Mietin aika pitkään, uskallanko ostaa noinkin nuoren hevosen. Lotta oli jo 13 kun se tuli meille ja se oli nähnyt paljon kaikenlaista. Ratsastuksessa oli lohdullista ajatella, että jos osaan pyytää, se kyllä osaa homman.
Vuodet kuluvat kuitenkin nopeasti ja hevonen vanhenee. Siksi päätin nyt, että haluan nuoremman hevosen. Noin 7-vuotias, ikätasollaan oleva olisi ollut ideaali, mutta eihän sellaisia paljon ole kaupan, tai jos on, niin menivät roimasti yli (melko alhaisen) budjettini.
Rupesin sitten miettimään, että ehkä pärjään sellaisen järkevän viisivuotiaankin kanssa. Tärkeintä on fiksu luonne. Lotta opetti meille hevosen käsittelyä, siinä en usko että tulee ongelmia. Osaan kyllä olla aika jämäkkä. Eniten pelottaa se, että hevonen on ratsastaessa pukittavaa, pomppivaa tai pystyynhyppivää sorttia, taikka jollain tavalla hermoheikko.
Onneksi Coco ei tunnu olevan mitään näistä. Reipas se on, mutta perusluonteeltaan rento. Sen näkee jo korvien asennostakin :)
 |
| Tänään Coco taisi olla elämänsä ekaa kertaa metsässä. |
Ihan kaikessa haluan ennakoida asiat hyvin. On mun tehtävänä olla se fiksu, joka osaa välttää kurjat kokemukset ja turhat riidat. Kokemuksia täytyy hankkia, mutta järkevällä tavalla, niin ettei kenellekään jää huono mieli, ei tule pelkoja itselle eikä hevoselle.
Esimerkiksi Cocolla ei ilmeisesti ole maastoiltu juurikaan koskaan. Siksi haluan aloittaa maastoon totuttamisen todella vähitellen. Maastoon on kuitenkin mentävä, pelkkää maneesiratsua en itselleni halua. Uskon, että Cocon hermorakenteella varustetusta hevosesta tulee vielä joskus aivan mainio maastoratsu.
Aloitan taluttelemalla sitä lähimaastoissa, kunnes se tottuu maisemiin. Tänään oltiin ekalla, tunnin kävelylenkillä, ilman hevosseuraa. Tuuli oli aika kova ja kerran meinasi heppa lähteä lentoon, mutta muuten oli todella kiltisti.
Seuraavaksi kävelen tallin ympäristössä hevosen selässä istuen. Haen pikkuhiljaa hankalia paikkoja ja katson miten se reagoi.
Maastoon lähden selassa istuen vasta kun olo siltä tuntuu. Mukana pitää olla joku varma konkari ja ehkä jopa jalkamies auttamaan taluttamalla varmuuden varalta. Parempi katsoa kuin katua. Hyvistä kokemuksista tulee rentoutta sekä hevoselle että ratsastajalle.
Päämääränä on päästä maastoilemaan rennosti yksinäänkin ensi kesänä, ei sitä ennen. Ellei nyt sitten vaikuta siltä, että hevonen on supervarma tapaus. Ja maastossa mennään aluksi vain käyntiä, ettei hevoselle tule kuvaa, että maastoilu on yhtäkuin kovaa meno. Sitten kun olo alkaa olla varma niin toki mennään reippastikin!
Ratsastuksessa yritän muistaa kertoa selkeästi mitä haluan. Nuorikaan hevonen ei ole lasista, joten ratsastusta ei saa arkailla. Toisaalta hauskuuden pitää säilyä ja kehuja täytyy jakaa runsaalla kädellä. Jaksottain ratsastetaan enemmän ja rankemmin ja sitten pidetään taas vähän rennompi kausi. Mitään kisatavoitteita ei tässä vaiheessa ainakaan ole.
Apua hankin heti. Valmennusta ja ratsuttajaa. Esteitäkin voisi joku taitavampi sillä mennä aluksi, ehkä uskaltaudun sitten jossain vaiheessa itsekin.
