Maastoilua, maastoilua

Eilen käytiin Lotan kanssa pidempi lenkki maastossa ihan kahdestaan, laukattiin tosi paljon ja annoin Lotan mennä niin kovaa kuin se halusi. Otettiin oikein kunnonkohotuslenkki, intervallityyppisesti pitkiä ravi- ja laukkaosuuksia, sitten välillä kävelyä ja taas laukkaa. Oli ihan hirmu mukavaa.
Tänään lähdettiin maastoseuraksi yhdelle meidän tallin ruunalle ja tämän omistajalle. Tämä ruuna osaa temppuilla, eikä sen omistaja ole siksi käynyt kovinkaan usein hevosen kanssa maastossa. Hienosti kaikki kuitenkin meni ja ruunakin rentoutui jännittyneen alun jälkeen tosi hienosti. Ravailtiin ja laukattiinkin pari pätkää. Omistaja oli yhtä hymyä, kun pääsi vihdoin hevosensa kanssa maastoilemaan tällä tallilla.

Tämän ihanammaksi ei maastoilukelit voi muuttua, sopiva lämpötila eikä itikoita, ihanaa!

Maaston jälkeen ratsastin hiukan vielä kentällä, sillä Lotta tuntui siellä maastossa tosi jäykältä ja suuuuper laiskalta. Vaikka maastoilu on mukavaa ja rentouttavaa, ei Lotta kuitenkaan siitä vetristy, päinvastoin. Se tarvitsee oikein kunnon koulujumppaa pysyäkseen parhaimmillaan. Niinpä ravailin ja laukkailin kunnes hevonen alkoi tuntua hiukan notkeammalta ja eteenpäinpyrkivältä. Aluksi se tuntui jopa hieman epäpuhtaalta taas, kunnes pääsi hyvin vauhtiin ja silloin se taas kyllä muuttui.
Olen aina ajatellut, että maastoilu pitää hevosen vetreänä, mutta Lotan kohdalla täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän kunnon koulutreeniä, sitä parempi, ja jopa pyrkivämpi hevonen. Lotta ei erityisesti tunnu edes kyllästyvän kouluvääntöön, se innostuu kun siltä vaatii kaikenlaista.

Tarhassa nopea tsekkaus, onko aamuheinistä enää mitään jäljellä. Lotta on aika hienossa kunnossa nyt.

Mumsmums...saiskos vähän lisää?