lauantai 13. joulukuuta 2014

Ou shit

Pelkkää hehkutusta ollut tähän asti, mutta tänään tuli melkoinen ylläri.
Huomasin jo eilen, että hevonen oli jotenkin erilainen. Juoksutin to ja pe, sekä tein erilaisia maastakäsinjuttuja. Torstaina kaikki meni hyvin ja tamma oli tosi nöyrä. Olin aivan ihastuksissani. Tehtiin "work in hand" -harjoituksia ja tamma ravasi kauniisti vieressä ohjastuntumalla pikku ravia ja näin miten se käytti selkäänsä, super! 
Perjantaina se oli jotenkin  aivan erilainen, kyttäili maneesissa samaan aikaan olevaan ruunaa ja vinkaisi pari kertaa ja osoitti mieltään.
Se oli myös eilen mennyt viereisen ruunan tarhaan lankojen läpi. Sähköt oli ilmeisesti pois. Sitten kun ruuna vietiin sisälle, oli Coco pukitellut ja keulinut tarhassa ja näyttänyt mieltään ihan kunnolla.
Tänään huomasin, että alla oli aivan eri tuntuinen hevonen kuin ennen. Se vinkaisi alkukäynneissä ja heitteli päätään. Mulla oli se Emporio kokeilussa, ja huomasin nyt että kyllä se vaan on liian ahdas sään molemmin puolin. Ravissa nosteli päätään ja vaikutti ärsyyntyneeltä.

Haluun ulos, ulos, ulos. Ja porkkanaa kans. Tämä kuva otettu eilen, Coco oli ekan kerran rauhaton hoitopaikalla.

Haettiin yksi Kieffer tilalle ja uudestaan selkään. Nyt tuntui aika oudolta koko hevonen ja se teki jonkun pienen hyppelyn. Meinasin tulla jo alas ja juoksuttaa, mutta sitten ryhdistäydyin ja ihan mukavasti alkoi ravata. Satulakin tuntui ihan ookoolta. Kunnes maneesiin tuli ruuna, jonka ratsastaja heitti takin maneesin kaiteelle. Coco veti kunnon pukin ja mä lensin yllättyneenä kanveesiin.
Heppa jäi paikalleen, mä vähän tunnustelin paikkoja ja sitten iski ärräpää. Perskuleen hevonen! Kiipesin nopeasti takaisin selkään ja pistin tamman töihin. Ekan kerran sain sen muuten menemään juuri siinä tahdissa kun halusin (melko hitaasti Cocon mielestä) ja sain myös ratsastettua pohkeella. Se oli tasainen ja mukava. Mitä nyt välillä vähän nakkeli niskojaan :) Kaksi kertaa teki vielä jonkun pukki-vinkura-yrityksen, mutta ei saanu mua alas, kun olin varautunut. Hiukan kierroksilla se oli koko ajan, en tiedä mikä sitä oikein risoo. Vaikea sanoa tuosta satulasta onko hyvä vai ei, kun tuolla tavalla käyttäytyy. Kokeilen vielä ensi viikon eri satuloita.

Mitä, minäkö hankala?
Mitäs arvelette, lukijat, mistä tällainen yhtäkkinen käytöksen muutos johtuu? Mulla on kyllä oma teoriani...
Täytyy sanoa, että harmitti kyllä ihan saakurasti tuollainen käytös, mutta kaipa se on vaan nyt tajuttava, että ostin nuoren hevosen ja tällaista on siis välillä tulossa. Tosin tiedän mä nuoria hevosia, jotka ei koskaan pukita.
No, ei hätä tämän näköinen, onneksi meidän tallilla on lukuisia nuoria, jotka ei pelkää mitään ja joiden mielestä tuollainen pukki olisi ollit lähinnä naurun aihe. Saan kyllä apua, jos tällainen jatkuu. Toivottavasti ei ainakaan pahene.

Olin kyllä yllättynyt itsestäni, että pysyin rauhallisena tuossa tilanteessa, menin heti selkään ja jatkoin hommia. Tosin kieltämättä seuraava ratsastuskerta (huomenna) vähän jännittää. Wish me luck!

26 kommenttia:

  1. Kiima. Tämä lämmin syksy + paikanvaihdos = kiima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Sitä mäkin heti ajattelin, kun kuulin sen kiljahduksen :)

      Poista
  2. Kiimaa olisin minäkin veikannut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se varmaan on. Tosin kiima tai ei, tollanen käytös ei kyllä ole hyväksyttävää.

