 |
| Lotta on tässä keväällä otetussa kuvassa kuolaimen alla, ja hiukan liian lyhyellä kaulalla, mutta oli mielestäni todella hyvän tuntuinen ja aktiivinen |
Eilisen ratsastustunnin jälkeen rupesin miettimään sitä, minkälainen olisi hyvä tuntuma nimenomaan oman hevoseni kanssa. Taikka ennemminkin sitä, mitä tietä siihen pääsisin.
Olen saanut erilaisia ohjeita. Toisten mukaan minun pitäisi heti alkuverryttelyssä ottaa kunnon tuntuma ja ratsastaa reippaasti eteen. Toisten ohjeiden mukaan alkuverryttelyn voisi tehdä ihan vapaalla ohjalla, tässäkin tapauksessa reippaasti eteen ja paljon laukkaa. Vasta sen jälkeen otetaan ohjat tuntumalle.
Kolmas ohje oli sellainen, että aluksi hyvin kevyellä tuntumalla ja hevonen saa hölkötellä mummoravia, jotta se vertyisi pikkuhiljaa. Siltä ei aluksi vaadita kovinkaan paljoa, sillä se tekee silti parhaansa, on vain aika jäykkä aluksi. Kun hevonen on vertynyt, tärkeintä on ratsastaa sitä suoraksi, kaikenlaiset kaulan ylitaivukset ovat turhia.
Kaikki ohjeiden antajat ovat ammattilaisia ja erinomaisia ratsastajia. Mielestäni parhaimpaa tulokseen olen itse päässyt kolmannen ohjeen avulla.
No miksi sitten pohdin, enkä vaan tee kolmannen ohjeen mukaan?
Olen huomannut, että kun ratsastan yksikseni, ja teen sen mukaan, niin hevonen alkaa helposti tepsuttaa pientä askelta, ja pysyy tyhjänä edestä. Valmentajan kanssa hevonen sen sijaan tuli aivan ihanaksi. Suusta tuli runsaasti, tai oikeastaan juuri sopivasti vaahtoa ja Lotta oli hyvällä tuulella ja innoissaan.
Toki hevosen pitäisi olla kunnolla molemilla ohjilla ja niissä pitäisi olla kunnon tuntuma. Vai pitäisikö? Miellyttävimmältä tuntuu kuitenkin silloin, kun tuntuma on höyhenen kevyt. Toki se silloin häviää myös nopeasti kokonaan.
Yleensä minulla on ollut ratsastaessa ihan erilaisia ongelmia. Hevoset ovat nojanneet kuolaimeen taikka olleet muuten hankalia suustaan. Nyt olen välillä ymmälläni, minkälainen sen tuntuman oikein pitäisi olla? Onko sen pakko olla sellainen, että ohjien päässä tuntuu painoa?
Mietin myös sitä, eikö siihen sopivaan tuntumaan voisi päästä hienovaraisesti, antaen hevosen mennä ensin hiukan tyhjänä, ja pikku hiljaa saada sitä paremmalle tuntumalle sen sijaan että ottaa ohjat heti kunnolla käteen? Lotta on esimerkiksi parhaiten ohjattavissa ja aseteltavissa, kun se on hiukan tyhjä suustaan. Sen pään ja kaulan liittymä on silloin rento ja siksi sillä myös suu vaahtoaa silloin.
Jotta postaus ei ihan kuvaton olisi, laitan pari kuvaa, joissa tunne oli erittäin hyvä. Ehkä hevonen näyttää virkkuukoukulta, mutta meillä oli hyvä fiilis :)
Luulen että jos olisin tarpeeksi hyvä ratsastaja, pääsisin millä tahansa noista keinoista hyvään lopputulokseen. Ja tietysti hyvä tuntuma on kevyt, mutta kuitenkin olemassa. Mutta se kultainen keakitie on niin vaikea saavuttaa. Ehkäpä pitäisi unohtaa koko tuntuman pohdiskelu hetkeksi aikaa ja nauttia vain ihanasta hevosesta!
 |
| Kuva otettu kevättalvisen valmennuksen lopulla. Lotta tuntui aivan huippuihanalta, se oli tasaisesti molemmilla ohjilla ja astui allensa. |
Mä oon tätä pohtinut myös paljon (ja kirjoitinkin omaan blogiin joku aika sitten vastaavan pohdiskelun) ja päädyin lopulta siihen, että meille paras tuntuma on monen mielestä tyhjä. Masa kuitenkin reagoi silloinkin pieneen liikkeeseen sormissa, joten se ei ole tyhjä oikeasti. Valmentaja sanoi, että riittää, jos hevonen reagoi ja että joskus voi ottaa voimakkaammankin tuntuman ilman hermostumista. Eli jos hevonen reagoi, se ei ole tyhjä vaikka olisikin hyvin kevyt.
VastaaPoistaTotta, niin se varmaan on. Täytyykin käydä katsomassa sun pohdintaasi! Mun mirlestä kevyellä tuntumalla on paljon mukavampi ratsastaa, tietysti haasteena on sitten se tasaisuus, meillä ohjat roikkuvat helposti tai toisaalta tuntumaa lisätessä hevonen menee helposti kuolaimen alle.
