Päinvastaisvalmennus

Tänään olin pitkästä aikaa eri valmentajan, Sannan, tunnilla. Ja voi poijjaat, olipas aikamoista! Lotalta valui hiki silmäripsistäkin tunnin jälkeen.

Tunnin alussa Sanna kyseli mitä ongelmakohtia löytyi ja mitä haluaisimme. Sanoin että laukassa on ongelmia, haluan kunnon piiskausta ja että saa sanoa sitten ihan suoraan kaikista kamalista virheistä mitä teen...

Sanna pyysi meitä ensin hiukan ravailemaan itsenäisesti ja totesi sitten että tänään jumpataan hevosia. Meidän piti ravata ensi täysin vapain ohjin. Tasaisin väliajoin piti antaa impulssi hevoselle eteen ja sitten äänellä hidastaa sitä. Suuhun ei mitään tuntumaa. Lotta piristyi ihan silmissä ja tuli todella eteenpyrkiväksi.

Seuraavaksi jäimme isolle keskiympyrälle, edelleen pitkin ohjin. Hevosia piti irrottaa pienellä, pehmeällä eestaasliikkeellä niin että siinä ei ollut mitään vetoa taaksepäin. Kädet leveänä, alhaalla ja pikkurilli sivullepäin. Pää ei saanut heilua, liikkeen piti olla pehmeä, kevyt ja lempeä. En ihan tajunnut lukuisista neuvoista huolimatta, miten se piti tehdä. Lotta pyöristyi kuitenkin melko kivasti. Käsiäni kuumotti kokoajan ottaa ulko-ohja tuntumalle....

Tarkoitus oli saada hevonen eteen, alas, selkä ylös ja vatsalinja ylös. Tämä on ihan superharjoitus Lotalle, koska se on niin helposti yliryhdikäs ja notkoselkäinen. Samalla se on tietysti juuri siksi Lotalle myös aika vaikea. Ja minun mielestä oli aika vaikea olla ottamatta mitään tuntumaa suuhun, olisin niiiiiiin mielellään ottanut vähän ulko-ohjan tuntumaa...

Sitten nostimme laukan ja tuntumaa sai olla ihan pikkuisen, mutta edelleen pitkillä ohjilla, rennolla ja pyöreällä hevosella. Yllätyin ihan hirveästi siitä, miten upeasti Lotta laukkasi. Aluksi tuntui siltä että se meni tosi kovaa, mutta kun vain istuin ja irroittelin sitä pehmeällä kädellä sisään ja välillä uloskin, alkoi se laukata todella hienoa, pyöreätä ja pehmeätä laukkaa, joka todella lensi ylös maasta. Ei puhettakaan mistään pienestä töpötöpöstä.

Sannan mielestä Lotalla ei ollut mitään laukkaongelmaa! Hehe, ei varmaan niin olekaan, mutta meikäläisellä on. Nyt sain kuitenkin ihan uuden fiiliksen siihen, miten sitä laukkaa lähteä työstämään. Rentoudesta se lähtee.

Sain sapiskaa liian äkkinäisistä ja terävistä ohjasotteista sekä siitä, että naputan pohkeella liikaa.

Sitten tehtiin sama homma vasempaan kierrokseen ja viimeistään siinä huomasin miten paljon vasen laukka on kehittynyt. Se on nyt niin paljon voimakkaampaa ja isompaa kuin ennen. Ensin Lotta meni kauheaa vauhtia kun ohjat olivat pitkinä, mutta irrottelemalla se alkoi hidastaa, pyöristyä ja selkä nousta. Lopuksi sain vielä ihan yksityistä piiskausta ja laukkasi pientä ympyrää, johtavalla otteella vasemmasta ohjasta ja sisäpohje kiinni. Jestas että me laukattiin ja hiki tuli!

Tosi hyvä tunti ja hienoa kun sain niin ankaraa palautetta. Haluan tosiaan oppia ja ilman kunnon kritiikkiä sitä toistaa samoja virheitä aina, aina vaan. Lisäksi tunti oli juuri sitä, mitä Lotta tarvitsee jumpatakseen itseään kunnolla.

Olipa hyvä tunti josta sai eväitä erityisesti niihin päiviin, jolloin haluaa verkata hevosta rennoksi ja eteenalas, se on ihan välttämätöntä myös alku-ja loppuverkoissa sekä muun työskentelyn väleissä. Oikeastaan se on perusta, jonka todellakin pitäisi olla kunnossa, ennenkuin lähtee mitää muuta edes tekemään. 

Hikinen Lotta sai päälleen kaksi villaloimea, jalkojen kylmäykset ja msm-linimentit. Sitten se nautiskeli pellavamyslimössöä porkkanoiden kera. Tallilla vierähtikin taas koko ilta ja kotona olin vasta yhdeksän maissa, väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Kuvia ei tänään otettu, tässä yksi viimekesäinen kuva, jossa vastaavanlaisia harjoituksia. 

PS. Jopas tästä tuli pitkä kirjoitus, mahtoiko kukaan jaksaa lukea?