Voi surkeus

Parin viime päivän pelokkaat ajatukset vahvistuivat tänään. Lotta ei ole kunnossa.

Valmennustunti päättyi muutaman ravikierroksen jälkeen, kun totesimme valmentajan kanssa että nyt ei ole kaikki hyvin. Sama kamala tunne, kuin vajaat puoli vuotta sitten. Hevonen huojuu ja heijaa, kaarteissa vasemmalle vauhti stoppaa tyystin.

Voihan masennus! Vielä viime sunnuntaina hevonen tuntui erityisen hyvältä ja nyt yhtäkkiä tuli romahdus.

Pää on nyt tyhjä ja samalla täynnä sekavia ajatuksia.

Yritän olla murehtimatta.  Se kun ei auta asiaa.

Ilma oli ihana, Lotta nakuili tarhassa auringosta nauttien, meillä oli kahvit ja tuoreita muffinseja ja istuimme tallin pihalla niistä nauttien. Mietin kuinka paljon tykkään tästä hevoselämästä ja kuinka ihana hevonen Lotta on.  

Voi surkeus.

Kevyt kevätviikko

Lotalla on ollut tämä viikko todella kevyttä, sillä maanantaina oli rokotus.  Ennen rokotusta kävin Lotan kanssa aamusta kävelylenkillä taluttaen, ilma oli ihana ja me nautimme, hemmottelin Lottaa sillä se sai halutessaan aina pysähtyä syömää kuivaa ruohoa, oksia ja mitä milloinkin.

Aamulla kävi myös kengittäjä korjaamassa jotenkin vinksalleen menneen kengän, eli varsinainen huoltopäivä.

Kenttä on jo kuiva!

Tiistaina kävin ystäväni ja hänen hevosensa kanssa käyntilenkillä maastossa. Keskiviikkona menin maneesissa käyntiä, paljon taivutuksia ja yritin saada sisätakajalkaa rungon alle sekä niskaa ja kaulaa eteen ja alas. Työnsin sitä pohkeella eteen samalla kun taivuttelin...vaikea selittää mutta toimi hyvin ja Lotta tuntui tosi kivalta. Otin myös pikkuisen ravia.

Torstaina Frida ratsasti hiukan ravia kentällä ja käytiin pieni maastokävely koiran kanssa.

Alkukäyntejä.

Tänään eli perjantaina ajattelin jo hiukan ratsastaa, mutta kevyesti edelleen. Menin ensin kentällä, joka oli jo kuiva, mutta hiukan epätasainen. Lotta tuntui tosi huonolta ja jäykältä sekä haluttomalta. Vasempaan kierrokseen myös jotenkin epäpuhtaalta. Menin maneesiin ja tuntui heti paljon paremmalta. On tuo hevonen kyllä hirveän tarkka noista pohjista. Hiukan ravia ja muutama ympyrä laukkaa. Mun ratsastus oli ihan hirveää tänään, en osannut yhtään keskittyä. Frida otti kuvia pitkästä aikaa, mutta onneksi otti monta, sillä suurimmassa osassa kuvista meno oli ihan hirveän näköistä, ohjat pitkinä könkötystä. No, eipä haittaa. Jostain syystä tosi terävät kuvat muuttuivat ihan rakeiseksi tässä.

Taivutellaan.

Tämä kuvaa hyvin  tätä iltaa. Täti ja hirvi Vermon iltalähdössä. No näyttää reippaalta kuiteskin toi hirvi, vaikkei kyllä siltä tuntunut. Who cares. Ilta oli ihana.

Siirryttiin maneesiin. Frida sanoi  armeijatyylisesti: RATSASTA! Ja mä yritin. Ihan tosi.

No hiukan alkaa sujua.

Joku sekunnin murto-osa, jolloin saatiin melkein hieno otos.

Yritetään pyöristyä tai jotain.

Hirvi harppoo tätikönöttäjän kanssa. Oumaigad.

Söpö (mutta rakeinen).

Tamma ja psykopaatin (kuulemma) näköinen täti.

Jaha, oisko tää sitten tässä?

Huomenna olisi vuorossa Maijan valmennus. Mennään vielä hiukan kevyemmin sen rokotuksen takia, josta on siis huomenna kuusi päivää.  Miten kauan olette yleensä pitäneet hevosta kevyemmällä rokotuksen jälkeen (olettaen ettei ole kuumetta tai muita oireita?)

