Tiistaina Cocolla ratsasti tuttuni, nuori taitava nainen Jessica. Päämääränä oli saada hevonen pysymään rentona ja hidastamaan tahtia. Coco on niin intoa täynnä, että käyntiä ei millään malttaisi mennä. Jessica ohjaili tammaa pitkällä ohjalla ja johtavalla otteella aina ympyrälle, kun se rupesi kiihdyttämään käyntiä ja poukkoamaan raviin. Taikka ohjasi sen päin seinää. Vetokisaa yritetään välttää. Pitkällä ohjallakin on käveltävä rauhassa, kuten myös ohjat tuntumalla. Hieman hölmö tamma meni pari kertaa päin seinää niin että kolahti, mutta hiljensi sitten.
Minä ratsastin eilen ja tänään. Olen kyllä tosi tyytyväinen. Eilen kokeiltiin kaverin myytävänä olevaa, jo hieman iäkkäämpää Prestige Venus monoflap -satulaa, siinä oli aivan ihana istua ja mahtavat polvitoppaukset auttoivat kevennykseen todella paljon. Satula taitaa kuitenkin olla liian ahdas edestä. Coco liikkui kuitenkin sen kanssa mukavasti.
Tosin yhtä mukavasti liikkui tänään kun kokeilin Kieffer Lusitanoa. Se penkki ei vaan ollut yhtään niin mukava. Satulansovitus jatkunee nyt jonkin aikaa.
Tänään sain Cocolla oikein kivoja pätkiä. Se on todella herkkä, mutta kun sain itseni oikein tasaiseksi, muistin vetää "hännän koipien väliin" ja pitää kädet pehmeinä, niin jummijammi sentään, se alkoi tuntua hyvältä. Eilen kokeilin parit lisäykset ja sieltähän irtosi ihan kunnon keskiravi! Tänään yllätyin siitä, että ravipohkeenväistökin onnistui. Tamma tottelee painon siirtoa satulassa paremmin kuin pohjetta. Laukka menee vielä kovaa, mutta se on kuitenkin tasapainoista ja takajalat on rungon alla kivasti.
Selkäänmeno oli hiukan hankalaa kun ei ollut kukaan auttamassa, mutta eilen tein niin, että otin ohjat tuntumalle vasempaan käteen ja menin hevosen viereen. Se ryhtyi heti peruuttamaan ja siirtymään sivulle. Seurasin vain rauhallisesti perässä, ja kun se pysähtyi, poistin paineet ja rentouduin, kehuin, annoin porkkananpalan. Hetken päästä otin taas ohjat tuntumalle, hevonen peruutti, minä perässä ja kun se pysähtyi, palkinto ja rauha. Parin toiston jälkeen se tajusi, että pysähtymisestä ja paikallaan pysymisestä seuraa palkkio. Sitten vain jalka jalustimeen ja satulaan. Ei ongelmia. Satulasta palkitsin vielä porkkanalla samantien, kun se seisoi hiljaa. Seuraavaksi harjoittelemme korokkeelta satulaan menoa.
Tänään selkään meno sujui jo helpommin, minä tyhmä vaan unohdin porkkanat. Coco käänsi päätään kun olin satulassa ja näytti todella pettyneeltä :). Ensi kerralla täytyy muistaa.
Tamma on kyllä niin fiksun oloinen. Se ei ole vielä kertaakaan edes säpsähtänyt mitään. Tuntuu niin oudolta ja ihanalta että se on niin kiltti, seurallinen ja ystävällinen. Kahdelta puolelta käytävällä kiinni ollessaan se rupeaa heti nuokkumaan. Satuloita sai kokeilla ihan rauhassa vaikka kuinka paljon. Karsinassa se seurustelee ja katsee ympäristöään uteliaana, tulee painamaan pään syliin välillä ja nautiskelee. Ihan supersöötti otus.
