Lukitse häntäluu satulan sisään, eikä mitään pahaa voi tapahtua

Kun maailma sekoaa tuolla Atlantin takana ja kaikki ahdistaa, on ihana katsella hevosvideoita ja uppoutua omaan kuplaan. Ja miettiä pieniä, mutta ah-niin-tärkeitä-istunta-ahaa-elämyksiä.

Pakko jakaa tämä. Jossain vaiheessa mieleeni tupsahti jo aikoja sitten Mary Wanlessin "Ride with our mind" eli "Mielekästä ratsastusta" -kirjasta lukemani ohje lukita häntäluu satulan sisään. On muuten ihmeellinen mielikuva!

Viime talven pakkasilla.

Eli kuvitellaan, että häntäluu jatkuisi suoraan alaspäin siitä, missä se on. Satulassa olisi reikä häntäluun kohdalla. Kun istut satulaan, laitat vaan häntäluun siihen reikään ja lukitset! Eikä lähde irti sitten millään!

Mulla tämä mielikuva on auttanut esimerkiksi hiukan jännittävissä tilanteissa. Vaikkapa silloin, kun kaverin hevonen juoksenteli pellolla vapaana ja kaivo pärisi vieressä.  Ajattelin vain, että mullahan on häntäluu lukossa tuolla satulan sisällä, ei tässä mitään voi tapahtua. Ja ihan kuin se välittyisi suoraan myös hevoseen. Kun kuski ei lähde irrottamaan istuintaan satulasta, saa hevonen signaalin että kaikki on hyvin. Mandy ainakin hyvin herkkänä tyyppinä peilaa ratsastajaa aivan täysin ja reagoi pieniinkin istunnan muutoksiin tosi paljon.

Poseeraaja-Mandy tarkkailee ympäristöä.

Laukassa saan pidettyä takapuolen penkissä ihan erilailla, kun ajattelen häntäluuta satulan sisällä. Jopa kevennys muuttuu, kun ajatten, että häntäluun on osuttava siihen reikään joka kerta, kun istun takaisin. Tai oikeastaan sen häntäluun on pysyttävä siellä koko ajan, se nousee ylös vain hiukan. Siksi on myös kevennettävä pienesti.

Oletteko koskaan käyttäneet tällaista mielikuvaa?

PS. Toivottavasti tämä ei kuulosta...hmmm....kaksimieliseltä. Ei ole tarkoitus. Tämä blogin nimi kun on joskus aiheuttanut hillittömiä pyrskähdyksiä, joita en siveänä ihmisenä lainkaan tajunnut :). Ja mietimpä joskus blogin nimen vaihtamistakin, kun huomasin, millä hakusanoilla tänne on eksytty...