Ihana maasto ja seuraavan päivän harmitus

On ollut mukavaa olla taas takaisin tallissa. Niin ihanaa kuin laidunelämä onkin, on siinä omat hankaluutensa, ainakin ihmisen näkökulmasta. Ja ainakin, jos liikuttaa hevosta säännöllisesti. Tavarat tuntuvat aina olevan väärässä paikassa, hevonen laitetaan kuntoon taivasalla laitumen reunalla ja itikat kiusaavat. Mutta olen kyllä tosi tyytyväinen siihen, että Lotta oli laitumella yötä päivää kaksi kuukautta, se teki sille varmaati hyvää.
Omalla tallilla Lotta on saanut silloin tällöin jatkaa laidunelämää ruunakaverinsa kanssa. Ja tietysti Lotta on taas aivan rakastunut ja huutelevat toistensa perään kun ne tuodaan taas talliin.

Lotta ja poikakaveri laitumella, maastolenkin jälkeen. Ihanaa elämää!

Ilmekin sen jo kertoo. Maastoilu on mukavaa!

Tätit kuvaa toisiaan...

Eilen olimme ihanalla kahden tunnin maastolenkillä. Ennen lenkkiä laittelin Lotalle etusuojia ja ihmettelelin hetken verran, miksi tamma nosti jalkaansa hiukan kun laitoin suojaa. Jalassa ei kuitenkaan näkynyt mitään ja mietin että olen taas ihan hysteerinen kun mietin koko ajan erilaisia vikoja. Kyselin myös kaveriltani useita kertoja, että kulkeeko hevonen puhtaasti, tuntui jotenkin hiukan erilaiselta, mutta ihan puhtaasti se kuitenkin kulki, joten teimme ihanan lenkin ja tiet olivat juuri sopivan pehmeitä pitkiin laukkapätkiin.

Tänään kun tulimme tallille oli jalka sitten aivan turvonnut ja kuuma. Siis todellakin tulikuuma. Kylmäsimme ja kokeilimme taluttaa käyntiä ja ravia, ei onneksi ontunut. Mitään haavaa ei näkynyt, mutta pari ihan mitätöntä rupea. Jalassa oli jonkin näköinen pieni möykky myös joka kyllä näytti hiukan huolestuttavalta. Lisäksi jalka oli kosketusarka.

Kylmäsimme uudestaan parin tunnin päästä ja laitoimme betadinehauteen. Impparilta se kovasti vaikutti, mutta taitaa olla maanantaina edessä eläinlääkärireissu. Jännevaurio kummittelee jo mielessä.

On tämä hevosen omistajuus melkoista tunteiden vuoristorataa! Niin ihanaa ja samalla niin täynnä huolia ja rahanmenoa. Miksi oi miksi piti tällaiseen hurahtaa? Eilisestä maailman ihanimmasta maastolenkistä suoraan sateiseen masennukseen. Huoh.