNiin minäkin luulen, seisominen on kuitenkin pahinta myrkkyä nivelvaivaiselle. Ja kyllä heppa tosiaan on iloinen ja elämänhaluinen, eli ei kuitenkaan ihan huonosti ole asiat.
PoistaMuistan ratsastuskouluaikaan sieltä yhden tamman, joka oli melkeinpä pakko pitää vuodesta toiseen tiineenä, koska se meni kiimoista niin jumiin. Oli ratsastaessa juurikin sellainen, että alkuun aivan karmea, mutta tietyssä pisteessä kun vertyi tarpeeksi ja rentoutui, niin oli kuin naks ihan eri hevonen. Mietippä nyt itse jos seisoisit tunti tolkulla persus pitkällä tyrkyllä XD
VastaaPoistaMites olis, eikös olis mukava tehdä pikku-Lottia? :)
Haha, kyllä tuo on käynyt mielessä, olis kyllä varmaan helppo astuttaa, harmi kun tallissa ei ole nyt kivaa oria...:) Lotta taitaa olla hiukan vanha ensisynnyttäjäksi.
PoistaMinkäs ikäinen Lotta olikaan? Kyllä niitä on nähty yli kaksikymppisiäkin ensisynnyttäjiä. :) Ja kyllähän nykyisin saa orin siemeniä tilattua vaikka toiselta puolelta maailmaa, ei sen tartte samassa tallissa olla. Ei sillä, että mitenkään yllyttäisin varsottamaan, mutta kyllä ne varsat vain ovat aika ihania. ;)
PoistaAi kamala, ei saa yllyttää! :) Lotta täyttää 15 tänä vuonna. Itselläni myös sen verran ikää, ettei varsa olis kyllä mikään järkiratkaisu. Mutta oishan se hauskaa!
PoistaOlisko tallilla jotain opettajaa tai jotakuta muuta jalkaosaavaa henkilöä, joka voisi katsoa sen liikkeen? Itsekin tiedän kyllä sen, että silmäkin "tottuu" näkemään sitä vikaa kun sitä on riittävän kauan katsellut.
VastaaPoistaMä kyllä pyydän kaikkia mahdollisia katsomaan koko ajan, rasittävuuteen saakka :) yllättävän vaikea se on kuitenkin sanoa, ontuuko hevonen vai ei, kun puhutaan vain pienestä epäpuhtaudesta.
PoistaHei,
VastaaPoistaen nyt muista mitä kaikkea Lotalla on tutkittu, mutta jos ongelmia tuntuu olevan takana, niin voihan ne tulla ylempääkin. Ristiselkä on monella hevosella herkkä jumiutumaan ja lonkan limapussissa voi joskus olla tulehdus, jota ei aina kaikissa tutkimuksissa huomata. Tuo jälkimmäinen on kuulemma yleensä seurausta jotain muusta, kuten esimerkiksi toispuoleisesta rasituksesta. Meillä löytyi, kun oli alullaan, ja yksi laaserointikerta riitti.
Kolme viikkoa sitten hevonen kävi klinikalla ja myös fysioterapeutti sen tutki, joten luotan heidän arvioihinsa. Klinikalla kun ei ihan joka kuukausi voi käydä. Mutta miten teillä nuo limapussit ilmeni, ultraamallako löytyi tulehdus?
PoistaKuulostaa stressaavalta kun mitään syytä ei löydy ja jotain oiretta on. :/ Itsekin odottelen, että koska iskee jokin vaiva tahvo-14-vee-pallomahaan. :/
VastaaPoistaToivottavasti laitumella Lotan vaivat häviää ja saatte taas treenata niin kuin ennenkin. :)
Tuo varsa-asia kävi itselläkin mielessä.. :)
Kyllä siis syykin on löytynyt, Lotalla on toisess etujalan vuohisessa alkava nivelrikko. Välillä kuitenkin näyttää ja tuntuu aivan siltä, että joku muu sitä kuitenkin vaivaisi ( jalan lisäksi), mutta voihan se olla että vain kuvittelen. Eläinlääkärin mielestä vaivat johtuvat selkeästi siitä oikeasta etusesta.
PoistaToki olis kiva hankkia varsa, mutta kyllä se taitaa jäädä haaveeksi. :)
Samoja mietteita taallaki. Olen itse ajatellut etta pitaa vain nauttia hyvista hetkista. Ja sitten jos pitaa tehda paatos niin se on tehtava. En oikein osaa muuten lohduttaa. Muuten varsaprojekti on mukava mutta tammoja voi olla vaikea saada tiineeksi. Oma ex tammani oli 10 kun sai varsan. Nyt pahkin mita tehda ensi vuonna 3 vuotiaan kanssa. Tsemppia ja mukavaa kesan alkua.
VastaaPoistaSamoja mietteita taallaki. Olen itse ajatellut etta pitaa vain nauttia hyvista hetkista. Ja sitten jos pitaa tehda paatos niin se on tehtava. En oikein osaa muuten lohduttaa. Muuten varsaprojekti on mukava mutta tammoja voi olla vaikea saada tiineeksi. Oma ex tammani oli 10 kun sai varsan. Nyt pahkin mita tehda ensi vuonna 3 vuotiaan kanssa. Tsemppia ja mukavaa kesan alkua.
VastaaPoistaNäin se on, hyvistä hetkistä pitää vain osata nauttia ja olla miettimättä liikaa tulevaisuutta. Eihän sitä mistään hevosesta tiedä, koska terveys pettää tms.
PoistaVarsa olisi ihana, mutta en usko että sellaiseen ryhdyn. Sekä Lotta että minä ollaan liian vanhoja. Haluan kuitenkin ratsastaa ja varsan selkään pääsisi vasta todella pitkän ajan päästä eikä varmaan olisi mistään tätikuljettimesta kysymys. Mutta sun varsa kun on jo kolme, niin mikset pitäisi sitä itse ja kouluttaisi, vaikka jonkun ammtilaisen avustuksella?
Juu hra H on nyt 2 vuotias eli syntynyt 2012, vasta ensi vuonna voisi alkaa opettaa satulan alle...hra H:n sukupuu on sellainen etta siita ei varmaankaan tule tatiratsua, ja itsellani on aika kortilla....ehka myyn sen ja ostan itselleni sopivan ratsun kun hra P jaa elakkeelle...mutta nama on kaikki vain suunnitelmia, mita tahansa voi tapahtua kuten kaikki hevosen omistajat tiedamme...
PoistaNiinpä, päivä kerrallaan, mutta ainahan saa unelmoida!
Poista