Ihana rakkahin Lotta

Pikainen hehkutus joka suorastaan kuplii päästäkseen ulos. Niin ihana ratsastus tänään. Kannatti katsoa omia ratsastuskuvia taas tarkkaan ja miettiä. Tänään olin niin ylpeä itsestäni, kädet pysyivät kurissa. Lotta oli aivan ihastuttava, kehuin sitä vuolaasti joka välissä ja tytteli painoi menemään niin että raviin tuli sellaista joustoa että teki mieli hihkua.
Kaikkein ihaninta tuossa hevosessa on kuitenkin sen monipuolisuus. Lyhyen mutta tehokkaan ratsastuksen jälkeen lähdimme maastoon kävelemään kahdestaan, tuuli kovasti ja kaikenlaiset muovihärpäkkeet lensivät. Lotta katseli niitä uteliaana, mutta aina yhtä järkevänä ja rauhallisena. Lähdimme myös kävelemään sänkipellon reunaa ihan metsän vieressä, siinä oli vielä sen verran jäistä, että ei upottanut (täällä on maa lähes sulana, kuva on vuoden takaa). Tamma kulki luottavaisena ja rauhallisena, vaikka jostain kuului kaukaista hirnuntaa ja metsä suhisi. Sellaisina hetkinä kumarrun halaamaan heppaani ja olen niin onnellinen!