Ensinnäkin olen niin onnellinen pelkästään siitä, että mulla on hevonen jonka kaikki neljä jalkaa ovat pitkään olleet ihan kylmiä ja lähes kuivia. Olen jopa hiukan alkanut relata, enkä hipelöi niitä jalkoja jatkuvasti. Oho!
Eilinen maasto oli taas yksi niistä ihanista hetkistä, jotka tekevät kaiken tämän rahanmenon ja ajankäytön sen arvoisiksi. Lähdin ajoissa töistä ja ajoin suoraan tallille, ratsastuskamppeet olin pakannut jo aamulla mukaani. On ihanaa huomata että Lotta on ruvennut jo kaukaa tunnistamaan minut. Se nostaa päätää ja katsoo pitkään kun menen tallin ovesta sisään (ajatteleeko se että voi ihanaa, mamma tuli vai että voi juma, taas toi on täällä, sitähän en tietysti tiedä).
 |
| Tasan vuosi sitten Maijan tunnilla. |
Laiton tammuskan nopeasti kuntoon. Aurinko paistoi mutta tuuli oli kova ja tallin pihassa oli viljakuivuri käynnissä. Keskellä tietä oli traktori ja kuivurista tuprutti viljaa sen lavalle. Ääni oli kova ja erilaista kolinaa, vihellystä ja putputusta....Lottaa pelotti ihan mahdottomasti. Onnistuimme ohittamaan hirviön, mutta jännitys pysyi ja hetken mietin että mitäköhän tästä maastosta tulee, kun tuuleekin näin hurjasti...
Tässä tuli sitten taas tämä Lotan ihana puoli esiin. Jatkoimme pitkin ohjin, pakotin takapuoleni rennoksi ja katsoin kaukaisuuteen. Simbsalabin, mulla oli taas rento hevonen. Tässä on se taika. Jos olisin ottanut lyhyet ohjat ja tuijottanut ojiin yhdessä hevosen kanssa, olisi keula noussut ja hevonen yrittänyt kääntyä takaisin talliin (ekalla kaverittomalla maastokerralla näin tehtiin kuusi kertaa 200 metrin aikana, kunnes opin miten Lotta toimii). Lotta siis oikeasti luottaa siihen, että jos minä olen rauhallinen, niin sekin on. Ihan mahtavaa. Miten tällaisesta voikin tulla niin iloiseksi?
Tiet olivat ihan sulat ja pehmeät, joten tehtiin melko pitkä lenkki ja päästeltiin pitkästä aikaa maastossa oikein kunnon laukkaa ja paljon! Siinä toinen hehkutuksen paikka, tamma laukkaa reippaasti, mutta kuuntelee ja pysyy käsissä. Se tunne kun menet reipasta matkalaukkaa, tiedät että voi lisätä tai hidastaa vauhtia, pysäyttää koska vaan. Superihana hevonen.
 |
| Maaliskuun lopussa viime vuonna! Uskomaton ero tähän vuoteen verrattuna! |
Muutenkin olen nauttinut ratsastamisesta todella paljon. Sunnuntaina oli taas Maijan valmennus ja Lotta oli oikein hyvä. Oikealle se puree helposti kiinni, jos yhtään saa mahdollisuuden. Maijan mielestä Lotta näytti hienosti ravatessaan välillä ihan olympiahevoselta, ehkä pikkuisen liioiteltua, hihihi. Harjoiteltiin vastalaukkoja ja varsinkin vasen (oikea kierros) on Lotalle niin vaikea. Sain sen menemään kaarteen läpi, mutta hienolta se ei näytä kun hevonen poikittaa ja töpöttää. Mutta meni kuitenkin, se on jo jotain meidän tasollamme.
Ihanaa kun täällä blogissa saa höpöttää ja hehkuttaa. Näitä kun ei jaksa okein edes tyttäreni enää kuunnella :)
PS. Pahoittelen taas vanhoja kuvia, Fridan kuvausinnostus on totaalisesti hiipunut eikä mulle tullut kameraa mukaan.
Hihhii, varsinkin tuo kirjoituksen alku sopi jotenkin niin hyvin tähän päivään kun olen itse huonolla tuulella, silloin on hyvä lukea vähän hehkutusta ;) Ihanalta kuulosti teidän maastoilu. Ja sain vähän ajattelemisen aihetta, kun olen koko aamun miettinyt että mikä omassa eilisessä ratsastuksessa meni pieleen. No ainakin se että kun poni oli vähänkin vastusteli niin itse vaan lyhensin ohjaa ja jäkitin selässä kun olisi juurikin pitänyt antaa ohjaa, painaa pylly penkkiin ja rentoutua. Mutta onneksi tänään pääsee korjaamaan eilisen virheitä :)
VastaaPoistaIhanaa kun kommentoit, Noora! Sehän tässä hommassa on niin ihanaa, että seuraavalla kerralla voi niitä virheitä korjata. Voin kyllä kuvitella että sulla on jännää, kun haet nappuloita uuden ponin kanssa. Helposti siinä jännittyy itsekin, varsinkin kun toivoo että tämä nyt olisi SE poni, jonka kanssa kaikki sujuu. Aikaa se ottaa ennenkuin tulee tutuiksi puolin ja toisin, vaikka olisi millainen opetusmestari. Mä hehkutan nyt, mutta kyllä silloin ekan puolen vuoden aikana myönnän yhtenä yönä itkeneeni....:)
Poistano hyva vaan kun hehkutat ! kylla se on ansaittua ! :-)
VastaaPoistaKiitos! Hehkuttaminen, hyvän mielen jakaminen, on niin ihanaa!
PoistaIhanaa lukea toisen höpsön heppatädin kirjoituksia. Sinun pitäisi muuttaa tuonne samaan talliin, missä mekin ollaan. ;) Paikat on tuollakin upeat ja maastot. Mutta se tunne kun tietää, että hevonen tekee juuri sen, minkä pyydät. Vauhtia voit säädellä kaahotuksesta hallittuun laukkaan ja siltä väliltä. Meilläkin oli tänään maasto, ratsastusvyöllä ja laukattiin maastossa sekä hypättiin pari maastoestettä, tarkennettakoon, että tällä kertaa ne matalimmat. Mutta vielä aion mennä ne kaikki ilman satulaa, todennäköisesti joudun leipomaan taas kakkua. :D
VastaaPoistaSe tunne on kyllä parhautta ja vielä kun tietää että hevonen nauttii! Löysin muuten eilen muutaman pienen risun joita voisi ehkä hyvällä tahdolla kutsua esteiksi. Lotta loikkasi niiden yli niin innoissaan, että taidan mennä metsään niitä hiukan parantelemaan :) Teillä on kyllä siellä niin mukavat oltavat, että kyllä viihtyisi, mutta aika pitkä tallimatka :)
PoistaIhanaa Liisa! Oon iloinen teidän puolesta, ja tuli ihan kyyneleet silmiin tätä lukiessa, iloiset kyyneleet siis :)
VastaaPoistaVoi kiitos ihanasta kommentista. Kyllä mullekin tulee välillä ilon ja kiitollisuuden kyyneleet silmiin. On se niin etuoikeutettua että saa harrastaa ja kokea tällaista.
Poista