keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Jos ei ole pohkeen edessä, ei ole mitään

Eilen jumppasimme taas Ypäjänopen tunnilla.
Jälleen kerran menin valmennukseen vaihtelevin odotuksin ja miettein. Mandy on ollut hyvä, mutta välillä se tuntui taas kiemuralta ja vinolta. Olipa taas pieniä epäilyksiä siitäkin, että onkohan kaikki hyvin. Toisaalta se on liikkunut iloisesti ja laukka pyörii koko ajan paremmin.
Lähinnä ravissa se on sellainen kiemurtelija. Tavallaan kiva ja hyvä, alkuraveissa venyttää kivasti eteen alas, mutta siinä vaiheessa kun yrität oikeasti saada sen tuntumalle ja silti rennosti ja tahdikkaasti eteenpäin, niin alkaa tuntua siltä, että hevonen on saippuapala joka liiraa sinne tänne, eikä käänny oikealla tavalla.

1. Nonni, onhan se ryhti noussut! Mä tykkään siitä, että Mandyn suu on melkein aina kaikissa kuvissa kiinni (alempana tosin juurikin poikkeus), Ehkä hiukan jännittyneen näköinen tässä, vaikka ei se kyllä ollut. Ylälinja on aika kiva, ei näy se hurja takakorkeus!

Satulansovittaja kävi myös täydentämässä Mandyn satulan toppauksia maanantaina. Se kuuluu aina tehdä kokotoppauksen jälkeen, sillä villa painuu aina jonkun verran. Nyt satula tuntui superhyvältä, kun se oli edestä hiukan ryhdikkäämpi. Myös Mandy tuntui tyytyväiseltä. Sovittajan mukaan Mandyn selkä on nyt noussut niin paljon, että satulasta saattaa tulla sille joskus liian kaareva! Mutta ainakaan vielä näin ei ollut käynyt. Ja jos käy, niin voi vaan onnitella itseään, ei ne selkälihakset ole hullumpi juttu!
2. Hiukan selättömästi, mutta kivaa askellusta. 
Mutta valmennuksesta: vaikka olin ajoissa tallilla, en päässyt juuri verkkaamaan, sillä maneesissa oli kauhea ruuhka. Mentiin vain hiukan käyntiä. Mandy olikin alkutunnissa ihan kamala ja vino ja pohkeen takana. Valmentaja kauhisteli ja ihmetteli myös, miksi ratsastan taas niin veltosti. Eli kaksi viikkoa väliä ja olen taas sortunut löntystelyyn. Ei hitto vieköön, sehän on ollut ihan pohkeen takana taas koko ajan! Se on niin hämäävää, sillä tavallaan Mandy vastaa kyllä pohkeeseen, mutta silti se ei ole pohkeen edessä! On tämä ratsastus kummallista.

3. Tässä reippaasti oikeassa kierroksessa ja valmistaudutaan avotaivutukseen.


Noh, tuumasta toimeen ja pyysin hevosta suurinpiirtein tuplaten napakammalla tahdilla eteenpäin. Mandylle onneksi riittää muutama napakka knak-knak-knak ulkopohkeella ja sisäpohje pitää vastaan. Ryhti koheni silmissä ja mahanalus täyttyi jaloista. Ja heti taas uudestaan knak-knak-knak. Kuitenkaan ei saa ajaa, vaan hevosen täytyy olla siinä istunnan edessä työskentelemässä.

Valmentaja keskittyi ohjaamaan toista ratsukkoa, jolla oli hieman kurinpidollisia ongelmia...jotka nekin johtuivat pohkeen takana olemisesta. Se on kaiken kuuliaisuuden alku ja perusta.

4. Uuuh tuota ratsastajan notkoselkää (jota hevonen matkii), mutta jotain kivaa tässäkin kuvassa.


Mä niin voin allekirjoittaa kaiken, mitä tuo valmentaja sanoo. Ohjeet tuntuvat aina juuri oikeilta. Sain myös ohjeen, että mun täytyy jo alkuverkassa huolehtia siitä, että Mandy ei löntystä.

Mentiin sitten laukkaa ja vasen laukka oli todella kivaa. Tuntui että voisin istua siinä vaikka maailman tappiin. On se kumma miten hevosta voi oikeasti ohjata minne haluaa, se nuolee kulmat ja vaan laukkaa samaa tahtia nätisti ja näpsäkästi.
- Nyt voit alkaa tehda laukassa voltteja, se on kypsä siihen, sanoi valmentaja.

