maanantai 17. helmikuuta 2014

Mysteeri ja siksi jää?

Ajelin aamulla tallille ja hain Lotan tarhasta. Oikea takanen oli hiukan lämmin, mutta tamma vaikutti pirteältä. Tutkailin jalkaa otsalampun kanssa. Olisiko yhdestä kavion ulkosivun naulanreiästä tullut jotain mömmöä hiukan ulos, vai kuvittelinko vain? Oliko kavion ympärillä joku haiskahdus, vai kuvittelinko vain? Mitään reaktiota en saanut koputteluista, kavion pohja ja säde näyttivät siisteiltä ja hyviltä. Laitoin kuitenkin viestiä kengittäjälle, joka lupasi tulla parin tunnin päästä (ihana kengittäjä!!).

Simmut kiinni.
No, siinä touhutessani jalka oikeastaan viileni (!). Laittelin Lotan kuntoon ja ajattelin kokeilla sitä hiukan selästä. Jo alkukäynneissä huomasin että tamma on tosi hyvin kuulolla. Menin avotaivutuksia ja sain sen hyvin myös tyhjän puolen ulko-ohjalle. Ravailin ja kysyin kahden muun mielipidettä. Ei todellakaan onnu, oli vastaus. Ja hyvältä se tuntuikin, paremmalta kuin pitkään aikaan. Jopa laukassa oli pehmeä ja pyöreä. Siis wau! Mitä ihmettä?
Ihana Lotta!

Aikani pähkäiltyäni laittelin kengittäjälle viestiä, ettei tarvitsekaan tulla. Tämä ihana ihminen soitti ja pohdiskeli asiaa kanssani. Hän piti todennäköisenä, että kyseessä olisi mustelma tai pieni paise, joka on poksahtanut itsekseen. Niin tai näin, sovimme että palataan asiaan jos tarvis.

Kuvat otettu vuosi sitten, mutta voisivat olla otettuja tänäänkin, samat vaatteet, samat aatteet!

Voisiko tämä oikeasti olla tässä? En uskalla vielä huokaista, mutta hyvältä näyttää.
Samalla mietin, onko se paise voinut olla siellä pitempään? Se selittäisi esimerkiksi sen viime viikkojen oudon kovuuden laukassa, mitä Lotalla ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Ehkä paise on jotenkin tullut kipeämmäksi viime aikoina. Kengityksessä sillä huomattiin sellainen mönjää keräävä kolo juuri tuossa kohdassa kavion seinämää (valkoviivassa). Ehkäpä siellä oli joku kipukohta?
Näitähän voisi pohdiskella hamaan tulevaisuuteen. Mutta totean tähän vain uuden mottoni, jonka kuulin mainiossa elokuvassa "Satavuotias joka hyppäsi ikkunasta ja katosi":

                             "Du ska inte tänka så mycket. Det är som det är,
                                          och det blir som det blir"

Hyvä ohje kaikille hevosihmisille!

2 kommenttia:

  1. Meidän tallin paiseiden perusteella tuo voi olla tuossa ( yhtä hyvin kuin pitkäaikaisempien vaivojen kehittyessä), niitä on niin monenlaisia :-)
    Minäkin pohdiskelen aina niin loppuun asti kun voin, enkä pidä sitä edes kummallisena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma noita paiseitakin voi tosiaan olla vaikka minkälaisia. Jos se nyt edes oli paise. Joskus (lue: aina) sitä huomaa vatvovansa näitä päässään jatkuvasti ja unohtavansa ihan nauttia koko harrastuksesta. Ja ainahan sitä pohdittavaa riittää :) Pitäisi miettiä vähemmän, nauttia enemmän!

      Poista