Uskallanko toivoa?

....että kaikki olisi sittenkin ok? Nimittäin heti sunnuntaina Lotta tuntuikin taas hyvältä. Menin vain hetken ilman satulaa, muutaman kierroksen ravia, mutta hyvältä tuntui ja kuulemma näyttikin.
Eilen käveltiin maastossa taluttaen, heppa oli oikein hyväntuulinen ja reipas.
Tänään Frida ratsasti ja alkutahmeuden jälkeen Lotta ravasi oikein kivasti ja virtaa riitti,  joten uskallettiin liikuttaa sitä hiukan enemmän. Sattumoisin lähellä oli yksi Suomen ykköskouluratsastajista ja pyysin häntä sanomaan, liikkuuko puhtaasti (aika noloa kysellä toisilta kuin mikäkin hysteerinen täti....aijoo, sellainenhan mä olenkin). Vastaus oli että ihan ookoolta näyttää.
Uskaltaisinko jo iloita...olin aivan varma, että nyt alkoi alamäki. Sen verran kauhealta meno tuntui silloin loppuviikosta. Ehkä se vääntynyt kenkä, joka korjattiin maanantaina, oli jotenkin ärsyttänyt, kun jalka oli silloin hiukan lämminkin.
Ehdin jo jutella eläinlääkärinkin kanssa, mutta katsomme nyt vielä jonkun aikaa, ennenkuin tilaamme klinikka-ajan (jos tilaamme ollenkaan). Ihan pelottaa kirjottaa tämä, ihan kuin kohtaloaan uhmaisi ja huomenna taas kaikki romahtaisi.