Sujuva sunnuntai

Tänään olikin sitten oikein hyvä ratsastus ja hyvä, hyvä mieli. Sujuva sunnuntai. (Huomenna taas masentava maanantai, hui....)

Tallilla oli tosi hiljaista. Maneesissakin olin yksin koko ratsastuksen ajan. Kun menin maneesiin, oli kaunis ilma, ja harmittelin kun kenttä on vielä tosi märkä. Myöhemmin sitten tulikin sellainen rankkasade, että maneesissa oikein kohisi.

Lähdin tänään ratsastamaan ajatuksella että ainoa, mitä tavoittelen on rentous ja eteenpäinpyrkivyys. Sekä kevyt käsi. Ja niistähän on hyvät ratsastukset tehty! Lotta toimi alusta saakka hyvin ja maltoin pitää tunnelman rentona.

Heippaheippa, tässä me ollaan!

Laitoin pikkukameran kaiteelle filmaamaan. Tuollaiset videothan ovati ihan kauheita katsella, mutta näkee itse ainakin hiukan sitä, miltä meno näyttää. Editoin suosiolla kaikki hiukan kauempaa otetut kohdat pois. 

Tänään tuntui hyvältä ja näyttikin ihan hyvältä. Erityisen tyytyväinen olin niihin hetkiin, kun pyysin laukkaa eteen alas ja Lotta venytti oikein mukavasti. Videollakin pari sellaista pätkää. Lopuksi otettiin hiukan kootumpaa ravia ja pyysin takaosaa väistämään ulos ympyrällä, se suoristaa mukavasti oikeassa kierroksessa. Kyllä mulla on niin ihana hevonen!

Tässä hassu video tältä päivältä! :)

Sini-ruskea päivitys

Olen aika parantumaton esteetiikko. Olisi ihana hankkia koko ajan jotain uusia ja kauniita vaatteita ratsastukseen ja väreihin sopivia satulahuopia, pinteleitä, suojia ja otsapantoja. Aika harvoin tulee kuitenkaan mitään ostettua.

Olen aika tylsä värien suhteen, enimmäkseen käytän mustaa, ruskeaa, beigeä ja punaista. Oranssista tykkään myös. Viimeaikoina olen myös ihastunut väriin berry, joka on sellainen tumma pinkki, hiukan kirsikkaan vivahtava.

Nyt iski kuitenkin vakava hinku saada kaikkea sinistä. Ja yhdistää se ruskeaan. Tuo ruskean osuus ei ole ongelma, sillä lähes kaikki vaatteeni ovat ruskeita ja minulla on ruskea hevonen ja ruskea autokin :) 

Mutta sinistä, sitä ei ole lainkaan!

Eilen Lotta sai uuden, sinisen huovan ja se sopikin sille aika kivasti, eikö vaan?

Nyt tekisi siis mieli hankkia jotain raikasta tummansinistä. 

 Vaikkapa tämä liivi Hööksiltä?

Myös tuo seuraava olisi kiva.  Mutta kumpi?

Yhdistäisin ne ruskeisiin Mountain Horsen Lauren -housuihin, jotka minulla jo on. On muuten tosi kivan malliset, napakat mutta joustavat housut!

Tällainen ohut siisti neule olisi myös kiva ja kouluratsastajamainen. Alle voisi laittaa vaikka valkoisen pikeepaidan. Fräscht, raikasta, sanoisi ruotsalainen.

Tämä B.Vertigon neule Horzelta on myös tosi hieno! 

Tämä Horzen fleece on hirmu hyvä käyttövaate, mulla on ollut sama ruskeana käytössä jo vuosikausia, todella laadukas hintaansa nähden.

Spooksin vaatteet ovat kivoja tällaiselle pienikokoiselle ihmiselle. Ruskea tällainen teepaita minulta jo löytyykin , sininenkin on tosi nätti.

Ostin hiljattain nämä gaitersit kesää varten. Mulla on ruskeat ratsastuskengät, mutta ei niihin sopivia chapsejä ja viime kesänä kaipasin sellaisia usein, kun saappaita ei jaksaisi aina laittaa. Nämä on Hööksiltä ja kivaa, hiukan paksumpaa nahkaa. Ne on ihan hirmu tiukat vielä, mutta löystyvät varmaan käytössä. Mun mielestä nää on kivemman näköiset päällä, kuin tässä kuvassa.

