Harjoiteltiin eilen KN Specialia ja osasin sen kuin vettä vaan. Lotta tuntui todella, siis todella hyvältä ja virtaakin riitti. Sain eilen itse asiassa monta ahaa-elämystä ja tuntui siltä, että ei se ihan pieleen voi mennä.
 |
| Verkassa vielä meni hyvin ja ylämäkeen. Tässä odotetaan omaa vuoroa. |
Verkassakin tuntui hyvältä, kun pääsimme hiukan vauhtiin. Tiesin, että tämän seuran järjestämissä kisoissa taso on aina aika korkealla. Paikalle tulvikin hienoja kouluratsukkoja, valmentajat mukana korvanappeineen antamassa ohjeita. Yksi valmentaja/äiti huusi kovaan ääneen ohjeita koko ajan. Tämähän on ihan sallittua, mutta jostain syystä aloin mennnä paniikkiiin. Nämä kaikki olivat kokeneita kisaajia ja minä tällainen täti, joka oikeasti tykkää maastoilla ja treenata rauhassa...
 |
| Oho, hupsista, tässä pitikin mennä käyntiä... |
Lotta tuntui kuitenkin ihan hyvältä ja sain se oikein tosi kivaksi loppua kohden. Sillä on kyllä niin hieno askel kun se oikein innostuu ja kuuntelee.
Radalla sitten mokasin oikein kunnolla, ratsastin huonot tiet, istuin oudosti (mun paniikki-istunnassa...), meinasin unohtaa yhden voltin, unohdin että piti siirtyä laukan jälkeen käyntiin...voi herravarjele. Lotta oli ihan huippu, ei pelännyt mitään, ei kyylännyt mitään, ja meikäläinen ihan tumpelo!
 |
| Jahas, se toinen voltti menasi unohtua, no ehdin vielä! |
No, annan itselleni armoa, kolmas kisa Lotan kanssa ja olen kuitenkin tällainen yli 20 vuoden ratsastustauon pitänyt täti-ihminen. Uskalsin kuitenkin osallistua. Positiivista on se että Lotta nosti laukat hyvin ja laukkasi reippaasti ilman rikkoja. Virtaakin oli nyt hiukan enemmän, verkassa sitä oli tosi hyvin!
Niin jännää ja hauskaa kuin kisaaminen onkin, olen nyt todella, todella onnellinen siitä, että nämä kaksi kisaa on ohi. Hauska kokemus, mutta nyt aiomme maastoilla paljon ja jatkaa treenejä rennoissa merkeissä.
 |
| Laukka nousi ja pyöri, mutta unohtui tuo ohjaaminen, Lotta oikaisi yhden kulman ihan kunnolla ja mä jäin hölmistyneenä melkein suu auki :) En voi uskoa että olin niin avuton! |
Hyviä tasaisia onnistuneita ratoja saa usein vasta sitten kun on kisakokemusta kertynyt enemmän. Hyvältä te näytätte taas kuvissa, ja hienoa että verkka onnistui hyvin! Mun mielestä hienoa on jo se kun menee vähän mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähtee rohkeasti kisaamaan :(
VastaaPoistaHeh, tiedän erittäin hyvin kuka se kentän laidalla huutelija oli kun tarkastin Kipasta missä olitte kisaamassa :D
Niin se on, tyhmältä vain tuntuu romahtaa sillä tavoin radalla, varsinkin kun ei ennen rataa edes hirveästi jännittänyt. Taso on kieltämättä aika kova, ihan eri kuin perjantaina C:ssä. Olen kuitenkin tyytyväinen että osaalistuttiin. Lotta kulkee kuitenkin aina perushyvin, itse vain pitäisi katsoa tiet, ei se hevonen sentään niitä tiedä!
PoistaHeh, ai sielläkin tunnetaan tapaus :)
Kuten muillekin tuossa vastasin, asettuivat asiat suhteellisuusjärjestykseen taas tänään, ja olen monesta asiasta, mitä eilen teimme, todella todella iloinen ja ylpeä. Vietin tänään aamupäivän mökillä auringossa ja vilkaisin sitten vielä noita kisakuvia ja oikein mielessä sykähti, miten hieno hevonen mulla onkaan, olen siitä niin onnellinen! Ihanaa Noora kun jaksat aina kommentoida, oot mahtava!