      Poista
  3. Teillä on samanlainen loimi kun meillä on talliloimena! Oikein hyvin sopii arvon leideille! <3 :D

    VastaaPoista
  4. Tuli ihan ikävä omaa tammaissikkaani. Tosin ei se ihan hurjia pukkeja tehnyt, mutta jos oli tammamainen, niin jos erehdyit komentamaan niin muutaman hetken päästä sitten odottikin yllätys, joko täyslähtö taii muuta mukavaa.

    Hyvä, että olit täpäkkänä. Seuraava päivä voi olla hieman jännittävä, ja korvien väliinhän nuo enemmän vaikuttaa. Tsemppiä. Voi että, ihan pikkasen hymyilytti kun voisin kuvitella, että miten tamman mieli myllertää kun mielikin on vähän sekaisin - naiset. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä myönnän, että vaikka olinkin näennäisesti rauhallinen ja tomera, niin teki mieli pientä itkuakin pusertaa hetkellisesti. Jotenkin sapetti sen verran. Toivottavasti mulle ei nyt tullu kiimahirviötammaa. Kaikenlaisia kauhukuvia jo rakennan mielessäni...

      Poista
    2. Toisaalta voit kääntää asian positiiviseksi, olet saavuttanut yhden etapin ja päässyt sen yli. Ja onneksi löytyy yrteistä tms. apua kiimoihin jos ovat tälle yksilölle voimakkaammat ja reakoi niihin. Mutta kaikenkaikkiaan, uskoisin, että teistä tulee loistopari ja sinulla on hyvä asenne sekä ripaus pippuria itselläsikin. Joskus minusta tuntuu, että pitäisi saada samaa maustetta itsellenikin. Näitä lukiessa sitä kaipaa omaa tammaa, vaikka tiedän, että samanlaiset hetket saisivat sillä hetkellä vähän epäröimään. Mutta se oma ärtymys lisää sopivasti sisua hevosen kanssa ja sitä välillä tammojen kanssa taitaa tarvita. Sitten jos haluaa hieman varusteista varmuutta niin jalustimissakin on eroa. Pukittelevan kanssa voi olla hyvä kiinnittää niihinkin huomiota, sellaiset, mistä saa pitoa kenkiin. Itse ainakin huomasin, että turvajalustimeni eivät tuo niin vakaata tuntumaa kuin nuo alumiiniset jalustimet. Niiden kanssa vain tulee jalkojen asentokin paremmaksi. Työni takia kiinnitän turvavarusteluun huomiota enemmän, tosin suokin kanssa on vielä, toistaiseksi, yhä ollut sen verran vakaata meno (liike eteenpäin), että selässä olen pysynyt. Mutta näiden lämminveristen kanssa liike on taas ihan toista.

      Poista
  5. Kiima tuli mullakin mieleen. Lisäksi; onko teilläpäin tullut pakkasta? Meillä pakasti tänään pitkästä aikaa ja useampi hevonen oli vähän höpö ja pukkiherkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo juurikaan pakkasta, vaikkakin loskaa ja lunta. Mutta tamma oli kyllä aivan erilainen, pepun alla oli arvaamaton otus, eli veikkaan kyllä hormooneja. Kiimat kai usein aktivoituu uudessa paikassa tosiaan. Ja viereisessä tarhassa on komea ruuna, johon myös Lotta oli ihan lääpällään...

      Poista
  6. Nuori hevonen on nuori hevonen. Tulet reaktiivisen, hyvän ratsuhevosen alun kanssa maistamaan hiekkaa varmasti useamminkin. Mutta sehän sinulla oli jo tiedossa, ennen kuin menit hankkimaan nuoren..? Toisekseen hevonen voi käyttäytyä kotioloissa aivan eri tavalla kuin vieraassa paikassa uudella ihmisellä. Hevosen todellinen luonne, olosuhteiden, käsittelijän muutos tai vastaava.. se riippuu sitten ratsastajasta että mihin suuntaan homma lähtee menemään. Paraneeko vai paheneeko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, toki osasin odottaa, että nuoren hevosen kanssa on kaikenlaista mielenkiintoista edessä....toivon kuitenkin, ettei sitä hiekkaa kovin usein joudu maistelemaan!

