Takkutukka palasi talliin

Perjantaina loppui Lotan villi ja vapaa elämä. Kuskasimme tamman takaisin omaan talliinsa. Hiukan jännitti etukäteen miten Lotta suhtautuisi siihen, että tallilla on hälinää ja paljon muita hevosia, ja vapauden sijaan täytyisi asua taas yöt karsinassa. Mielessä oli vuoden takaiset tunnelmat, jolloin tamma sai varsinaisen itkupotkuraivarin, jun se joutui takaisin karsinaan vieraassa tallissa.

Lastaus sujui melko hyvin. Olen päättänyt, että mitä tahansa tapahtuu, olen aivan rauhallinen. Lotta saa miettiä vaikka maailman tappiin, kunhan se on nuppi traileriin päin ja edes etujalat sillalla.
No, sieltähän se sitten tuli ihan rauhassa herkkujen perässä melko nopeastikin, kun huomasi, ettei kukaan hoputa eikä laita painetta mihinkään.

Tallissa Lotta oli aivan viilipyttymäisen rauhassa, kävimme tsekkamassa yhdessä tarhankin, eikä neitiä olisi voinut vähempää mikään hetkauttaa. On se niin leppoisa otus nykyään!

Lauantaina eli eilen ratsastin kentällä ja oi että oli hyvä hevonen. Venyi alas kuolainta kohti jo alkukäynneissä, ja PYSYI siellä myös alkuraveissa. Olin ihan superiloinen. Sitten sainkin ryhtiä ja kaulaa ylös kivasti, koko ajan kuolaimella. Tein ympyrällä pohkeenväistöjä niin, että kuvittelin kaksi sisäkkäistä ympyrää, toinen noin metrin toista pienempi. Sitten pohkeenväistöä siten, että välillä etupää sisällä muutaman askeleen, suoristus ja reippaasti eteen, sitten takapää sisään ja suoristus. Töpöttämään ei saanut jäädä, vaan kaikki mahdollisimman hyvin samassa tahdissa. Tämä sai Lotan aika hyvin kuulolle.

 Sain aikaan ihan loistavaa vasenta laukkaakin. Lotta laukkasi reippaasti ja kun pidensin ohjaa, haki se voimakkaasti eteen alas. WAU. Olipa hyvä ratsastus. Harmi, että kamerasta oli jäänyt muistikortti....no siksi ehkä menikin niin hyvin, kun en miettinyt kuvausta :D.

Lotta sai myös kauneukäsittelyn, leikattiin ja selvitettiin häntä ja harja ja vuohiskarvatkin saivat kyytiä. Kyllä se olikin melkoinen takkutukka sitä ennen.

Tänään Lotta kupsahti kerran polvilleen ja turvalleen, kun Frida laukkasi. Onneksi kummallekaan ei näyttänyt käyvän pahasti. Kylmäsimme Lotan polvea pitkään ja laitoin vielä reippaasti linimenttiä. Myös Frida sai niskaansa kylmäkääreen!

Mennään testaamaan oman tallin laidun....

Hmmmm...vihreetä löytyy tuolta kuivien alta...

Ihan komee toi ruuna mut ei ny ehdi moikkaan.

Jaha, se jää tohon, mä meen vähän katsastaan tätä paikkaa....

Lopuksi Lotta pääsi tallin vieressä olevalle laitumelle yhden tallin ruunan kanssa. Hepat ovat näköjään jo ihan tuttuja toisilleen, kun eivät edes nuuhkineet, keskittyivät vain olennaiseen, eli tietysti syömiseen!