PoistaNäyttäisi kuvien perusteella siltä, että taso on ollut näissä koulukisoissa vaativampi. Kuvissahan meno näyttää hienolta ja muoto kauniilta, ei pingoitetulta. Lotta näyttää ihan tyytyväiseltä ja keskittyneeltä. Ilmeisesti jännityit radan aikana. Minullakin on ollut estekisoissa samoja tuntemuksia, äkkiä pois täältä ja kielto sekä lopulta hylkäys oli enemmän kuin tervetullut ja kiitin ponia kovasti. :D Mutta toistoja se näköjään vaatii ja sinne epämukavuusalueelle itsensä viemistä. Pikkuhiljaa sitä kai alkaa rutinoitumaan kisoihin. Näin ainakin kokeneemmat kertovat. Minuakin koulukisat kiinnostaa, mutta kun jännitän jo kotitallilla valmennuksia, niin saati sitten kisoja. Ja kun alla on poni, mikä reakoi herkästi ratsastajaan saati sitten vielä siihen, ettei kaikki palikat ole mukana. :D
VastaaPoistaMutta älä jätä kisailua tähän vaan rohkeasti eteenpäin, osaatte molemmat. Ja joka kisoissa ei varmaankaan tule sitä fiilistä, että menee hienosti, vaikka sitä haluaisikin aina ylittää itsensä ja onnistua, mutta siltikin. Helppohan näistä on kirjoittaa, käytännössä tiedän, että itsekin harmittelen aina omaa suoritustani, vaikka se on yksi hetki monen joukossa. Kunpa sitä osaisikin olla kuin hevonen, mennyt on unohdettu, tänään on nyt ja huominen edessä.
Kiitos kivasta kommentista! Näin päivää myöhemmin osaan jo olla oikein iloinen monesta asiasta, kuten juuri siitä, että Lotan muoto oli suurimmassa osassa kuvia oikein sopiva, ei kuolaimen alla. Hieno hevonen se tosiaankin on. Kyllä me vielä varmasti kisataan jossain vaiheessa, vaikka ei se meillä ole tärkeintä!
PoistaIhan mahtavaa että uskalsit! Itseään vastaanhan tuolla kilpaillaan, ei niinkään muita (mun käsitykseni mukaan). Onneks olkoon, oot jo voittaja :)
VastaaPoistaVoi kiitos, ihana kommentti! Tottahan tuo on, osallistuminenkin on itsensä voittamista ja siksi tosi tärkeää!
PoistaOih ja voih, tunnistan liian hyvin tuon tunnetilan muutoksen, kun vaihtaa verkasta radalle (ja mulla se tapahtuu ihan oman tallin erittäin epämuodollisissa rataharkoissa ja jopa valmennustunnilla, jos pitää ratsastaa rata :)).
VastaaPoistaKomppaan edellisiä kommentoijia! Tuossa oli paljon hyvää, mihin kannattaa keskittyä. Jo se, että sait Lotan hyväksi verkassa on iso juttu! Onnittelut rohkeudesta osallistua!
Kiitos Amalia, ihana saada näitä kannustavia kommentteja. Niin olikin paljon paljon hyvää, näen sen nyt seuraava päivänä paremmin. Meillä oli Lotan kanssa mukavaa, se käyttäytyi aivan esimerkillisesti, sain sen hyvin avuille, muoto oli hyvä. Ja siihenkin olen tyytyväinen että sain käden pidettyä pehmeänä, enkä vetänyt! Jeee! Yhdessäkään kuvassa sillä ei ollut suu auki, vaikka emme käytä alaturpista. Siitä olen ylpeä!
PoistaEdit :)...tai no, tarkemmin katsottuna, taitaa suu olla raollaan tuossa yhdessä kuvassa ja hiukan kuolaimen alla, mutta yleisesti ottaen parissa sadassa kuvassa oli melko tasainen muoto, ei paha :). Videota tästä ei otettukaan.
PoistaHei,
VastaaPoistaei pisteistä tarvii välittää, kun kokemuksia haluaa saada oman hevosen kanssa. Varmasti opit tuosta ihan hirveästi ja hienoa, että uskallat kisata. Meillä vaan ratsuttaja kisaa hevosellani, joten nostan hattua sinulle!
Heheh, ei ne pisteet merkitse, mutta omat toilailut joilla häiritsee hevosta. No, ihan totta että oppii ja kyllähän tässä iässä pitäisi tosiaan saada jo jotain sympatiapisteitä pelkästä osallistumisestakin!
VastaaPoistaHienoja kuvia ja hienoa etta jaksat osallistua kisoihin ! Mulla se on viela tavoitteena. Paa-asia on jalo kilpailu ja itsensa voittaminen....ja se etta on kivaa ! Kaikki me saadaan toissa painaa hampaat irvessa.
VastaaPoistaKiitos! Hauskoja kokemuksia nämä ovat ja voi sitten kiikkustuolissa muistella....:) Osallistu vaan sinäkin rohkeasti!
PoistaIhmetytti kyllä itseäkin, että kyllä on taso SEURAkilpailuissa noussut ja meininki muutenkin totista. Sellaisia rentoja pikkukisoja kaipaisin minä.
VastaaPoistaJuu, aika ammattimaiseksi on touhu mennyt, jopa seurakisojen helpoissa luokissa. Ne jotka kisaavat, tekevät sitä tosi paljon ja moni hyvin tosissaan. Mä en jaksa ottaa niin hirveän vakavasti, Todellakin, rennot pikkukisat olis kivoja, mutta eipä sellaisia taida oikein missään olla.
Poista