Kaikenlainen tappelu täytyy yrittää välttää, vaikka toisaalta täytyy olla jämäkkä. Tässäkin pitää ennakoida ja olla hevosta edellä. Ei pidä kaivaa verta nenästään turhan takia.
Yritän muistuttaa itseäni koko ajan, että olemme vasta ihan yhteisen taipaleemme alkumetreillä. Hiljaa hyvää tulee. Päämäärät ovat vaatimattomia. Selkään menosta tehdään pikkuhiljaa rentoa ja helppoa, ei sen tarvitse onnistua heti täydellisesti kuin vanhalta konkarilta. Pysyn rauhallisena ja postiivisena. Ja luotan siihen, että kyllä mä osaan.
 |
| Cocon korvat....sukutaulussa myös aasia? |
Työnteon pitää olla vaihtelevaa ja olen ajatellut panostaa erilaiseen maastatyöskentelyyn. Myös siihen kaipaisin apua ja ajattelinkin pyytää myös valmennusta siihen. Tavoittena olisi ohjasajon aloittaminen ja muut erilaiset maastakäsittelyjutut.
Irtojuksutusta meinaan myös harrastaa, kaiken loukkaantumisriskin uhallakin. Nuoren hevosen täytyy päästä välillä revittelemään ja pukittelemaan.
 |
| Täässäkin pyörii propelli... |
Traileriin Coco käveli ihan suorilta, joten onneksi sitä ei tarvitse nyt opetella. Ja Lotta kyllä opetti meille sitäkin, en usko, että paljon hankalampaa lastattavaa löytyy.
Tässä mietteitä tältä hetkeltä. Olisi mukava kuulla, ovatko ajatukseni teistä yhtään järkeviä? Mitä muuta pitäisi nuoren kanssa huomioida?
Aika luottavaisella mielellä olen juuri nyt. Ja jos ongelmia ilmenee, niin onneksi apua on lähellä runsain mitoin.
 |
| Sottapytty rakastaa piehtaroimista ja onkin koko ajan ihan likainen! Tässä lopuksi vielä muutama juoksutusvideo. Suunnanvaihto on hieman hakusessa, mutta muuten osaa mennä välillä ihan rennostikin. |
Olet mielestäni vallan oikeilla jäljillä!
VastaaPoistaMitä vielä lisäisin, niin säännölliset pidemmät vapaat eli miettimispaussit. Ne tekevät ihmeitä.
"Mukana pitää olla joku varma konkari ja ehkä jopa jalkamies auttamaan taluttamalla varmuuden varalta. Parempi katsoa kuin katua. Hyvistä kokemuksista tulee rentoutta sekä hevoselle että ratsastajalle."
Tätä samaa meilläkin painotetaan ja nimenomaan maastoilupuolessa. Hiljaa hyvä tulee ja mieluummin varovaisesti pari askelta eteen kuin kymmenen taakse. Toki välillä pitää koittaa, missä mukavuusraja menee ja sitä rajaa venyttää. Epäonnistumisia ei saa pelätä, mutta ei niitä kannata päivittäin metsästääkään. :)
Totta, sellaisia pausseja olisi tarkoitus pitää aina välillä, ja kesällä sitten joku pidempia laidunlomakin.
PoistaIhan totta että tasapainoilua varmuuden ja mukavuusrajojen ylittämisen välillä on harrastettava, muuten ei kehity. Parhaita ovat ne hetket, jolloin se raja hallitusti ylittyy ja päästään uudelle tasolle. Hehe, teoriassa tämä on kyllä helppoa :)
Erittäin järkeviltä kuulostaa mietteesi! Enkä usko, että teille mitään ongelmia pääseekään syntymään, mitä ette saisi ratkaistua.
VastaaPoistaSe onkin hyvä opetella uusia asioita pikku hiljaa ja mieluummin "liian" varovasti kuin suin päin. Niitä hätäilystä seuraavia ongelmia saakin sitten korjailla vuosikausia.