5. Kädet huitelee jossain, mutta ponny on aika ryhdikäs.

Tykkään niin tuosta ajattelutyylistä, että hevonen rakennetaan vähitellen. Vaikka kyseessä on aikuinen hevonen, jonka "pitäisi" pystyä siihen ja tuohon, ei se välttämättä tee sille hyvää, jos sen lihaksisto ja tasapaino eivät ole siihen valmiita. Kiiruhdetaan hitaasti ja loogisesti, pala palalta hevosen fysiikkaa rakentaen. Näin niistä tulee vahvoja.

6. Kiva kaula tässä, ja ryhti muutenkin.
Tunti meni meidän osalta hiukan plörinäksi siinä mielessä, että toinen hevonen heittäytyi todella hankalaksi ja se ratsukko sai sitten lähes kaiken huomion. Noh, näin käy joskus, ja olen itsekin välillä ollut siinä tilanteessa, että kaikki huomio on tullut meille. Yksityistunnit ovat siksi mun mielestä järkeviä. Mieluummin vaikka lyhyt yksityistunti, jossa saa sataprosenttisen huomion. Ja se kunnon alkuverkka ratsastajan toimesta sitä ennen, reilumpaa kaikille.

7. Tässäkin tarmokas, mutta mulla kädet sylissä.
Mukavaa oli jokatapauksessa ja taas aikamoinen herätys siitä, miten nopeasti vaipuu entiseen, kun kukaan ei ole vahtaamassa.

8. Paljon korjattavaa tässäkin kuvassa (nuo kädet on kummallisen ylhäällä joka kuvassa, apua), mutta takapää työntää!
Mutta ollaan me muutakin tehty, kun käyty valmennuksessa. Viikonloput on maastoiltu, kun se on ainoa mahdollisuus mennä valoisassa. Tiet olivat kivan pehmeitä vielä viime viikonloppuna ja pystyttiin ravailemaan mukavasti. Päästiin myös hiukan metsään tallustamaan. Mä sitten tykkään maastoilusta, se on vaan parasta!
9. Hmph, no joo.
Viime perjantaina Mandyllä oli hauskaa, kun se pääsi hyppäämään ekan kerran sitten varmaan pariin vuoteen. Kuskina oli eräs meidän tallin superihana ja taitava ratsastaja. Mandy oli niin terhakan ja pätevän näköinen ja luoja paratkoon, virtaisa! Pari pientä terävää pukkiakin sieltä tuli, mutta ne annetaan anteeksi ja laitetaan innostuksen piikkiin. Tätä jatketaan aina silloin tällöin.

10. Maneesissa on upouusi kuitupohja, ylellistä.

11. Alkutunnin käyntejä.

12. Ky mää olin sit reipas!
Nyt taas pyytäisin teiltä lukijoilta kommenttia kuviin. Mistä tykkäätte eniten ja miksi?
Ja tuliko tekstistä mitään uusia ajatuksia? Jaksoiko lukea?

Ihanaa joulunaluaikaa kaikille! Yrittäkää kestää tätä pimeyttä, kyllä se kevät sieltä taas tulee!

18 kommenttia:

  1. Moikka ! tuo on niin totta mita sanot pohkeen edessa olemisesta. Muuten tuo ratsastajan notkoselka on asia johon kannattaa kiinnittaa huomiota, koska yliryhti ei ole hyva asia. Mulla on sama taipumus ja ohjeeksi sanottiin ajatella etta vetaa napaa kohti selkarankaa. Tykkasin kaikista kuvista ja hevosesi on tosiaan lihaksikkaamman nakoinen. Kyllahan aikuinenkin hevonen muuttuu kun silla aletaan treenata.Lisaa tarinoita valmennuksista, kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi yliryhti on kyllä ärsyttävä, putkahtaa aina esiin juuri kun ajattelee että on saanut selkänsä hiukan ojennukseen. Ongelma tulee varmaan kireistä lonkista saakka, se vetää selän notkolle varsinkin leveän hevosen selässä. Esimerkiksi Simpan kanssa mulla ei ollut tätä ongelmaa yhtään niin paljon, kun se oli kapea kuin mikä.
      Onnea sulle hevosen ostoon!