Siniruskeaan kokonaisuuteen sopii hyvin tämä hevonen! Mikä tuuri!  Ei tarvitse vaihtaa! Tummansiniset pintelit voisivat myös olla kivat.

Ei tuolla tammalla voi oikeasti olla noin iso maha. Kuva valehtelee!! Outo kuvakulma....

Aika kiva!

Fifty-sixty -ratsastus

Pikainen päivitys päivän ratsastuksesta.

Ensin oli tosi tosi hyvä tamma. Keskityin tänään hakemaan tasapainoa käynnissä, koottua käyntiä ja lisättyä käyntiä ja nopeita reaktioita. Sitten huolellisesti melko hidasta mutta energistä ravia. Käden yritin pitää niin kevyenä kuin mahdollista, mutta kuitenkin selkeästi tuntumalla. Lisäksi yritin kantaa käden lukitsematta sitä alas.
Ai että oli hyvä poni. Sen suu vaahtosi ja oli herkkä ja eteenpäinpyrkivä. Askel elastinen. Nam.

Sitten nostin laukan. Siis mitä helkkaria. Ihan kammottaavaa menoa. Vasen laukka putosi raville kokoajan, hirveää kaahotusta. Eieiei, miten tässä näin kävi. Tällä menolla ei pääsisi edes helppo c:stä läpi.  Oikea laukka sujui hiukan paremmin. Välillä Lotta taas heitti päätään vihaisena, vaikka oli vanha turparemmi. Miten ihmeessä Lotta, meidän Lotta, on nyt ruvennut ottamaan herneitä nenään laukassa? Ja kun ravi sujuu niin hyvin ja hevonen on siinä todella hieno?

Hohhoijaa, on tämä niin kumma laji. En vaan osaa.
No, ens kerralla uus yritys. Täytyy muistella vaan sitä ekaa fiftyä ja unohtaa tuo loppu sixty.
En edes kuvaa jaksa tähän kaivaa. Hyvää yötä!

Iltakävelyllä

Otetaan yksi utelias tamma, lutuinen koira, ihana tytär, hiukan aurinkoa...mistä muusta olisi rennot iltakävelyt tehty!

Tilsat tosin estivät kovin pitkän lenkin tekemisen, mutta miten ihanaa onkaan aina välillä vain lönkötellä eteenpäin, antaa hepan välillä nappaista jäätynyttä ruohoa ja nuuskia rauhassa tielle jääneitä kakkakasoja, jähmettyä välillä katsomaan kaukaisuuteen. Rentouttavaa! Onko teidänkin hevosilla muuten tapana pysähtyä haistelemaan antaumuksella toisten kasoja? Lotta nuuskuttaa niitä niin että koko kroppa tärisee. Mitäköhän ne haistavat? Tietävätkö ne hajusta, kuka sen läjän on siihen tuottanut?

Masentavat maanantairatsastukset

Viikonloppuna talleilu ja ratsastukset on mukavia. Maanantai koittaa ja lähdet työpäivän jälkeen innoissaan tallille. Ja aina sama juttu: maanantaisin ei vaan kulje.

Tuttu tunne?

Tänään mulla oli maanantaiase. Kaunis pinkki satulahuopa ja pinkit pintelit, (yhdistettynä ratsastajan hillittyyn ruskeaan asuun ja pinkki-liilaraidalliseen fleeceloimeen). Lotta näytti niin söpöiltä niissä. Sorry, ei ole kuvaa! Mutta kaikki kehuivat niitä. Se ilahdutti, mutta ei se ratsastus silti oikein sujunut. Lotta tuntui vinolta ja nyki välillä oudosti turpaansa kiukkuisesti. Sillä oli suitsissa remonttiturpis ja lopulta otin sen kokonaan pois. Ihan mieletön ero, Lotta rentoutui ihan silmissä ja liikkui paljon halukkaammin. Mitä ihmettä? Se myös nosti laukan ihan hipaisusta. En ymmärrä. Voisiko remonttiturpis kuitenkin ärsyttää sitä noin paljon? Jossain vaiheessa tuntui että se toimi paremmin sillä mutta nyt taidan siirtyä taas vanhaan systeemiin eli aacheniin ilman alaturpista.

Huomenna aateltiin mennä Lotan, Fridan ja Nekun kanssa vain maastoon kävelemään taluttaen. Ihanan rentoa. Oikein odotan sitä.

Lopuksi vielä kuva noista söpöistä pinkeistä jutuista, tässä tosin kesällä ja ratsastajana Frida. Oih, kesä!