PoistaPS. Huh miten paljon tulee kirjoitusvirheitä iPadilla kun kirjoittaa!
PoistaEi ole muuten helppo asia! Erityisen vaikeaksi sen tekee, että tuntuma vaihtelee hevos- ja päiväkohtaisesti. Kessin kanssa haluaisin ratsastaa joka tapauksessa kevyellä tuntumalla, mutta ehkä vähän pidemmällä ohjalla. Valmentaja taas haluaa, että lyhennän ohjia reippaasti. Lyhyen ohjan taktiikka kyllä aikanaan toimi Leon kanssa, mutta nyt epäilen, että ohjan lyhentäminen kovin helposti myös koventaa kättä. Selvää nyt tietysti on, että joku tuntuma pitää olla, mutta jos keksin sen patenttiratkaisun, kerron sen kyllä muillekin!
VastaaPoistaSama meillä, valmentajat pyytävät aina lyhentämään ohjia, itsestä tuntuu silloin siltä että käsi kovenee. Tavallaan ymmärrän että valmentajat pyytävät lyhentämään niitä, tarkoittavat varmaan samalla sitä, että hevonen pitäisi saada pohkeilla takaa eteen jotta ne löysät voisi sitten ohjista lyhentää.
PoistaKatselin uuden hevosesi kuvia koulukisoista, ja sulla taitaa olla allasi nyt hiukan samatapainen hevonen kuin mulla, kaulan kaari ei ole se ongelma, sitä kyllä löytyy :). Mutta selän käyttö ja rehellinen tuntuma teettävätkin sitten töitä, ainakin meillä. Mutta tavallaan kiva että niin päin, oon tarpeeksi ratsastanut jo erilaisilla kuolaimeen nojailevilla hirvikauloilla. Vai onko oma osaamisen vaihe tullut nyt tähän, että kaulan saa nyt kaarelle, mutta muu antaa vielä odottaa itseään, mene ja tiedä. Jopas tulee pohdiskeltua :)
Tuntuma ON todella vaikea asia, jota itsekin usein pohtii. Minulla hyvin eteenpäinpyrkivän ja herkän sumenhevosen kanssa vain hieman erilaiset ongelmat. Mutta kyllä kai se usein on niin, että hyvin kevyellä tuntumalla /ilman tuntumaa ne hevoset eivät kulje oikein pyöreänä läpi selän. Noita kahta kuvaa kuin vertaa, alempi näyttää paljon paremmalta.
VastaaPoistaOlen kyllä ehdottomasti samaa siitä että jonkinlainen tuntuma pitää olla, mutta kuinka vahva? Tai kuinka kevyt tuntuma on vielä tuntuma? Onhan se totta, että selkä tuntuu nousevan vasta kun hevonen menee kohti tuntumaa, silloin puhutaan usein tuntumasta joka voi tuntua minusta hiukan epämiellyttävän vahvalta. Mutta ilmeisesti siitä pitää kuitenkin aloittaa, jotta saa selän ylös ja sitten työstää kohti kevyempää säilyttäen se selkä.
PoistaMinulla ei tosiaan minkään muun hevosen kanssa ole ollut tällaista ongelmaa, tuntumaa on aina ollut vähän liiaksikin, etten sanoisi vetokisaan saakka:) ja minustakin tuossa alemmassa meno näyttää huomattavasti paremmalta.
Löysin juuri yhden blogikirjoituksen Carden klinikasta: http://ratsailla.blogspot.fi/2013/08/eversti-carden-klinikalla-3172013.html
Poista"Eversti piti ensin luennon aiheesta "tuntuma", joka olikin koko päivän keskeisenä teemana. Eversti pohjusti sanomaansa kommentoimalla, että hyvä tuntuma on vaikeimpia asioita koko ratsastuksessa, ja hänellä itselläänkin on sen kanssa joskus vaikeuksia. Hänen mukaansa moni ratsastaja pitää hyvää tuntumaa niin vaikeana asiana, että ratkaisee ongelman mieluummin ratsastamalla hyvin kireällä ohjalla, kuin edes yrittämällä löytää hyvä tuntuma. (Toinen vaihtoehto, millä moni yrittää ratkaista ongelman, on aivan löysänä roikkuva ohja ilman tuntumaa. Hevoselle molemmat vaihtoehdot ovat epäselviä, mutta löysä ohja ei sentään tuota kipua.)"
Huomasin tuon myöskin (tunnen kirjoittajan), ja erittäin hyvä ja mielenkiintoinen teksti, pitää lukea se ajatuksella vielä toisen kerran. Cardea pitäisi joskus päästä katselemaan.
PoistaJatkan vielä. Olen ollut seuraamassa erilaisia klinikoita, joissa selässä ammattiratsastajat. Silti tehdään usein töitä juuri sen huonon tuntuman kanssa. "ratsasta kohti tuntumaa" oli varmaan yleisin ohje Fiankin klinikassa.
VastaaPoistaTuntuma tuntuu olevan se kaikkein vaikein asia ihan maailman huipuillekin. Eipä ihme että tällainen tavallinen tätiratsastajakin sitä pähkäilee.
Poista