      Poista
    2. se on varmaan vaikuttamassa asiaan, kandee venytella lonkan koukistajia...itse teen saman joka kerta punttisalilla mutta istumatyo valitettavasti kireyttaa niita...

      Poista
  2. Ensiksi sanoisin - tämä vain minun näkemykseni - näytät itse tällä tunnilla jännittyneeltä ja ylivirittyneeltä. Sinulta näyttäisi puuttuvan se rentous ja pehmeys, mitä aiemmissa kuvissa on näkynyt ja tämä näkyy myös käsiesi asennossa, kuten ilmaisit, ovat ne korkeammalla. Sitä on nääs niin helppo sanoa kuvista toiselle, mutta kun itse on samassa tilanteessa, niin omat virheeni tulevat tuplana. :D

    Pidän kuvista 9, missä hevosella vatsalihakset käytössä ja etenkin kuva 10, kaula venyy hyvin ja säkä alkaa nousemaan ylös. Sitten miten ajoittaa kuva takakorkean hevosen kanssa oikeaan kohtaan, onkin ongelma. Sinulla taas taitaa olla niin, että sen puolimmainen takajalka on takana, jolloin se ikäänkun korostaa takakorkeutta, vaikka sitä selkääkin on jo käytössä. Jos takajalka olisi astumassa eteen, tällöin näkyisi selkä tulevan esille suorempana ja sitä takakorkeutta ei niin välittyisikään kuvista. Mutta minusta näyttää siltä, että Mandylla on hyvä suunta ja se näyttää hyvältä, säkä nousee hyvin. Jos teillä on kamera, millä saa kuvia usemampia perätysten, tällöin pääsee valitsemaan myös hevosesta kuvia liikkeen eri vaiheissa. Toinen vaihtoehto on ottaa video ja ottaa pysäytyskuva (F5) juuri halutulta kohdalta. Näin saat sitten oikea-aikaisia kuvia itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti oikeassa, myöhäinen ilta, ruuhkainen maneesi, alkuverkkojen puute, kaverin hevosen pukkirodeot...kaikki nämä vaikutti varmaan siihen, että näytän aika lailla seipään nielleeltä. Lopputunnin hyvistä hetkistä ei näissä taidakaan olla kuvia, luulen että kuvaaja väsähti :)
      Meillä on toki järjestelmäkamera, jolla saa jotain miljoona kuvaa sekunnissa (okei, ei ehkä ihan), mutta en mä jaksa niin kauheesti nähdä vaivaa, käytetään niitä mitkä tuli otettua. Pysäytyskuvia videoista vois tietty ottaa, mutta en mä jaksa sitäkään tehdä :) ja niistä tulee melko huonolaatuisia useinmiten, ainakin jos video otettu pimeissä olosuhteissa. Järkkäri on kyllä laadukas, eilenkin oli todella pimeää, mutta kohtuu hyviä kuvia Frida sai kuitenkin aikaiseksi.

      Poista
  3. Samaistumispintaa löysin ainakin! Päästän aina Rytyn liian helpolla itsenäisesti ratsastaessani ja sitten kun pääsee valvovan silmän alle niin oho, eihän se hevonen ole avuilla ollenkaan... On vaan yllättävän vaikeaa saada oma ratsatusmoodi oikeasti riittävän aktiiviseksi ja sitä myötä hevonenkin, jos ei ole kukaan käskemässä! Mandy näyttää kyllä paremmalta ja peukut multakin hitaasti hevosen ehdoilla etenemiselle :)

    VastaaPoista
  4. No niinpä juuri, mulla on ainakin paha tapa vain höntsäillä aika usein, se on niin hauskaa. Meen paljon ilman satulaa ja vaan nautiskelen, en jaksa ottaa niin vakavasti. Valmennuksen jälkeen aina päätän ryhdistäytyä ja sitten taas valahdan siihen löntystelyyn :)
    Kiva kun jätit kommentin ja tulit lukijaksi!

