Ensin valivalivalitus. Ei taaskaan uusia kuvia. Mun kuvaaja on tehnyt lakon! Ei jaksa kuvata vanhaa äitiänsä. Kumma juttu, keksii kuulemma mukavavampaakin tekemistä sunnuntaiaamuisin, kuten esimerkiksi nukkumista. Höh.
Mutta toisaalta, en itsekään ole jaksanut kuvata. En sitten yhtikäs mitään. Nyt täytyisi ottaa itseä niskasta kiinni. Joudun aina kaivamaan teille arkistojen aarteita. Kuten tämän kuvan, jossa lauantainen ratsuttaja ratsasti Lotalla ekan kerran, puolitoista vuotta sitten, kun Lotta oli juuri tullut meille.
No, asiaan. Lauantaina Lottaa kävi siis ratsuttamassa yksi puoliammattilainen tuttuni. Olipa mielenkiintoista katsella (kuviakin olisi toki voinut ottaa, mutta kun päätettiin olla maneesissa kovan tuulen takia, niin en sitten jaksanut).
Lotta oli kuulemma monin tavoin parempi kuin kesällä, voimaa enemmän ja ennenkaikkea muoto parantunut. Ei ole enää tyhjä edestä vaan pysyy tuntumalla. Lotta työskentelikin heti alusta saakka tosi hyvin. Ravi oli kyllä todella wau! Myös käynti oli hienoa ja isoa, mikä hämmästyttää, sillä itsestä se tuntuu aina hitaalta ja lyhyeltä, mutta ilmeisesti vain tuntuu siltä.
Laukassa ratsuttajalla oli samantyyppisiä ongelmia kuin mulla (toki sai kuitenkin hevosen toimimaan huomattavasti paremmin). Hankalinta on vasen laukka, ja laukannostot. Yksi uusi asiakin tuli esille, mihin en oikeastaan ole kiinnittänyt huomiota. Lotta hiipii siirtymissä aina muutaman askeleen, niin ei saisi tehdä, vaan siirtymien pitäisi olla selkeitä. Totta, nyt kun ajattelen, niin sehän töpsöttää aina pari askelta miniravia ennen ravin alkua sekä siirryttäessä käyntiin.
Muuten vain istuin ja ihailin, kaunista ratsastusta ja täytyy sanoa että on mulla niin kaunis hevonen, oih että.
Tänään olikin sitten Maijan valmennus ja Lotta tuntui todella hyvältä. Itse vähän sähläsin vaikeissa tehtävissä. Maija teetti taas kaikenlaista vaikeata. Ensin piti mennä pientä laukkaa ja tehdä siinä piruetin tapainen "kiepaus". Siitä siirtyminen käyntiin ja samantien vastaavanlainen kiepaus käynnissä eli siis takaosakäännös. Voi luoja, mä olin itse jo ihan mutkalla ja paino ties missä. Varsinkin se käyntiosuus oli helkkarin vaikea. Mutta oli niin hyvän tuntuinen hevonen, liikkui kivasti ja jäi tosi hyvä mieli!
Meilläkin käy nykyään ratsuttaja kerran viikossa, kun hevoselle ei noita kaikkia helppo A:n asioita ole koskaan ihan kunnolla opetettu. Mutta on kyllä hyvä juttu, että saa itse välillä katsella minkälainen oma poni oikeasti on ja miltä sen jumppaaminen näyttää :-)
VastaaPoistaJuu, se on kivaa ja inspiroivaa katsoa, kun oma heppa menee kauniisti. Saa ideoita myös omiin treeneihin. Me ollaan tyttären kanssa molemmat sen verran innostuneita ratsastamaan, ettei kovin usein raskita ottaa ratsuttajaa, mutta aina välillä se on kyllä tosi hyödyllistä, sekä hevoselle että itselle.
Poista