keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Lunki tyttö myrskyssä

Cocolla ja mulla oli tänään ensimmäinen valmennus. Tuuli oli ihan hurja ja vähän mietin etukäteen, että miten mahtaa reagoida yksin maneesissa kun siellä paukkuu tuulella aika lailla ja maneesin seinän takana olevat pihattohevoset usein villiintyvät (lue hirnuvat ja juoksevat) kun tulee.
Kun tulin talliin, huomasin että Coco olikin sisällä, se oli juuri meinattu viedä ulos, mutta jätettykin sisälle kun näkivät että tulin. Odotteli siinä ihan rauhassa, vaikka muut olivat ulkona eikä ollu ehtiny saamaan aamuheiniäkään (ne olivat siis ulkona odottamassa). On se kyllä aika lunki.
Annoin sylillisen heinää ja harjailin kuntoon. Mukavasti ehti syödä kaiken pois puolessa tunnissa.
Maneesissa Coco käyttäyty tosi hienosti, vaikka itse säpsähtelin kun tuuli pamautti maneesin ovia välillä tosi rajusti. Se ei kyttää eikä säpsy. Ei edes tuijota maneesin takaovia, mitä kaikki hevoset yleensä kyttää. Joko tämä on jotain vieraskoreutta vielä tai sitten se vaan on noin huippu! Mietin koko ajan että koska se villiintyminen iskee?

Maijalta sain paljon ohjeita:

- Vaikka hevonen haluaisi mennä lujaa, ei saa antaa mennä edes alkuverkaksi  ajatuksella "höyryjä ulos",  oppii sitten vain kaahottamaan.
- Täytyy sietää sitä että ohjat otetaan tuntumalle ja käyntiä kootaan hieman. Jos ei siedä sitä käynnissä, niin miten voi sietää ravissa ja laukassa?
- Coco ei oikein siedä oikeaa pohjetta kyljessään, se puolestaan johtuu siitä, ettei asetu rehellisesti oikealle. Ei kannata tökkiä pohkeella, vaan on saatava hevosen mieletila houkuteltua sellaiseksi että se asettuu rehellisesti.
- Konflikti pitää ratkaista, mutta pehmeästi eikä hyökätä hevosen kimppuun pohkeilla.
-

Tamman suupielet olivat ihan kovilla, aukeavilla ruvilla, kun se tuli meille. Teki ihan pahaa. Nyt suupieliä on hoidettu Tummelilla ahkerasti ja ovat jo mukavan pehmeät. Lisäksi otin tutit käyttöön, että suupielet pääsisivät paranemaan.. Nopeasti niistä tuli hyvät.

Aluksi mentiin temponvaihteluja käynnissä ja ne menivät yllättävän hyvin. Sillä on kyllä tosi iso käynti. Päämääränä onkin saada nyt myös pyydettäessä pienempiä askelia.

Lotan pinkki-ruskeat varusteet sopivat tälle kyllä nätisti. Oon heikkona tällaisiin tyttömäisiin juttuihin, onneksi mulla on taas tamma :)

Sitten tehtiin avoja ja ihmeellistä kyllä, sujui melko kivasti, varsinkin vasempaan kierrokseen. Selkeästi niitä on tehty Cocolla ennenkin. Oikea kierros oli hankalampi, mutta onnistui jollain lailla siinäkin. Ja tämä oli eka kerta kun tehtiin avotaivutusta!

Pohkeenväistöjäkin tehtiin, vasemmalle ei ongelmaa, mutta oikeassa kierroksessa nyt tuli esille ekan kerran kunnon herneet nenään -reaktio. Oikea pohje! Sitä ei saa laittaa yhtään väärin kiinni kylkeen. No reaktio ei ollut sen pahempi kuin pysähtyminen ja pieni sivuliirto. Kerran se lähti pohjetta vastaan eli sivuttain oikealle. Heheh, oli hiukan sekaisin! Sitten kun sain asettumaan pehmeästi, hyväksyi pohkeenkin. Täytyy taas ihmetellä kuinka herkkä ja tarkka se on. Tuntuu siltä, että siinä on kyllä potentiaalia vaikka mihin, kunhan vain itse osaa.