    VastaaPoista
  5. Tykkäsin eniten viimeisestä kuvasta! Koska musta on ihana katsoa tyytyväisen, liikkuneen hevosen naamaa.
    Ja Kirsin metodit kuulostavat niin hyviltä! Pitää luoda kestävä hevonen eikä oikaista pakottamalla hevosta liian aikaisin johonkin mihin se ei oikeasti pysty. Perustyöskentelyä perushevosille ja perusratsastajille! Tämä siis mitenkään teitä väheksymättä ;) Harmi etten ole itse päässyt hänen valmennukseensa koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin niin söpö naama tuossa viimeisessä kuvassa, mun sydän ihan sulaa. Hiukan väsynyt ja raukea. Kirsi (arvasit oikein, en oo missään tainnut mainita nimeä) on kyllä ihan huippu! Suosittelen! Siinä on ammattitaitoa ja ihan mieletöntä omistautumista valmennettaviin. Oon onnekas kun oon päässyt hänen valmennuksiinsa, vaikka aluksi ärsyttikin, kun piti juurikin ihan perusasioihin keskittyä. Perus(ta) on se tärkein!

      Poista
  6. Pohkeen edessä on aikamoinen taikasana moneen oireeseen ja virheeseen - helpottaa niin hevosen suoristamista kuin taivuttamistakin siinä missä ratsastajan istumista. Silloin kun hevonen on moodissa löysä kissa uuninpankolla, on aika mahdoton istua siististi, rennosti ja jäntevästi kun joutuu jatkuvasti korjaamaan eteenpyrkimystä. Minä tykkäsin koko kuvasarjasta, niissä on todella tuo "ryhtiliike" nähtävissä - koko ratsukossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, kaikki sujuu kuin itsestään, kun hevonen on rehellisesti pohkeen edessä. Mutta miten sen aina jotenkin unohtuukin, ja tyytyy sellaiseen puolivillaiseen. Kiitos, ratsastajalle tarvittaisiin kyllä mieluummin ryhdittömyys-liike :)

      Poista
    2. Mulla ainakin tuo yliryhti vaikuttaa usein siihen etta loppuvaikutelma on 'seipaan niellyt'...siina on vaan se ongelma etta sitten myos olkapaat ja kyynarvarret jannittyvat, mika ei ole hyva asia.

      Poista
    3. Mulla on luonnostaan notkoselkä joka kyllä yliryhtiin herkästi taipuisi, mutta nykyinen ongelma on enemmänkin notre damen kellonsoittaja tyyppinen kyyhötys... :( Satulan kanssa minun on oltava tarkka - kuppipenkki vie selän herkästi notkoon -> yliryhti -> selkä kipeytyy ja hajoaa.

      Poista
  7. Minustakin kaikki kuvat oli kivoja ja niissä todella näkyy Mandyn ryhdin nouseminen! :) Vautsi! Toinen asia mikä kuvista itselle paistoi silmään, niin Mandy on todella tyytyväisen näköinen, ei huolestunutta ilmettä, sopivasti vaahtoa huulilla, ei pinkeyttä. Tuli jotenkin hyvä ja rento fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsit, olipa ihana palaute! Kiitos! Tosi kiva kuulla että tuollainen fiilis välittyi. Mandy onkin tuntunut viime aikoina oikein tyytyväiseltä. Toki häntä välillä huiskahtaa, jos hänen prinsessakorkeuttaan erehtyy komentamaan hiukan väärällä tavalla....mutta lähes koko ajan on iloinen ja rento. Se on niin kivaa.

      Poista
  8. Hei! On ihana katsella, kun hevonen on niin tarkkaavaisen ja yritteliään oloinen ja keskittynyt ratsastajaansa. Se taitaa kovasti aina kuullostella, mitä sinä siltä milloinkin haluat. Ihanat olette yhdessä ja kyllä olet mahtavaa työtä tehnyt <3 Terkuin Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anne kivasta kommentista. Mandy tosiaan kuulostelee koko ajan ja yrittää niin kovasti. Välillä (usein) toivoisi olevansa parempi ratsastaja, että Mandyllä olisi helpompaa. Mutta näillä mennään kun ei muuta voi, ja opetellaan lisää yhdessä. Hyvää jouluodotusta ja hevosteluja teille!

      Poista
    2. Ihanaa Joulun odotusta teillekin <3 Kun nyt itsekin saisi sitä rohkautta alkaa vaan taas ratsastamaan. Sinulla sitä rohkeutta riittää vaikeasta onnettomuudesta huolimatta. Ihanaa, ettet ole antanut sen lannistaa :) Kun nyt löydetään sopiva satula (taas), niin ehkä otan itseäni niskasta kiinni ;)

      Poista