      Poista
  7. Kiimalta kuulostaa. Meidän ylläpito heppa käyttäytyy juurikin noin kiimassa.... Tsemppiä!
    T.Sari

    VastaaPoista
  8. Jep, kiima. Meilläkin oli juuri syksyn viimeinen kiimakausi, ja tuli nähtyä koko laji vinkumista, potkimista etu- ja takajaloilla, luimimista, jne. Onneksi nyt helpottaa. Oli vaan vähän yllätys, kun piti pitkästä aikaa varoitella ihmisiä, että älkää ihan oikeasti ratsastako liian lähelle maneesissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen vinkui ja sinkoili, tänään enää sinkoili....ota tästä nyt sitten selvää. Joku on muuttanut käytöksen yhtäkkiä. Ehkä se nyt näyttää siis todellisen luonteensa :) Nooh, eiköhän tästä yli päästä.

      Poista
  9. Tuli jo varmaan selväksi, että kiima todennäköisin syy. Se itsellekin tuli ensimmäisenä mieleen.

    Tsemppiä jatkoon, nuoren hevosen kanssa matkanteko ei aina ole niin helppoa, mutta lopputulos on sitäkin antoisampi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nuoren hevosen kanssa matka on mutkikas ja mielenkiintoinen, varmasti myös antoisa. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!

      Poista
  10. Tallinpitäjä joskus kertoi tarinaa entisestä hevosestaan, joka oli niinsanotusti täysin pois pelistä kun sillä oli kiima. Kylkiin ei saanut edes harjalla koskea ja jos vielä selkään pääsi niin paljon muuta ei saanut kun pukkia toisen jälkeen. Ystäväni löysi sitten jenkeissä käydessään tuotetta nimeltä "moody mare", ja päätti kokeilla sitä ja sehän tepsi. Kiimat tuli kyllä edelleen, mutta hevonen ei seonnut kropastaan niin pahasti ettei sillä olisi voinut tehdä mitään. Kaveri sitten tutkaili mitä tuo valmiste pitää sisällään ja hoksasi että se on lähes pelkkää vadelmaa. Ei kuulemma enää aio edes yrittää elää tammaeläimen kanssa ilman säkkitolkkua kuivattuja vattulehtiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, vadelmanlehtiä täytynee siis kerätä ja kuivata varastoon ensi kesänä. En ole varma, onko kiimaa, kun ei ole muita oireita kuin tuo vinkuminen ja sinkoilu. Hoitaessa on suloinen kuin ihmisen mieli, koskea saa kaikkialta eikä edes nostele häntää, joten vaikea sanoa.

      Poista
  11. Kiima tuli minullekin heti mieleen. Varmaan kiimaa heti pukkaa päälle uudessa paikassa. Tahvo, kun nyt viikko sitten muutti tammojen naapuriksi, tuli pikkutammalle heti kiima. Tahvo vaikutti olevan tällä kertaa ihan vain ruuna eikä ole muuttunut passage-orhipojaksi. Olen kyllä ihan ihmeissäni... Ehkä Tahvo ei syty pikkutammoista? :D No, oli mikä oli niin en olisi passage-kiljuja-orhia nyt kaipaillutkaan. Ihan hyvä, että Tahvo on oma itsensä. Tosin hieman kiukkuisempi kärtty.

    Toivottavasti kiima tai mikä tahansa nyt tammalla onkaan, menee nopeasti ohi.. :) Rohkea kyllä olet, kun vain sisuunnut moisista tippumisista ym. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rohkeutta tulee kun adrenaliini virtaa, mutta jälkeenpäin rupeaa hiukan hirvittämään, että kuinkahan käy seuraavilla ratsastuskerroilla, onneksi tänään tuli hiukan itsevarmuutta, kun sain hepan kuulolle lopuksi, ja laukattua jopa pitkät pätkät hallittua (!) laukkaa molempiin suuntiin, vaikka se olikin edelleen tänään ihan pölhö.

      Poista
  12. Onko kiima, kyljet herkat tai sitten jos tuo satula painaa jostain...tammat...nimimerkilla kokemus on...ei kahta samanlaista paivaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se olla, että satulakin on painanut. Hylkäsin tuon Emporion, kun tuntui jotenkin ahtaalta sään kohdalta kuitenkin. Tänään liikkui paljon vapautuneemmin Kiefferillä. Vaikka tosin sinkoili ainakin neljä kertaa. En pudonnut, hyvä mä!

      Poista