Maija käski meidän tehdä laukassa jotain kuviota, josta olin ihan sekaisin. Ratsastin huonosti, mutta jokin pätkä hyvää hillittyä ja rauhallista laukkaa tuli kuitenkin. Mulla levisi paketti ja sksi homma läsähti.

No, kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen, varsinkin aluksi oli tosi hyviä hetkiä. Hevonen joutui myös ekan kerran kunnolla hommiin, se oli ihan hiestä märkä.

Eilen tehtiin myös pieni eka "maastoilu" selästä käsin, käveltiin tallin ympäristön tiet. Yhtä romukohtaa Coco hiukan katseli ja käännähti pois, mutta lähti ihan helposti taas eteenpäin kun käänsin sen taas rauhallisesti menosuuntan. Aurinkokin paistoi sillä hetkellä ja olin ihan fiiliksessä. Pienestä ne ilot tulevat!



7 kommenttia:

  1. Moi! Sulla on kiva blogi, jota olen miltei alusta asti seurannut, mutta olen todella laiska kommentoimaan... :)
    Nyt kuitenkin tuli noista aukinaisista suupielistä mieleen, että Bepanthen- salva on todella hyvä aine niihin. Entinen hevoseni oli herkkä suupielistään ja ne olikin revitty rikki ravivuosina, ja varsinkin pakkasilla (kuivuivat?) ja aukesivat herkästi uudelleen, mutta tuo salva paransi ne nopeasti.

    Mukavaa joulun odotusta, sekä onnea tuoreelle kavioliitolle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, täytyypä muistaa ostaa Bepanthenia seuraavalla apteekkireissulla. Hyvin on toi Tummelikin tehonnut. En voi käsittää, miten ne huulet oli saatu rikki, tämä kun on aika herkkä suustaan eikä sitä tarvitse kyllä kiskoa. Onneksi ne paranivat pehmeiksi tosi nopeasti ja täytyy olla tarkkana niistä jatkossakin. Varmaankin juuri pakkanen niitä myös kuivattaa, voin kuvitella.

      Poista
  2. Voi että, miten tuo tamma voi olla noin kiiltäväkarvainen! Kuulostaa edelleenkin kaikinpuolin loistavalta, olen niin onnellinen teidän puolesta :)

    Meillä oli myös suupieliongelma Kessin tullessa, ja sitä hoidettiin silloin valmentajan omalla erikoissekoituksella, jossa oli vähän tummelimaista rasvaa ja kalaöljyä ja jotain muuta, kun nyt muistaisi mitä... St. Simon's on se ihmerasva, joka tuntuu parhaiten parantavan kaikki ihovauriot hevosilla. Kalaöljypohjainen sekin, ja muistaakseni sitäkin hieroin suupieliin mutta johonkin tavalliseen rasvaan sekoitettuna, se kalan haju (ja varmaan myös maku) on aika voimakas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, katsoin itsekin että wau, kylläpäs se kiiltää yhtäkkiä, toki mustissa hevosissa se kiilto korostuu. Mutta on sillä turkin laatu jotenkin muuttunut nopeasti, voisiko se olla se valtavan hyvä odelma (eli kakkossadon rainteikas) heinä, jota on saanut paljon syödä, väkirehua se saa vain puoli litraa päivässä. Mä oon kanssa ihan onnessani, samalla pelkään että onko tämä vaan jotain kuherruskuukautta, usein kun kuulee että kuukauden päästä ne hevoset vasta kotiutuvat ja näyttävät todellisen luonteensa.
      Täytyypä tsekata tuo mainitsemasi rasva, jos sellaista löytyisi jostain. Kalan haju ei kyllä kuulosta mitenkään houkuttavalta....

      Poista
    2. http://www.prevett.fi/userData/prevett/liitteet/St.Simons-sinkkivoide.pdf

      Eläinlääkäreiden kautta ainakin pitäisi saada ja se pieni purkki varmasti riittää - tätä ei tarvitse lotrata isoja määriä!

      Poista
  3. Ihanalta kuullostaa kaikin puolin, muista nauttia. Meillä taas valmennus peruuntuu kelirikon takia. Onneksi työkiireet päällä niin ei ehdi niin harmittaa. :) Nyyti

    VastaaPoista