Sunnuntaiaamu, kello soi 6.40. Lähden tallille aikaisin aamulla. Usva nousee pelloilta, aurinko paistaa. Ruska hohtaa jo punaisina täplinä ja aamukasteen kuura kimmeltää.
Harjaan hevosen ulkona sen rouskuttaessa samalla aamuheiniään. Hetken päästä satuloin ja lähdemme kahdestaan hiljaiseen maalaismaisemaan.
Satumetsässä vihreä sammal vaimentaa äänet. Pehmeällä tiellä laukkaamme ja innokas tamma kuuntelee pieniäkin pidätteitä. Otan ohjat yhteen käteen ja puhelimen toiseen ja pienen pätkä videota.
Poikkeamme vielä toiselle metsäpolulle. Koko maailma on meidän. Vain linnut laulavat ja jossain kaukana lehmät ammuvat.
Olen onnellinen.
Olipas ihana ja erilainen postaus. Tuntui kuin itsekin olisi päässyt maastoon, edellisestä kerrasta onkin jo vuosia aikaa. Tuli täälläkin rento olo, kun katseli maailmaa kauniiden korvien välistä. Kiitos, kun pääsin mukaan.
VastaaPoistaMukavia syyspäiviä sinulle ja Mandylle.
Ihanaa, että pääsit tunnelmaan mukaan! Nämä hetket ovat mun mielestä ratsastuksessa kaikkein parhaita, niitä, joiten takia jaksaa pimeät hetket, räntäsateet, klinikkalaskut...Oikein aurinkoisia, kuulaita ja värikkäitä syyspäiviä sinulle myös, ja kiitos kommentista!
PoistaIhanat nuo Mandyn korvat, törössä mutta kuitenkin kuulolla. Ja laukka taitaa olla aika ihanaa myös.
VastaaPoistaEikö, mä niitä just naureskelin, odottaa korvat hörössä että lähdetään liikkeelle ja sitten kun maiskautan niin korva kääntyy taakse kuin propelli...iso propelli :D Sillä on maastossa erityisen ihana laukka, kun on niin menossa. Pidän pään silloin aika ylhäällä, jos tulee äkkipysähdys niin pysyy helpommin kyydissä!
Poistaihana, ihana tunnelma!
VastaaPoistaHienoa, että se välittyy ruudun toiselle puolelle myös!
Poista