Sänkkärihaaveilua ja arjen ankeutta

Tämä ja viime viikko ovat kuluneet hevostelun suhteen hiljaiselossa. Viime viikolla vain käveltiin, tällä viikolla rasitustasoa on nostettu päivittäin ja eilen Frida oli jo ottanut pienet laukkapätkät maastossa. Lotta oli ollut pirteä ja liikkui hyvin.

Lotan jalassa oleva tulehdus tuntuu parantuneen hienosti, lääke tehosi heti. Olemme kuitenkin ottaneet hiukan varovaisemmin kuin tavallisen impparin jälkeen, sillä tulehdus oli jotenkin erilainen ja jalassa oli myös kipeä möhkyrä, jonka alkuperä on arvoitus. Nyt se on lähes häipynyt. Onneksi jänteet näyttivät ultraäänessä kuitenkin todella hyviltä.

Ensi viikolla pitäisi kuitenkin päästä taas tosi toimiin. Olen haikaillen katsonut meidän tallin ympärillä olevia sänkipeltoja, jossa kaverit käyvät laukkailemassa. Ne ovat olleet täydellisessä kunnossa, mutta ei tarvita kuin pari kunnon sadetta niin ne muuttuvat vaarallisen liukkaiksi. Toivon niin kovasti että ehditään vielä sänkipelloille laukkaamaan tänä syksynä!

Itse palasin töihin pitkän vapaan jälkeen ja tänä aamuna tuntui siltä että arki iski päin naamaa oikein mäjähtäen.  Rankkasade ja lämpöä vain 10 astetta! Sinne meni kesä, sniif!

Parane pian, mussukka!