Oho, piruettia!

Otsikko on ehkä vähän liioiteltu, mutta sitä tosiaan tänään harjoittelimme valmennustunnilla! Ja todellakin, jonkunlaista alkeispiruettia me menimme laukassa. Olin niin hämmästynyt että kun yritin ja maltoin niin moni asia sujui tänään oikeastaan tosi hyvin.

Laukassa menimme siis sellaisia harjoitusta, että pitkältä sivulta piti lähteä avoa laukassa, mennä sitä muutamia metrejä, suoristaa ja lähteä sitten keskilaukassa kohti valmentajaa, joka seisoi pituushalkaisijalla lähellä päätyä. Maija-valmentajan edessä piti sitten koota hevosta uudestaan sekä kääntää ulkopohkeella ja istunnalla sekä ulko-ohjalla pidättäen hevonen takaosakäännökseen. Teimme tätä ensin käynnissä ja sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Laukassahan tämä muistuttaa jo jonkin verran piruettia. Ihan uskomatonta, Lotta teki työtä käskettyä ja laukka sujui muutenkin paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Varsinkin vasen laukka. Oikealle Lotta on edelleen turhan vahva.

Olin ihan fiiliksessä tunnin jälkeen ja tosi tyytyväinen kerrankin myös itseeni, en hermostunut, en muuttunut kovakätiseksi, muistin kehua hevosta mutta olla silti napakka.

Mun tarvis vielä oppia olemaan paljon hienovaraisempi ja käyttää pienempiä apuja, ainakin ekalla kerralla. Mutta silti, ihan mahtavaa kun laukka-käynti -siirtymät sujuivat melko hyvin, ja laukka nousi kumpaankiin suuntaan huomattavasti aikaisempaa paremmin.

Käytössä oli nyt remonttiturpahihna, mutta se oli aivan löysällä kun en ehtinyt laittaa siihen lisää reikiä. Maija vain huokaili ja nauroi, eipä ollut siitä hihnasta paljoakaan hyötyä...

Torstaina olimme Lotan kanssa maastossa. Ehdin tallille puoli viideksi ja laitoin hepan nopeasti kuntoon. Sitten lähdimme härtyvään iltaan. Mä sitten rakastan tuota hevosta, kun se on niin luotettava! Pääsimme ravailemaankin melko paljon, kun metsäteiden reunoilla oli vielä mukavasti lunta. Nyt sekin taitaa olla mennyttä.

Tuli tänään yhtäkkiä taas kisa-asiat mieleen. Päästäänköhän jossain vaiheessa vielä kisaamaan? Olisihan se mukavaa, mutta ei  pääasia. Mulle tärkeintä on kuitenkin fiilis, mikä itsellä yhteistyöstä hevosen kanssa on,. Ja kisaaminen on melko kallista ja aikaa vievää puuhaa, pitäisi olla groomi ja kuski, traikku ja vetoauto sekä hevonen joka lastautuu helposti. No, aina voi unelmoida!

Lotta ja minä koulukisoissa viime keväänä.