Pieniä onnistumisen hetkiä

Eilen olimme ensimmäistä kertaa uudessa/vanhassa maneesissamme ratsastamassa ja osuimme varsinaiseen ruuhkaan, mikä on melko epätavallista. Jostain syystä olen huono keskittymään (niinkuin varmaan monet muutkin) silloin kun ympärillä on paljon väkeä. Oma fiilis tarttuu myös hevoseen joka luimistelee liian lähelle tuleville ja juoksee kuin hirvi. Jään roikkumaan vain ohjaan, jalat irti ja kierre on valmis.

Siksi haluankin kirjoittaa tämän itselleni muistiin. Onnistuin näet ratsastamaan alun surkeuden jälkeen melko kivasti. Menin isoa pääty-ympyrää ja asetin kaksi tavoitetta:

1. Minulla ei ole kädet sylissä vaan oikealla paikallaan 10 senttiä satulan edessä ja saman verran irti sään yläpuolella sekä lähekkäin toisiaan. Vaikka hevonen olisi kuinka vinkura, käden liikkeet ovat vain pienet. Ratsastan JALALLA, en ohjalla.

2. Lotta ottaa takajalat alleen, lähtee isoa ravia heti käynnistä ja kun se tapahtuu, saa välittömän palkinnon, joka myös suuntautuu eteen = ohjat vapaaksi.

Eli kun Lotta lähti terävästi eteen isoa ravia nojaamatta kuolaimeen, päästiin saman tien ohjat vapaaksi ja taputin. Sitten taas hetken päästä tuntumalle...ja sehän tajusi pelin hengen heti. On se vaan viisas. Eipä ole pitkään aikaan ollut noin kuuntelevaa ja eteepyrkivää hevosta. Hauska tamma  <3