Puhelinkuvaoksennus

Olen pahempi kuin teinit. Mun täytyy ihan kokoajan napsia kuvia tuosta mussukasta. Se kun vaan on NIIIIIN söpö. Lisäksi lässytän samalla kun otan kuvia. Säälittävää, mutta en edes osaa hävetä. Ja mihinpä muualle nämä kuvat oksentaisin, kuin tänne (no oikei, myönnetään, kyllä mun fb-kaveritkin näistä joutuu kärsimään).
Isänpäivän tunnelmissa siis tällainen kuvasaldo (isänpäivän aamukahvien jälkeen, tottakai):

L: Hei muru, lähdettäisiikö vähän jumppaamaan? Oot heinätkin jo ehtinyt syödä. Vesikään ei ole ihan jäässä, jess.

M: Njaa...en nyt oikein tiedä...voishan sitä, ehkä...tosin aika outoon aikaan tulit, päiväheiniä sais kohta....
L: Aika kivan  loimen löysin fecbookin nettikirpparilta, istuu kuin hanska.

M: Noh, ooookei, mennään ny sitten, vaiks noin niinku jatkossa voisit kunnioittaa vähän mun ruoka-aikoja, ettei vaan masu pääsis kutistumaan.

L: No vitsit kun oli kiva ratsastus. Ihku heppa, iiiiih.
 M. Mikäs tuolla katossa rapisee?

M: Ai kuvataan? TAAS. Tän mä osaan, kuuluu kattoo kameraan ja jähmettyä söpöön asentoon.
L: Toikin on kiva loimi facebookin kirpparilta.

M: Huoh. Ei mulla muuta.

L: Nonni, kun ei aikaisemmin oo y-h-t-ä-ä-n kuvaa tuosta hevosesta, niin otetaan vielä muutama.
M: Joo joo, ehtii taas vähän tutkailla ympäristöä samalla. Että toi jaksaa lässyttää.

M: Ollaan ny sitte kuvauksellisia. Ei tarvi ainakaan jumpata just nyt.
L: Iiiiih, kun se on sitten söpö, ja mun ihan ikioma, iiiiih.

L: Oi ku me ollaan niin söpöjä yhdessä, Uuups, ponin pää ei oikein mahdu kuvaan, mulla on liian lyhyet kädet, ois sittenki pitäny ostaa se selfiekeppi.
M: Ei jeesus sentään, nehän jakaa jo päiväheiniä. Voisiksä pliiiis lopettaa, vatsassa kurnii jo! 

Loppuhuipennuksena meidän hurjat loikat. Villiä menoa, eikö vaan!