Kaviokuume

Ihmeellinen on se vaisto, joka sanoo että nyt on jokin (taas) oudosti.
Mun mielestä Lotta asteli yhtenä päivänä kävelyllä ollessamme  jotenkin erilailla oudosti. Se oikea etunenhan sitä on vaivannut, välillä kenkäkin painoi anturaa ja silloin se ontui ihan kunnolla, mutta tämä oli nyt jotain muuta.
Huippuihana varakengittäjämme tuli taas paikalle, laittoi käden vuohisille ja sanoi oho! Kaviopulssi oli tosi kova. Olen sitä lähes päivittäin kokeillut, kun laidunruohoon nyt kuulemma todella sokerista kylmistä öistä johtuen. Aikaisemmin pulssia ei ole ollut, mutta nyt oli.
Katsottiin liikettä, mutta käveli hyvin. Ravasi ihan mielellään, mutta nosteli etujalkoja kumman ylös. Ei kuitenkaan liikkunut mitenkään kaviokuumehevoselle tyypillisesti (olen pari sellaista nähnyt, ja sen kyllä erottaa). Koska pulssi oli kova, jotain siellä kuitenkin oli oltava vialla.

Laitumelle ei siis voisi mennä, se oli selvä. Lotta vietti yön laidunpaikan tallissa, ruuna tuli seuraksi. Tallin omistajalla on valitettavan paljon kokemusta kaviokuumeesta joten ensiapu tuli nopeasti. Lotalle annettiin pullollinen parafiiniöljyä ruiskulla suoraan suuhun, jotta kaikki laidunruoho tulisi nopeasti ulos mahasta. Se sai myös kaksi pussia Finadyneä, ja yöksi kuivaa heinää. Laidunpaikan tallissa on karsinoissa ihanat paksut olkipatjat, joka on pehmeä alusta jos kaviot ovat kipeät.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme klinikalle. Onneksi minulla on aika joustavat työajat... Lotta oli karsinassa pirteänä eikä pulssia tuntunut enää kovinkaan paljon. Koppiin se meni tosi helposti, ihanaa että se on alkanut nyt sujua. Meidän "onneksi" laidukaveri ruuna oli myös menossa klinikalle, joten kyyti järjestyi kätevästi.

Klinikalla oli kuitenkin valtava ruuhka. Koska Lotta ei vaikuttanut kovin kipeältä, päätettiin, että tullaan huomenna uudestaan. Lotta sai kipulääkettä ja se vietiin oman tallinsa (joka on siis kaikeksi onneksi ihan klinikan vieressä) tarhaan. Kaviokuumeiselle suositellaan karsinalepoa, mutta kun se ei niin kipeältä vaikuttanut, oli pehmeähkö tarha ihan ok. Karsinassa olisi kuitenkin levoton ja stressaisi, kun olisi yksin tallissa. Lähtiessämme kokeilin vielä kavioita, nyt pulssi oli taas kova ja kaviot kuumat, mutta hevonen käveli ihan normaalisti. Itse ryntäsin töihin.

Tänä aamuna kävimme sitten uudestaan klinikalla.
Tutkimus oli nopea. Pulssi oli hävinnyt eikä aristusta kaviopihdeillä. Ei ontumista tms. pienellä ympyrällä betonilla. Ravissa ontui juuri sitä oikeaa etusta, mutta se ei liittyne kaviokuumeeseen. Lotta sai vielä kipulääkettä ja ohjeeksi tarhalepoa, kuivaa heinää ja laidun kielletty ainakin toistaiseksi.
Eläinlääkärin mukaan kaviokuume oli ilmeisesti ollut juuri alkamassa, mutta nopea ja oikeanlainen reaktio oli pelastanut Lotan ja oireet hävisivät nopeasti. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin oli kaviokuumeen alku, sillä pulssi loppui, kun hevonen oli reilun vuorokauden pois laitumelta.
Olemme nyt siis takaisin omassa tallisamme. Lotta olla möllötti tarhassaan ihan tyytyväisenä, vaikka minulla sydän särkee siitä, ettei se voi mennä laitumelle.
Tiistaina Lotta menee uudestaan klinikalle. Silloin tutkitaan jalat ja katsotaan, mikä siinä oikeassa etusessa oikein vihoittelee, kun ei ole tullut kuntoon. Mietitään vaihtoehdot sitten, kun tiedetään missä mennään.

Kaksi yötä on tullut valvottua ja mietittyä ja kauhea migreeni iski itselle, ei helpota tilannetta. Töissäkin pitäisi välillä käydä. No, onneksi pääsimme säikähdyksellä tuon kaviokuumeen kanssa, se on viheliäinen ja kohtalokas vaiva. Nyt on "enää" tuo toinen vaiva jäljellä *nauraa sarkastisesti*.

Tiistai jännittää ja se, mitä röntgenissä paljastuu.

Muru   <3