Satulaa, kengitystä ja Stockholm Horse Showta

Mistäs sitä oikein aloittaisi? Kaikenlaista pientä ja mukavaa kerrottavana. Olen oikein tyytyväinen sekä itseeni että Lottaan, olemme olleet niin reippaita!

Ensinnäkin löysin uuden kengittäjän. Ei se vaihtaminen ollutkaan niin hankalaa kuin olin jostain syystä kuvitellut. Huomaan olevani niin varovainen ja hienotunteinen näissä asioissa, että en oikein uskalla tehdä mitään muutoksia, pelkään ristiriitoja ja loukkaavani ihmisiä, nämä hevospiirit kun ovat niin pienet. Joskus on kuitenkin pakko tehdä ratkaisuja ja luulen että tämä oli oikein hyvä sellainen.
Hassu juttu oli myös se, että Lotta tykkäsi tästä kengittäjästä todella paljon. Onhan se ollut rauhallinen aina ennenkin kengityksessä, mutta nyt sen alahuuli lörppyi ja huulet mutustelivat, korvat lerppuivat. Se suorastaan nautiskeli! Outo ryssä, niinkuin mieheni sanoisi :D

Reilu vuosi sitten alkusyksyn kauniina päivänä.

Olin myös todella tyytyväinen uuteen satulansovittajaan/valjasseppään, jonka tapasimme viime viikolla. Myös hän oli tarkka ja keskittyi työhönsä. No, tyytyväisyyttä lisäsi myös se, että Lotan satula oli sopiva! Sehän on nyt levennetty. Istui kuulemma tosi hyvin. Itse olen tykännyt kuitenkin käyttää alla Mattesin ohutta romaania, antaa jotenkin hiukan enemmän tukea satulan etuosaan. Sovittajan mielestä sitäkin voi hyvin käyttää.
Lotan estesatula oli liian kapea, niinkuin ajattelinkin. No, satulahan on myynnissä eikä sitä juuri ole käytetty, joten en sitä aio leventää.
Nyt kun näin, miten samanlaisia ammattilaisen ajatukset olivat omien ajatuksieni kanssa, luotan enemmän siihen, että osaa jatkossa katsoa itse satulan sopivuutta melko hyvin. Se on huojentava tieto.
Tamma sai myös kehuja hyvistä selkälihaksista, sopivan pyöreästä kunnosta ja sopusuhtaisesta rakenteesta. Ai että oli mukava kuulla.

Tämäkin kuva on otettu reilu vuosi sitten, olimme porukalla parin tunnin maastolenkillä.

Kolmas tyytyväisyys liittyy siihen, että Lotta on ollut todella pirteä ja liikkuu hyvin. Erityisesti vasen laukka on jotain aivan erilaista kuin ennen, se on pyöreätä ja ilmavaa. Lotta on ollut kuitenkin jopa hiukan vikuroiva ja hankala ratsastaessa, sillä on sellaista pöllöenergiaa ja näkee pikku-ukkoja siellä täällä, mikä ei sille ole lainkaan tavallista.
Lauantaina onkin jo ensimmäinen valmennus pitkästä aikaa. Frida pääsee siihen ja minä sitten viikon päästä. Hauskaa!

Pois alta, täältä tulee outo ryssä!

Viime viikonloppuna kävimme Fridan kanssa Tukholmassa katsomassa Stockholm International Horse Showta. Siellä oli hauska tunnelma, tykkään niin paljon ruotsalaisista! Ostettavaa olis ollut vaikka kuinka, mutta tungos oli niin kaamea että luovutimme.
Se mikä jäi päällimmäiseksi mieleen, oli ratsastajien taitavuus. Katselimme Stockholm Grand Prix -esteratsastusta jossa melko ahtaalla arenalla oli valtava kasa todella korkeita ja leveitä esteitä.
Tottakai nämä ovat maailman huipputason ratsastajia ja heidän täytyykin osata. Mutta kaikkien ratsastus oli valtavan siistiä ja hienoa. Olin kyllä vaikuttunut!

PS. Uusia kuvia ei ole tullut otettua, aina on kiire ja pimeätä. Josko viikonloppuna jaksaisimme? Onneksi aina löytyy näitä arkistokuvia!