Jos ei ole pohkeen edessä, ei ole mitään

Eilen jumppasimme taas Ypäjänopen tunnilla.
Jälleen kerran menin valmennukseen vaihtelevin odotuksin ja miettein. Mandy on ollut hyvä, mutta välillä se tuntui taas kiemuralta ja vinolta. Olipa taas pieniä epäilyksiä siitäkin, että onkohan kaikki hyvin. Toisaalta se on liikkunut iloisesti ja laukka pyörii koko ajan paremmin.
Lähinnä ravissa se on sellainen kiemurtelija. Tavallaan kiva ja hyvä, alkuraveissa venyttää kivasti eteen alas, mutta siinä vaiheessa kun yrität oikeasti saada sen tuntumalle ja silti rennosti ja tahdikkaasti eteenpäin, niin alkaa tuntua siltä, että hevonen on saippuapala joka liiraa sinne tänne, eikä käänny oikealla tavalla.

1. Nonni, onhan se ryhti noussut! Mä tykkään siitä, että Mandyn suu on melkein aina kaikissa kuvissa kiinni (alempana tosin juurikin poikkeus), Ehkä hiukan jännittyneen näköinen tässä, vaikka ei se kyllä ollut. Ylälinja on aika kiva, ei näy se hurja takakorkeus!

Satulansovittaja kävi myös täydentämässä Mandyn satulan toppauksia maanantaina. Se kuuluu aina tehdä kokotoppauksen jälkeen, sillä villa painuu aina jonkun verran. Nyt satula tuntui superhyvältä, kun se oli edestä hiukan ryhdikkäämpi. Myös Mandy tuntui tyytyväiseltä. Sovittajan mukaan Mandyn selkä on nyt noussut niin paljon, että satulasta saattaa tulla sille joskus liian kaareva! Mutta ainakaan vielä näin ei ollut käynyt. Ja jos käy, niin voi vaan onnitella itseään, ei ne selkälihakset ole hullumpi juttu!

2. Hiukan selättömästi, mutta kivaa askellusta. 

Mutta valmennuksesta: vaikka olin ajoissa tallilla, en päässyt juuri verkkaamaan, sillä maneesissa oli kauhea ruuhka. Mentiin vain hiukan käyntiä. Mandy olikin alkutunnissa ihan kamala ja vino ja pohkeen takana. Valmentaja kauhisteli ja ihmetteli myös, miksi ratsastan taas niin veltosti. Eli kaksi viikkoa väliä ja olen taas sortunut löntystelyyn. Ei hitto vieköön, sehän on ollut ihan pohkeen takana taas koko ajan! Se on niin hämäävää, sillä tavallaan Mandy vastaa kyllä pohkeeseen, mutta silti se ei ole pohkeen edessä! On tämä ratsastus kummallista.

3. Tässä reippaasti oikeassa kierroksessa ja valmistaudutaan avotaivutukseen.

Noh, tuumasta toimeen ja pyysin hevosta suurinpiirtein tuplaten napakammalla tahdilla eteenpäin. Mandylle onneksi riittää muutama napakka knak-knak-knak ulkopohkeella ja sisäpohje pitää vastaan. Ryhti koheni silmissä ja mahanalus täyttyi jaloista. Ja heti taas uudestaan knak-knak-knak. Kuitenkaan ei saa ajaa, vaan hevosen täytyy olla siinä istunnan edessä työskentelemässä.

Valmentaja keskittyi ohjaamaan toista ratsukkoa, jolla oli hieman kurinpidollisia ongelmia...jotka nekin johtuivat pohkeen takana olemisesta. Se on kaiken kuuliaisuuden alku ja perusta.

4. Uuuh tuota ratsastajan notkoselkää (jota hevonen matkii), mutta jotain kivaa tässäkin kuvassa.

Mä niin voin allekirjoittaa kaiken, mitä tuo valmentaja sanoo. Ohjeet tuntuvat aina juuri oikeilta. Sain myös ohjeen, että mun täytyy jo alkuverkassa huolehtia siitä, että Mandy ei löntystä.

Mentiin sitten laukkaa ja vasen laukka oli todella kivaa. Tuntui että voisin istua siinä vaikka maailman tappiin. On se kumma miten hevosta voi oikeasti ohjata minne haluaa, se nuolee kulmat ja vaan laukkaa samaa tahtia nätisti ja näpsäkästi.

- Nyt voit alkaa tehda laukassa voltteja, se on kypsä siihen, sanoi valmentaja.

5. Kädet huitelee jossain, mutta ponny on aika ryhdikäs.

Tykkään niin tuosta ajattelutyylistä, että hevonen rakennetaan vähitellen. Vaikka kyseessä on aikuinen hevonen, jonka "pitäisi" pystyä siihen ja tuohon, ei se välttämättä tee sille hyvää, jos sen lihaksisto ja tasapaino eivät ole siihen valmiita. Kiiruhdetaan hitaasti ja loogisesti, pala palalta hevosen fysiikkaa rakentaen. Näin niistä tulee vahvoja.

6. Kiva kaula tässä, ja ryhti muutenkin.

Tunti meni meidän osalta hiukan plörinäksi siinä mielessä, että toinen hevonen heittäytyi todella hankalaksi ja se ratsukko sai sitten lähes kaiken huomion. Noh, näin käy joskus, ja olen itsekin välillä ollut siinä tilanteessa, että kaikki huomio on tullut meille. Yksityistunnit ovat siksi mun mielestä järkeviä. Mieluummin vaikka lyhyt yksityistunti, jossa saa sataprosenttisen huomion. Ja se kunnon alkuverkka ratsastajan toimesta sitä ennen, reilumpaa kaikille.

7. Tässäkin tarmokas, mutta mulla kädet sylissä.

Mukavaa oli jokatapauksessa ja taas aikamoinen herätys siitä, miten nopeasti vaipuu entiseen, kun kukaan ei ole vahtaamassa.

8. Paljon korjattavaa tässäkin kuvassa (nuo kädet on kummallisen ylhäällä joka kuvassa, apua), mutta takapää työntää!

Mutta ollaan me muutakin tehty, kun käyty valmennuksessa. Viikonloput on maastoiltu, kun se on ainoa mahdollisuus mennä valoisassa. Tiet olivat kivan pehmeitä vielä viime viikonloppuna ja pystyttiin ravailemaan mukavasti. Päästiin myös hiukan metsään tallustamaan. Mä sitten tykkään maastoilusta, se on vaan parasta!

9. Hmph, no joo.

Viime perjantaina Mandyllä oli hauskaa, kun se pääsi hyppäämään ekan kerran sitten varmaan pariin vuoteen. Kuskina oli eräs meidän tallin superihana ja taitava ratsastaja. Mandy oli niin terhakan ja pätevän näköinen ja luoja paratkoon, virtaisa! Pari pientä terävää pukkiakin sieltä tuli, mutta ne annetaan anteeksi ja laitetaan innostuksen piikkiin. Tätä jatketaan aina silloin tällöin.

10. Maneesissa on upouusi kuitupohja, ylellistä.

11. Alkutunnin käyntejä.

12. Ky mää olin sit reipas!

Nyt taas pyytäisin teiltä lukijoilta kommenttia kuviin. Mistä tykkäätte eniten ja miksi?
Ja tuliko tekstistä mitään uusia ajatuksia? Jaksoiko lukea?

Ihanaa joulunaluaikaa kaikille! Yrittäkää kestää tätä pimeyttä, kyllä se kevät sieltä taas tulee!