, jos korjaantuu silloinkaan. Kuka niitä nyt ehdoin tahdoin itselleen haluaa, kun pikku ongelmiakin tulee väistämättä matkaan esimerkiksi jonkun pienen pelästymisten tms takia, mille ei kukaan mahda mitään.
Juuri niin, parempi ennakoida kuin yrittää korjata tuhoja. Tosin käytännössä kaikki ei varmaan mene aina niinkuin on suunnitellut :D
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaFiksuja mietteitä! Tuohon maastoiluun panostaminen kannattaa kyllä, siitä olen harmissani että omani kanssa se on jäänyt tekemättä - olihan tuo nuorena ihan kaistapää, mutta maastakäsin kuitenkin hallittavissa. Jos sen olisi sitkeästi vain maasta opettanut liikkumaan jossain muuallakin kuin kentällä, se EHKÄ kestäisi maastoilua nyt. Nyt kun se kääntyy 9-vuotiaaksi, ollaan monessa suhteessa myöhässä, mutta sitkeästi yritän silti.
VastaaPoistaSen vielä kommentoin, että varo ettet varo liikaa :) Jos hevonen on perusluonteeltaan lunki, ei ihmisen kannata tehdä "oudoista" asioista väkisin numeroa ja jäädä ihmettelemään, ihmetteleeköhän se hevonen tässä jotain.
Samaa mieltä Sannan kanssa: jos hevonen on rauhallinen kaikki käy -tyyppi, voi asioissa edetä reippaamminkin. Oman ensihevoseni ostin 6-vuotiaana kahdesti varsoneena eli erittäin vähän tehneenä. Tuskin oli koskaan maastoillut, mutta itse ainakin lähdin ihan suorilta selästä käsin (ja yksin, asiaa ajattelematta) maastoon, eikä mitään ongelmia koskaan tullut. Toki vähän enemmän harkintaa ja varovaisuutta on lupa käyttää, mutta uskon, että pääsette paljon ennen ensi kesää maastoilemaan ihan kunnolla.
PoistaVarmaan tulee edettyä nopeamminkin sitten kun hevonen tulee vähän tutummaksi, nythän se on ollut mulla vasta viikon. Tämä on stressaamaton, mutta kuitenkin todella, todella reipas ja herkkä, eikä todellakaan pystyynkuollut, joten otan mieluummin varman päälle, kuin hankin itselleni jonkun pelon...olenhan sentään melko vanha täti jo :)
PoistaTuo kuulostaa hyvalta suunnitelmalta ja uskoisin, etta maastoilu on tosi hyvaa nuoren paalle valillla, onhan se todella hyodyllista myos kaikille hevosille ! Tosi kiva etta tuo lastaus sujuu hyvin, se on tosi tarkea asia ! Itse nain paivittain nuoria hevosia joita viedaa hirvean paljon kisoihin jo 4-5 vuotiaina ja aika rankalta nayttaa tuommoinen ohjelma. Jotkut sanovatkin etta noista nuorten hevosten mestaruuskisojen voittajista ei tule sitten jatkossa niita hyvia hevosia kun ne palavat loppuun. Ja jotkut hevoset kasvavat viela 4-5 vuotiaina aika paljon. Mutta tietty poikkeuksiakin on, niita joista tulee 'isona' niita isojen kisojen ratsuja rankasta kilpailuputkesta huolimatta. Minusta hevosellasi on hellyttavat korvat :-)
VastaaPoistaToi on kyllä varmaan niin totta, hevoset joita nuorina kilpailutetaan paljon oppivat kyllä kulkemaan maailmalla, mutta kyllä ne lepojaksot on yhtä tärkeitä!
PoistaMunkin mielestä noi korvat on ihanat ja alkavat usein lerpattaa tuolla tavalla jo alkuratsastuksessa, aivan ihanaa :)
Ihan hyvältä kuulostaa :) Kehuja hevoselle ei koskaan voi mielestäni olla liikaa. Meillä ainakin nuorison itsevarmuus nousee ihan silmissä kun esim pienen pohkeenväistöpätkän jälkeen saa kiitokset. Ja se jos mikä nuorten kanssa on tärkeää!
