Pahalla tuulella

Tänään ei ollut oikein hyvä päivä. Mulla oli vihdoin kauan odottamani valmennus, jopa ihan yksityistunti. Lotta oli jo kuntoon laitettaessa tosi ärtyisä. Tunnustelin jalat ja molemmat etukaviot olivat hieman lämpimät. Olin hiukan huolissani, mutta ainakaan käynnissä ei näkynyt mitään outoa.

Ihan kivasti Lotta kuitenkin liikkui. Menin maneesiin jo hyvissä ajoin, keventelin ja laukkasin kevyttä laukkaa, mikä sujui oikein kivasti.

Itse tunti ei sitten mennytkään niin hyvin. Ajoittain Lotta liikkui oikein mainiosti (valmentaja jopa sanoi että ravi on ihan sikamakeen näköistä), mutta sitten se taas jännittyi ja kovettui. Mun ärtymys kasvoi hetki hetkeltä ja sitten ärsyynnyin sitä että mun piti taas ärsyyntyä. Olenhan päättänyt, että hevosen selässä ei ärsyynnytä, vaan yritetään sitten vaan entistäkin enemmän. No, ehkä joskus onnistun tässä!

Lotta on lisäksi kehittänyt hirmu ärsyttävän kyttäystavan. Se kyylää nurkan estekasaa ja myös omaa höyryävää kakkakasaansa! Niiden kohdalla hevonen jännittyy ihan hirveästi.

Laukkaa tunnilla joulukuussa.

Maija pisti meidät tekemään kaikkea Lotalle vaikeaa. Sehän on tietty todella hyvä, mutta samalla tunsin ettei mikään onnistu. Mentiin kierroskaupalla sulkutaivutusta vasemmassa kierroksessa, jotta "banaani taipuisi toiseen suuntaan". Hirmu hyvää jumppaa, mutta oih, niin vaikeata. Oikeaan kierrokseen se sujuisikin ihan itsestään, kun hevonen taipuu muutenkin siihen suuntaan koko ajan.

Mentiin myös paljon laukkaa ja laukannostoja, erityisesti vasemmassa kieroksessa. Muutamia tosi hyviä nostoja kyllä tuli. Laukassa Lotta tulee nyt tosi vahvaksi. Maija ehdotti, että kokeilisimme remonttiturpahihnaa. Täytyy pistää mietintään.

Laukkaa valmennustunnilla tasan vuosi sitten.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä saada taas paljon ohjeita, vaikkei kaikki niin hyvin sujunutkaan. Itse kun tulee usein harjoiteltua niitä helpompia ja miellyttävimpiä asioita ja välteltyä niitä hankalia, niin sujuuhan kaikki silloin!

Lotta oli vielä tunnin jälkeenkin kovin ärtynyt. On se kyllä niin vaihteleva. Eilen oli ihan päinvastainen filis, neiti oli itse lempeys kun kävimme Fridan, Nekun ja Lotan kanssa pitkällä maastokävelyllä.

Mutta kyllähän ne mielialat vaihtelevat myös meilä ihmisillä, miksei siis myös hevosila.

Kuivateltuaan tunnin kahden villaviltin alla ja rouskuteltuaan heiniä Lotta pääsi vielä solariumiin kuivattamaan loputkin nihkeydet. Sillä oli taas tosi kova kiire jo ulos, se niin tykkää olla omassa tarhassaan eikä malttaisi olla sisällä ollenkaan. On se niin kivaa, että on kokopäivätarhaus, ei tarvitse heppaa jättää sisään tylsistymään.

Ja tässä vielä laukkaa joulukuun valmennustunnilla.

Ensi viikolla yritetään tehdä jotain erilaista ja rentouttavaa, ehkä hypätään kavaletteja! Ihanaa kun on kuitenkin hyvinvoiva hevonen joka tykkää liikkua!