Imppari ja kova kiima, mikä piina!

Tähän mennessä blogi on ollut täynnä hehkutusta ja kaikki on mennyt niin hyvin. Tämmöisenä synnynnäisenä pessimistinä olenkin ajatellut monta kertaa että kuinka kauan tätä voi jatkua....Taisin jopa sanoa jollekin että nyt kun saan taas ratsastaa niin kyllä se poni varmaan sitten sairastuu.
Eilen huomasin että toinen takajalka on paksu ja lämmin. Vuohisessa oli pieni haava, tai oikeastaan tavallaan pala pois. Putsailin betadinella ja teimme pienen kävelylenkin, Lotta oli pirteä kuin mikä, ei ontunut käynnissä eikä ravissakaan kun sitä muutaman askeleen kokeilin.
Tänään laidunpaikkaan oli tulossa eläinlääkäri katsomaan yhtä toista hevosta ja pyysin katsomaan myös Lottaa. Lääkäri totesi että taitaa olla imppari, pitäisi tehdä betadinehaude ja liikuttaa kevyesti, ratsain voi mennä hiukan laukkaakin.
Lotalla oli aivan hurja kiima ja yksi ruunista oli aivan sekaisin. Lottakin oli aivan sekaisin, ja todella hankala hoitaa, hirnui ja pyöri.
Illalla laitoimme kahden todella avuliaan ihmisen kanssa betadinehauteen. Voi hyvänen aika miten hurja homma siinä on. Ainakin jos hevonen steppaa ja hirnuu. Luojan kiitos meillä oli kokeneita apuvoimia, muuten ei koko hommasta olisi tullut yhtään mitään.
Huomenna pitäisi tsekata haude, liikuttaa kevyesti ja laittaa uusi haude, aikamoinen homma tuollaisen sekopäisen hirnujan kanssa. Toivottavasti kiima menee pian ohi!

Hienosti käyttäytyvästä neidistä tuli yhtäkkiä täysi pöllöpää.