Ja kyllä se on saanut kehuja hienoista liikkeistään, luonteestaan ja kauneudestaan. Oon ihan fiiliksissä, noin mahtavan tapauksen löysin. Epäilemättä tulossa on vielä ties mitä kommervenkkejä, mutta nyt nautin tästä hetkestä!
Onnittelut uudesta kaverista, vaikuttaa oikein hienolta tapaukselta! Itselleni tuli mieleen, että voisit kokeilla juoksutusta ennen ratsastusta. Tällöin heppa voi päästellä turhat höyryt pois ensin, jonka jälkeen voi olla helpompi keskittyä itse työntekoon. Ainakin meidän tallilla toimitaan näin nuorien hevosten kanssa :)
VastaaPoistaKiitos. Toi juoksuttaminen on siinä mielessä hiukan kaksipiippuinen juttu että nuori hevonen saa siitä helposti lisää voimaa ja saattaa sitten ola pian entistäkin vireämpi, eikä ratsastaja ehdi ikäänkuin mukaan tähän. Mutta varmasti välillä näin tehdäänkin, ainakin vapaapäivien jälkeen. Onneksi Coco vaikuttaa siltä, että vaikka intoa piisaakin, se ei lähde käsistä. Ja hetken ravailun jälkeen se alkoi jo keskittymään varsin kivasti.
PoistaVoi että, Coco kuulostaa kyllä niin mahtavalta tapaukselta! :)
VastaaPoistaKiitos, niin se vaikuttaa, mutta nuorten kanssa näitä vaikeampiakin jaksoja ihan varmasti vielä tulossa (niinkuin säkin varmasti olet huomannut :)). Oon kuitenkin tosi iloinen siitä, että ihan ekat kerrat on sujuneet ja saa hiukan tutustua hevoseen. Jos se alkaa myöhemmin riehua, se tuntuu jotenkin vähemmän pelottavalta kun hevosen jo hiukan tuntee.
PoistaKannatti jaksaa etsiä tätä helmeä, vaikka varmaan usko meinasi välillä loppua koeratsastusrumbassa! Ihanaa että teillä on lähtenyt yhteiselo noin hienosti käyntiin.
VastaaPoistaUsko meinasi tosiaan välillä loppua ja olin varma etten koskaan enää löydä hevosta josta saisin samoja fiboja kuin Lotasta, mutta niin se vaan sitten löytyi. Aika rohkeasti tein päätöksen 20 minuutin tilsaratsastuksen perusteella, mutta luotin Lotankin kohdalla tunteeseen ja niin nytkin. Aika näyttää, oliko se järkevää, ainakin nyt on tunne tosi hyvä!
PoistaKiva lukea, miten hyvältä nyt tuntuu kun on oma heppa ja löysittekin helmen. Ja on valmiin oloinen, hyvä pohjatyö tehtynä ja luonnekin kultaa, niin on luottavaista jatkaa eteenpäin. Voin vain kuvitella itse näin maahansidotun suomenhepan liikkeistä pitävänä, miten haasteellista onkin mennä hevosella, jolla liikkeet ovat jo ihan toista. Siinä joutuukin miettimään satulaa ja välillä kun itsekin kokenut isoliikkeisen hevosen ratsastusta, että sisuskalut on koetuksella kun tuntuu, että "pissatkin tulee housuun" niiden selässä. :D Ei jännityksestä vaan se liike näin vanhalle tädille on jo melkoista vatsalihasten treenausta.
VastaaPoistaToivottavasti se hyvä satula löytyy, se onkin vaikea rasti.
Heh, hyvä puoli tässä on se, että vatsanpohjan lihakset aktivoituvat pakosta niin, että ei tule niitä pidätysvaikeuksia ennen kuin vasta kahdeksankymmpisenä, toivon!
PoistaKuulostaa ihanalta tämä tammuska. :)
VastaaPoistaOnnea satulan etsintään, vuokraus voi ollakin hyvä vaihtoeho.
Kiitoksia! Hienoa että tuo vuokrauskin on nykyisin mahdollista.
Poista