Tänään pääsin vihdoin itsekin Maijan valmennukseen. Olin jo puolta tuntia ennen selässä jotta ehtisin verrytellä ennen tuntia. Ravailin pitkillä ohjilla ja laukkasin rentoa eteen alas laukkaa, ja Lotta tuntui oikein hyvätä. Kunnes päästiin itse valmennukseen...
Tässä kuvien parhaimmistoa. Ne huonot olisivat informatiivisempia, mutta en kehtaa niitä laittaa esille.
 |
| Alkupuolen raveja. |
Huomasin että minulle on taas tullut iso kasa tapoja, joista pitää päästä eroon:
- Liian pitkät ohjat. Mistä tämä on taas tullut? Ohjat ovat niin pitkät, että kyynärpäät menevät jopa ohi selkälinjani, kun pidätän. MIKSI en pysty pitämään niitä lyhyinä, MUTTA pitää silti pehmeän käden? MIKSI Lotta on niin paljon paremman tuntuinen kun tuntuma on ihan kevyt? MIKSI pohdin näitä jälleen?
-Liian suuret käsien sivuttaisliikkeet. Kuvissa näyttää suorastaan ällöttävältä kun kuolain tulee puoliksi ulos Lotta-raukan suusta. Onkohan sillä liian pitkä kuolain? Pitäisikö laittaa sittenkin alaturpis pitämään kuolaine paremmin paikoillaan? Tai tutit? Ja miksi minun täytyy viedä johtava ohjasote puolimetriä sivulle, eikö pari senttiä riittäisi? Ja MIKSI en usko sitä, kun opettaja sanoo, vaan heilutan silti käsiäni epätoivoisesti?
- Jalat, voi jalat. Istun jälleen ihan vinossa, vasen kankku ilmassa, vasen jalka paljon lyhyempänä? MIKSi en tunne sitä?
 |
| Hetkittäisiä onnistumisia. |
 |
| Älä kevennä niin isosti, huusi Maija. Ratsastaja ei vissiin kuullut sitä....tässä kuvassa sentään maltillisemmin kuin monessa muussa. |
 |
| Miksi oi miksi täytyy pitää tuollaista lukitus-ohjasotetta? Tässä sentään Lotalla suu kiinni. |
 |
| Ylöspäin kiipeävä vasen jalka (mutta suloinen hevonen). |
No, olin kuitenkin tyytyväinen moneen asiaan. Ihaninta tietysti se, että Maijan mukaan Lotta liikkuu nyt paljon paremmin. "Sulla on paljon enemmän hevosta nyt alla. Se ei aina välttämättä helpota tilannetta", nauroi Maija.
Ravissa, varsinkin vasempaan kierrokseen saatiin tosi hyviä pätkiä, välillä raviin tuli joustoa ylös niin että ihan heikotti. Laukka sen sijaan....voi huh. Maija pisti mut laukkaamaan hyvin, hyvin hitaasti, Lotalla kun on ollut nyt vain yksi laukkavaihde, eli hätäinen ja nopea. Meidän esittämästä laukasta en kyllä ole niin kovinkaan ylpeä.
 |
| Laukka oli todella todella haasteellista, roikuin ohjissa kuin hullu. Valmentaja: ei se niin pahalta näyttänyt :D |
 |
Tässä taas tuo vasen jalka. Vrt. edellisen kuvaan oikeaan jalkaani, josta tykkään paljon enemmän. Annan jonkun rangaistuksen pian tälle vasemmalla koivelleni.
|
Ensi lauantaina Maija ratsastaa Lotan, ihan mahtavaa. Huomenna tehdään jotain rentoa ja palauttavaa. Tulisipa jo lunta että pääsis paremmin maastoilemaan!
Voi, ymmärrän niin tunteen! Itselläkin ihan liian monta korjattavaa asiaa että edes puoliin pystyisi ratsastaessa keskittymään. Tai ehkä muistaa vahtia että jalat pysyy rentona ja rauhallisena mutta sitten yllättäen kädet onkin missä sattuu ja tuijotan hevosen niskaa. :D Mutta tärkein askelhan on se tiedostaminen, ja siitä pikkuhiljaa korjaaminen. Tsemppiä!
VastaaPoistaAattele, jos saisi virheen korjattua ja sitten se olisi siinä, naps, ikuisesti pois! Hehe, niinhän se ei vaan ole, tarvitaan kuulemma tuhat toistoa tai jotain siihen suuntaan. No, olishan tää tylsä harrastus jos se olisi liian helppoa. Ja kyllä sitä kehitystä kuitenkin koko ajan tulee, mutta nälkä kasvaa syödessä.
VastaaPoista