Tiet olivat ihanan pehmeitä ja aurinko paistoi. Ihan uskomatonta!
 |
| Valmiina lähtöön. |
 |
| Melkein kuin alkusyksyä. |
 |
| Joka puolella näkyi kaatuneita puita. |
 |
| Kaikki pienetkin auringonsäteet ovat nyt kultaakin kalliimpia. |
 |
| Tyytyväinen hevonen jäi tarhaansa odottamaan päiväheiniä. Puss puss <3 |
Oi, teillä taitaa olla tosi kivat maastot!
VastaaPoistaJuu, niin on, muutamia tosi kivoja pehmeitä teitä joissa ei juuri koskaan kulje autoja. Luksusta.
PoistaLotta on niin nätti ja tosi kiva blogi sinulla. :) Löysin sattumalta tänne hevosjuttuja lukiessani ja taidan jäädä seurailemaan.
VastaaPoistaItse kävin pikkutyttönä pitkään tallilla, sitten tuli vuosien tauko ja muutama vuosi sitten aktivoiduin hevostelussa ja aloin maastoilla entisen ravurin kanssa. Tunneilla kävin hetken aikaa pari vuotta siiten, kunnes aloin odottaa kuopustani ja nyt syksyllä aloitin uudestaan ihan kunnolla toisella ratsastuskoululla. Haaveissa näin 37- vuotiaana olisi oppia ratsastamaan ja kyllä se vuokra/ylläpito/oma hevonen haaveissa siintelee myös. ;)
Kiitos paljon! Tämä on kyllä sellainen harrastus, jossa nälkä kasvaa syödessä! Mä aloitin uudestaan vasta nelikymppisenä ja homma eteni todella vauhdilla, pian piti saada vuokrahevonen, sitten ylläpito ja vidoin oma. Mun mielestä tässäkin iässä voi hyvin oppia ratsastamaan, varsinkin kun on pohjaa nuoruudesta ja jollain tavalla hiukan urheilullinen ja jäntevä ihminen. Tämä harrastus antaa niin paljon, on ihanaa olla innostunut kuin pieni lapsi, uskon että se on ihmiselle todalla hyväksi. Eli ihanaa että olet löytänyt uudestaan hevoset elämääsi! Ja tervetuloa lukijaksi!
Poista