VastaaPoistaNiin on se on ihan tärkein asia ja täytyy kyllä pitää visusti mielessä!
PoistaTää kuulostaa kyllä hyvältä suunnitelmalta, kauhean pahasti metsään et näillä ohjeillasi joudu! Vahinkoja tapahtuu, niitä tekee sekä hevonen, että omistaja. Mutta niitä ei pidä jäädä vatvomaan liian pitkään :) Tsemppiä, Coco vaikuttaa näin alun perusteella hyvinkin fiksulta nuorelta!
VastaaPoistaAivan totta, kukaan ei ole erehtymätön ja hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, oli kuinka hyvät suunnitelmat tahansa. Coco vaikuttaa tosiaan symppikseltä, mutta aikamoinen vauhtityttö se on!
PoistaMun mielestä sulla on niin hyvin ja fiksusti mietityt kuviot Cocon kanssa että varmasti pärjäätte yhdessä :)
VastaaPoistaKiitos Noora. Helppoa niitä on tietty tähän paperille pistää, käytäntö onkin sitten vähän eri. Mutta jos tää julkinen pohtiminen auttaisi itseäkin jäsentelemään ajatuksiaan ja muistais ne sitten paremmin kun tiukka paikka tulee.
PoistaJärkeviltä kuullostaa mietteesi ja tavoitteesi. Ohjasajo on hevoselle etenkin nuorelle hyvä, siinä pääsee tekemään samoja asioita kuin ratsastaessa ilman painoa ja käy välipäivien treenailusta. Maastoilun suhteen jos on niinkin rauhallinen, miltä vaikuttaa, niin uskoisinpa teidän pääsevän ratsastaen nopeamminkin tavoitteeseen. Minäkin olen näitä suinpäin kohti haastetta meneviä ja maastoilu on ollut mielestäni hevosen kanssa ikäänkuin se isoin asia, mikä osoittaa, että yhteistyö toimii (ja aina se ei ole toiminut. :D).
VastaaPoistaMutta hirmu kiva heppa sinulla on, jotenkin vaikuttaa sellaiselta kaikki käy -tyypiltä. Joten hyvät suunnitelmat sinulla on.
Rauhallinen on ehkä väärä sana tämän kanssa, on nimittäin erittäin herkka ja meneväinen, mutta silti hyvähermoinen eikä kyttää tai säpsähtele...ainakaan vielä. Ja kyllä nuoren hevosen kuuluu meneväinen ollakin, olishan se huolestuttavaa jos nuori ei haluaisi liikkua. Arvaan kyllä että maastossa tulee olemaan erittäin vauhdikas, kuulostaako tutulta, hihih?
PoistaKyllä, tänäänkin kävi juurikin maastossa, että jouduin tulemaan alas ja taluttamaan. :D Vedin herneet nenään kun piti jatkuvasti pidättää, vauhtia löytyi, jarrutkin, mutta harmitti jo siinä määrin, että katsoin parhaimmaksi tulla alas ja kävellä. Kyllähän siinä jo ehti rauhoittua kumpainenkin. :D
PoistaAikanaan omani kanssa olen nimenomaan pyrkinyt ajattelemaan asiat ennakoiden: Asiat tehdään suunnitelmallisesti ja minä mietin etukäteen mitä ongelmia voi tulla ja miten niihin tulee regoida. Aika pitkälle pärjäsin hyvinkin reaktiivisen hevosen kanssa ihan vain tällä "aivotoiminnalla ennen toimintaa"- metodilla. Toisin päin tiivistettynä sanoisin, että vältä kaikkea turhaa liikettä vailla päämäärää.
VastaaPoistaJep, omien aivojen täytyy olla toiminnassa koko ajan, siksi nuoren hevosen kanssa toiminen on itselle rankempaa, mutta varmaan siihen pian tottuu ja asiat alkavat sujua omalla painollaan. Ja pianhan ne saa lisää ikää ja kokemuksia, vuoden päästä on varmaan käsissä jo aivan erilainen hevonen.
Poista