Vihdoin takaisin hevosen selkään!

Lotta on ruvennut tulemaan joka kerta vastaan, kun menemme hakemaan sitä laitumelta. Tässä reilun viikon takainen kuva.

Tänään koitti se kauan odotettu päivä, jolloin pääsin taas ratsastamaan. Ajattelin aloittaa pienellä rauhallisella kävelylenkillä maastossa. Lähdimme Evan ja Iken kanssa lenkille jo aikaisin aamulla, sillä viime päivinä on täällä meilläkin ollut tosi kuuma.

Aamiaisella mua jännitti yhtäkkiä niin paljon että en meinannut saada leipää syötyä ja vessassakin piti juosta pari ylimääräistä kertaa! Minua, joka en kyllä yleensä ole kovin pelkääväinen!
Mutta pelko oli turhaa. Heti kun pääsin oman tutun Lotan selkään, tuntui olo tosi luonnolliselta. Voi että oli ihanaa ratsastaa pitkin heinikkoista pellon reunaa ja kuunnella linnun laulua. Lotta oli todella rento.

Kuuden viikon tauko on pitkä myös kropalle, joten otimme rauhallisesti, ravasimme vain pienen pätkän.
Nyt en voi odottaa seuraavia ratsastuskertoja ja haluisin koko ajan hevosen selkään. Huomenna koulutuuppausta kentällä ja lauantaina jo valmennukseen. Toivottavasti kunto kestää!