Ajattelin ihan muina naisina ilmoittautua jopa kaksiin kisoihin, kun sellaiset meidän tallilla nyt järjestetään pääsiäisen aikana. Nyt huomaan kuitenkin, että jännitys jo kipristelee vatsaa heti kun ajatus eksyy niihin kisoihin...
Olen Lotan kanssa ollut tasan yhden kerran kisoissa, vajaa vuosi sitten seurakisoissa menin helppo C:n, prosentteja tuli silloin hiukan reilut 60. Muutenkin kisakokemusta on tosi vähän, Falkan kanssa kävin kisoissa kolme kertaa, helppoa C:tä ja B:tä, Pia-ponin kanssa muutaman kerran ja sitten joillain ratsastuskouluhevosilla ihan muutamat harjoituskisat. Eli ihan aloittelijoita ollaan kisarintamalla!
Meillä ei ole traileria eikä oikein kunnollista vetoautoakaan, ja muutenkin kisaaminen tuntuu niin isolta urakalta, että ajattelen näitä satunnaisia kisoja, joihin pääsemme, enemmänkin hauskana ja jännittävänä tapahtumana. Saa laittaa hepan ja itsensä hienoksi. Ja antaahan se ryhtiä treenaukseen, jos on päämäärä, edes kerran pari vuodessa. Kisaamista haittaa sekin, että haluan pitää Lotan kesän laitumella vaan nautiskelemassa hevoselämästä. Kisaaminen ei todellakaan ole meille mikään huipputärkeä juttu.
Tänään sitten harjoittelin ja huomasin, että pelkkä ajatus että olen radalla saa minut ihan paniikkiin. Ratsastus sujui tosi kivasti siihen saakka kunnes ajattelin että menen sen radan nyt läpi. Voi kauhistus, eihän meiltä suju edes vasemman laukan diagonaali, kääks.
Toisaalta, eipä sillä nyt niin väliä, sujuu miten sujuu. Me mennään Lotan kanssa vaan hiukan ulkoiluttamaan valkoisia housuja ja kisahuopaa! Ollaan kuiteskin aika tyylikkäitä, jos ei muuta!
Ei muuta kuin rohkeasti mukaan vaan! Ne pikkukisatkin tuo aina niin mukavasti tosiaan jotain tavoiteltavaa ja koulukisat on siitä kivoja, että aina saa kirjallisen palautteen siitä, miten meni. Jos vielä joku vaikka videoi radat, voi sitten kotosalla analysoida enemmän omaa menoaan.
VastaaPoistaHyvin teillä menee!
Joo, noista on kyllä tosi paljon hyötyä myös, kun saisi pidettyä vaan hermot kurissa. Meidän suunnalla noista pikkukisoistakin tuppaa tulemaan tosi suuria, ainakin sata lähtöä on kisoissa kun kisoissa jos luokkia on muutamia. Meidän tallilla on hyvät puitteet ja väkeä tulee kauempaakin....tulee ainakin sellaista kunnon kisafiilistä! Kiitos, toivotaan niin, hihih!
PoistaHih, noin mäkin ajattelen että jos rata ei häikäise niin ainakin näytetään hyvältä kun on hienot varusteet ;) Mutta kyllä teillä menee varmasti Lotan kanssa hyvin. Minulla on auttanut kun käyn rataa ja kisatilannetta läpi päässäni ilman hevosta mielikuvaharjoituksena, ja rauhoitan itseni siinä. Ja jos joku radan kohta ei suju niin kannattaa ajatella että se on vain yksi arvostelukohta, ei se kokonaisuutta pilaa. Sama jännitys alkaa kyllä täälläkin tuntumaan kun pitkäperjantaina pitäisi mennä Leon kanssa ekoihin kisoihin...
VastaaPoistaPerjantaina mekin ollaan menossa ja sunnuntaina myös. Ellen sitten peru viime tingassa....hehehe. Mä juoksen yleensä olohuoneen matolla sitä rataa läpi ja näytän lievästi sanottuna dorkalta. Kiitos tsempeistä!
PoistaTeen ihan samaa... Eilen just illalla treenasin rataa olkkarissa ;)
PoistaHih, kisoissa vaan on sitä jotain maagista taikaa joka saa kaikki jännittymään, niin ratsastajat kuin hevoset , oli sitten oikeasti areenalla tai ei! :D
VastaaPoistaNo niinpä! Kun vaan muistais hengittää ettei pökräis :)
Poistaonnea kisoihin :-) jos ei ollenkaan jännittäisi sehän olisi huono juttu...
VastaaPoistaKiitos! Totta, jännitys kuuluu asiaan!
VastaaPoistaOi, tunnistan niin tuon fiiliksen, että jo pelkkä ajatus radan ratsastamisesta saa sykkeen nousemaan ja hengityksen tuntumaan jotenkin vaivalloiselta. Mutta kuten Maukka sanoi, kai se ainakin jossain määrin kuuluu asiaan – kunhan vaan ei tosiaan pökrää :D Pidän siis sulle peukkuja, ettet pökrää ja toivonpa vielä, että teillä olis ennen kaikkea oikein hauskaa Lotan kanssa kisoissa!
VastaaPoistaJuu, täytyy pyytää avustajalta tekohengitystä tarvittaessa :) Ja toivoa ettei myöskään tuu pisu pöksyyn, hehehe.
PoistaTäällä myös yksi jännittäjä tulossa samoihin kisoihin. Kun tarpeeksi harvoin kisaa, niin ei auta vaikka kuinka meditoisi "ne on vaan seurakisat, ne on vaan seurakisat". Meillä jännittämistä pahentaa se, että tamma on tuuliviiri. Voi olla hyvä ja hieno, tai sitten saa slaagit maneesin ovesta tai maneesin ikkunasta heijastelevista auringonvalotäplistä ja sen jälkeen ei mistään tule mitään...
VastaaPoistaJuu, semmosiahan nää meidän nelikoipiset kaverit on, koskaan ei tiedä. Lotta ei onneksi ala hyppimään tai riehumaan niinkuin jotkut, mutta kun se jännittyy niin se jännittyykin sitten aika kovasti. Mä tuun tsemppaamaan sua, Minttu!
Poista