Lunki tyttö myrskyssä

Cocolla ja mulla oli tänään ensimmäinen valmennus. Tuuli oli ihan hurja ja vähän mietin etukäteen, että miten mahtaa reagoida yksin maneesissa kun siellä paukkuu tuulella aika lailla ja maneesin seinän takana olevat pihattohevoset usein villiintyvät (lue hirnuvat ja juoksevat) kun tulee.
Kun tulin talliin, huomasin että Coco olikin sisällä, se oli juuri meinattu viedä ulos, mutta jätettykin sisälle kun näkivät että tulin. Odotteli siinä ihan rauhassa, vaikka muut olivat ulkona eikä ollu ehtiny saamaan aamuheiniäkään (ne olivat siis ulkona odottamassa). On se kyllä aika lunki.
Annoin sylillisen heinää ja harjailin kuntoon. Mukavasti ehti syödä kaiken pois puolessa tunnissa.
Maneesissa Coco käyttäyty tosi hienosti, vaikka itse säpsähtelin kun tuuli pamautti maneesin ovia välillä tosi rajusti. Se ei kyttää eikä säpsy. Ei edes tuijota maneesin takaovia, mitä kaikki hevoset yleensä kyttää. Joko tämä on jotain vieraskoreutta vielä tai sitten se vaan on noin huippu! Mietin koko ajan että koska se villiintyminen iskee?

Maijalta sain paljon ohjeita:

- Vaikka hevonen haluaisi mennä lujaa, ei saa antaa mennä edes alkuverkaksi  ajatuksella "höyryjä ulos",  oppii sitten vain kaahottamaan.
- Täytyy sietää sitä että ohjat otetaan tuntumalle ja käyntiä kootaan hieman. Jos ei siedä sitä käynnissä, niin miten voi sietää ravissa ja laukassa?
- Coco ei oikein siedä oikeaa pohjetta kyljessään, se puolestaan johtuu siitä, ettei asetu rehellisesti oikealle. Ei kannata tökkiä pohkeella, vaan on saatava hevosen mieletila houkuteltua sellaiseksi että se asettuu rehellisesti.
- Konflikti pitää ratkaista, mutta pehmeästi eikä hyökätä hevosen kimppuun pohkeilla.
-

Tamman suupielet olivat ihan kovilla, aukeavilla ruvilla, kun se tuli meille. Teki ihan pahaa. Nyt suupieliä on hoidettu Tummelilla ahkerasti ja ovat jo mukavan pehmeät. Lisäksi otin tutit käyttöön, että suupielet pääsisivät paranemaan.. Nopeasti niistä tuli hyvät.

Aluksi mentiin temponvaihteluja käynnissä ja ne menivät yllättävän hyvin. Sillä on kyllä tosi iso käynti. Päämääränä onkin saada nyt myös pyydettäessä pienempiä askelia.

Lotan pinkki-ruskeat varusteet sopivat tälle kyllä nätisti. Oon heikkona tällaisiin tyttömäisiin juttuihin, onneksi mulla on taas tamma :)

Sitten tehtiin avoja ja ihmeellistä kyllä, sujui melko kivasti, varsinkin vasempaan kierrokseen. Selkeästi niitä on tehty Cocolla ennenkin. Oikea kierros oli hankalampi, mutta onnistui jollain lailla siinäkin. Ja tämä oli eka kerta kun tehtiin avotaivutusta!

Pohkeenväistöjäkin tehtiin, vasemmalle ei ongelmaa, mutta oikeassa kierroksessa nyt tuli esille ekan kerran kunnon herneet nenään -reaktio. Oikea pohje! Sitä ei saa laittaa yhtään väärin kiinni kylkeen. No reaktio ei ollut sen pahempi kuin pysähtyminen ja pieni sivuliirto. Kerran se lähti pohjetta vastaan eli sivuttain oikealle. Heheh, oli hiukan sekaisin! Sitten kun sain asettumaan pehmeästi, hyväksyi pohkeenkin. Täytyy taas ihmetellä kuinka herkkä ja tarkka se on. Tuntuu siltä, että siinä on kyllä potentiaalia vaikka mihin, kunhan vain itse osaa.

Maija käski meidän tehdä laukassa jotain kuviota, josta olin ihan sekaisin. Ratsastin huonosti, mutta jokin pätkä hyvää hillittyä ja rauhallista laukkaa tuli kuitenkin. Mulla levisi paketti ja sksi homma läsähti.

No, kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen, varsinkin aluksi oli tosi hyviä hetkiä. Hevonen joutui myös ekan kerran kunnolla hommiin, se oli ihan hiestä märkä.

Eilen tehtiin myös pieni eka "maastoilu" selästä käsin, käveltiin tallin ympäristön tiet. Yhtä romukohtaa Coco hiukan katseli ja käännähti pois, mutta lähti ihan helposti taas eteenpäin kun käänsin sen taas rauhallisesti menosuuntan. Aurinkokin paistoi sillä hetkellä ja olin ihan fiiliksessä. Pienestä ne ilot tulevat!