Mutta kun se vaan ON niin ihana. Sellaisina hetkinä, kun tulemme laitumelta tietä pitkin tallille ja päätänkin hypätä sen selkään, kun en jaksa kävellä. Olo on täysin turvallinen, vaikka hepalla pelkkä riimu päällä. Sellaisina hetkinä, kun lähdemme yhdessä pitkälle maastolenkille ja voin oikeasti rentoutua, koska tuntuu siltä että meillä on täysi luottamus ja rentous. Voin nostaa laukan missä vain, myös talliin päin, ja hevonen kuuntelee tarkasti mitä haluan. Ylipäätänsä lähes kaikkina hetkinä olen siihen aivan rakastunut.
Olemme olleet nyt vuoden yhdessä, ja nyt on tapahtunut se, mitä olen pikkuhiljaa uumoillut. Tuntuu, että tuo hevonen kiipeäisi puuhun puolestani. Olen myyty. Huh, jos jaksoitte lukea tätä imelää hehkutusta näin pitkään, onnittelen.
Väsäsin taas lomaillan ratoksi videon, joka otettiin silloin, kun Lotta tuntui Vermon ravaajalta. Hiukan kiireinen oli tahti tosiaan, mutta muuten liikkui kohtuu mukavasti. En saanut videota kuitenkaan ladattua tänne tällä pädillä, voi kuinka kaipaan joskus pöytäkonetta ja hiirtä, vaikka tämä kätevä onkin.
Eilen hyppäsin Lotan kanssa hiukan esteitä Fridan yllyttämänä. Frida keksi meille tehtäviä ja kahdesta esteestä pienen radankin. Lotta on niin helppo, että yritin vain keskittyä myötäämään tarpeeksi. Minusta tuollaiset 70-80 senttiset esteet ovat jo pelottavia, mutta tamma menee kyllä niin epäröimättä, että eihän siinä oikein voi pelätä. Sain Fridalta paljon hyviä ohjeita ja hauskaa oli!
 |
| Parin viikon takaiselta maastoretkeltä. |
Tätä postausta lukiessa tuli niin hyvä mieli! Ihanaa että teidän yhteistyö sujuu ja on tuollainen molemminpuolinen luottamus :) Nuo tuntemukset kun saisi itsekin vielä kokea jonkun hevosen kanssa.
VastaaPoistaToivon ja uskon, että varmasti tulet ne kokemaan. Meillä oli aluksi Lotan kanssa tosi vaikeaa, mutta jostain syystä uskoin koko ajan, että vielä sen piikikkään kuoren alta löytyy lempeä hevonen. Luottamus täytyi tosiaan ansaita, ja nyt tuntuu että se työ on kantanut hedelmää. Kaikkien hevosten kanssa en olisi tätä jaksanut, mutta kun se tuntuu oikealta niin jaksaa. Varmasti löydät sopivan ponin, kun seuraat tunnettasi, se on tärkeintä! :)
PoistaJoo et ole yksin! Taallakin valilla lassytetaan niin, etta ihan havettaa. Onneks voin lassyttaa suomeksi, niin eivat kaikki ymmarra ;)
VastaaPoistaMe ollaan kanssa oltu vuosi yhdessa ja alkaa tuntumaan tutummalta ja turvallisemmalta molemmin puolin. Toivon etta tallainen tunne jatkuu ja vahvistuu.
No hyvä kun on muitakin tärähtäneitä :) Vuoden se tosiaan tuntuu kestävän, ennenkuin luottamus tulee. Varmasti se myös vahvistuu, mutta olen kyllä varautunut pieniin takapakkeihinkin.
PoistaEksyin blogiisi vasta pari päivää sitten ja tämähän olikin oikein hyvä löytö, jään mielenkiinnolla seuraamaan.
VastaaPoistaTäällä kanssa tuttua tuo lepertely, ponin kehuminen ja kuvien esittely. Fanny on ollut vasta vajaa 4 viikkoa, mutta kaikki lähipiirissä taitavat olla jo korviaan myöten täynnä Fanny sitä ja Fanny tätä -juttuja ja sitä kun sen on niiiiiin ihana ja ja ja... :)
Tervetuloa lukijaksi! Kiva kun tykkäsit!
PoistaVälillä täytyy oikeen nipistää itseään, ettei koko ajan höpöttäisi hevosestaan. Mutta olen niin onnellinen, että olen vihdoinkin, tässä iässä voinut hankkia oman hevosen!
Hauska seurata Fannyn elämää myös sinun blogisi kautta. Kultainen poni -blogi kuuluu suosikkeihini, ja poni tuntuu sitä kautta tutulta. Vaikuttaa hienolta hepalta!
Se piti kirjoittaa eikä sen.
VastaaPoista