maanantai 6. kesäkuuta 2016

Rauha maassa ja heppatädin päässä

Kaviokuumeet, laidunruohon sokerit, sikiö-ötökät, haavat, ruhjeet, tappelut, katkenneet koivet, kylmä yö.
Kaikki nämä pyörivät päässäni yöllä ja päivällä töissä. Laitumella odotti tänään kuitenkin täysin ehjä ja hyvin rauhallinen ponny, jolla ei ollut digitaalipulssia vuohisissa (kokeilin heti, haha).
Tosin kun menimme laitumelle, ihmettelimme, missä se Mandy oikein on. Ei näkyny missään ja pelästyin jo että mitä oikein on tapahtunut. Laitumella on ihana lehtometsä, ja siellä tammien keskellä Mandy piilotteli, ihan yksin. Muut hevoset olivat ruoholla.

Laitumelta tamma lähti ihan muitta mutkitta yksin pois.


Näky oli jotenkin ihan satumainen, Mandy seisoi hiljaa ja käänsi vaan päätään, kun tulimme. Se ei vaikuttanut pelokkaalta, hermostuneelta tai mitenkään muutenkaan vihaiselta, vaikka mulle tuli jo lähes itku, että onko sitä hyljeksitty. Näytti siltä, että se vaan nautti rauhasta siellä :) Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, ettei sitä nyt jätettäisi yksin. Melkein sama fiilis, kuin omaa lasta olisi koulukiusattu. Voi varjele :)


Kentällä.

Otettiin Mandy laitumen viereen, harjattiin ja satuloitiin. Koko ajan se seisoi kuin suolapatsas. Ihan hassu. Ratsastin tallin kentälle ja keventelin jonkin aikaa, tamma oli ihan pirteän ja mukavan oloinen, vieraita maisemia piti toki hiukan katsella. Toisen laitumen hevoset pääsevät ihan kentän viereen, ja Mandy ihmetteli niitä toljottajia, heh.

Ratsastin ehkä 20 minuuttia, hiukan ravia ja laukkaa, ja lähdettiin sitten takaisin. Mandy oli koko matkan oikein nätisti, vaikka pusikossa oli moottorisahamieskin. 



Kevennellään.
Kyllä se on niin valtavan kiltti hevonen. Voiko tuollaisia ollakaan.

Hetken katseltiin vielä laitumella olevia hevosia ja sitä, miten ne käyttäytyivät, kun yksi tuotiin takaisin, toinen sen jälkeen ja kolmas haettiin pois. Yksi hevonen karkasikin, kun omistaja oli tuomassa sitä sisälle. Hevonen laukkaili pellolla laitumen vieressä. Muut ottivat hiukan kierroksia, mutta Mandy vaan söi. Järkyttävä ahmatti.


Kevennellään lisää.Miks sulla on tollanen etukeno, kysyi tytär. Good question.

Laidun on ihanasti metsän suojassa ja aurinkokin paistoi eikä tuuli osunut sinne. Näytti niin ihanalta, kun hevoset jäivät sinne rauhassa rouskuttamaan ilta-aurinkoon.

Vielä kevennellään. Aika kiva heppa tässä.

Tämmöisiä katsojia ilmestyi puskista. Aika veikeitä. Kouluratsastus (tai oikeastaan keventely) selkeästi kiinnostaa, hihi.

Oiskos tässä kevennelty....

Ja sitten lopetettiin se keventely.

Ja siirryttiin poseeraukseen.

Ja mitä, vieläkin vaan ravia. 
Käytiin vähän meille tutuissa maisemissa, Mandylle ne olivat uusia.
Ja poseerattiin. Tytär ja järkkärikamera, blogin pelastukset.

9 kommenttia:

  1. On kyllä aivan mieletön tuo teidän kesäparatiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä tulee niin kesäfiilis ja on ihan mahtavaa päästää hevonen vihreälle sen jälkeen, kun on katsellut sitä koko talven pikku hiekkatarhassa. Onhan meillä normipaikassa toki paremmat pohjat ja isommat maastotkin, mutta tuolla on niin sievää ja silmä lepää. Kesäpaikassa on kivoja metsäpolkuja, niitä aion kyllä tänä kesänä koluta tiuhaan tahtiin, se tekee niin hyvää hevosellekin.

      Poista
  2. Mä nyt neljäntenä hevosenomistajavuonnani pääsen nauttimaan siitä, kun hevonen saa olla laitumella. En olisi kaupunkitallilla kesäillessäni voinut kuvitella, kuinka voimakasta onnentunnetta oman hevosen katseleminen laitumella tuo!

    Mulla oli kovasti suunnitelmissa, että Riku käy vain päiväseltään laitumella, mutta nyt, kun olen sitä siellä katsellut, tuntuu aina tosi vaikealta hakea se sieltä yöksi tallille (missä Riku tosin siis yöpyy ulkona myös), kyllä siellä laitumella kavereiden kanssa on vaan asiat paremmin. Ehkä tämä onkin se kesä, kun testaan, miten treenaaminen, kisat ja laidun sopivat yhteen. Ja jos eivät sovi, niin taitaa olla, että laidun voittaa silti, ei tää meidän kisailu nyt niin totista ole. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan niin täysin sun ajatukset. Oon jopa viritellyt taas pitkäaikaista haavetta, että veisin teltan laitumen reunaan ja nukkuisin siinä yön. Olisi niin hauska katsella hevosia valoisassa kesäyössä. Aina oon tätä miettinyt, mutta vielä on jäänyt toteuttamatta.
      Mä olen näinä laidunkesinä liikuttanut lähes päivittäin, käynyt valmennuksissa jne. Mun mielestä ei ole oikeastaan ollut mitään eroa vireystilassa, paitsi alussa ehkä hetken hiukan väsyneempi hevonen. Toisaalta hevoset ovat vetreämpiä, kun liikkuvat koko ajan. Kyllä meillä oli laitumella yksi hevonen, joka kisasi koulua melko korkealla tasolla. Sieltä se haettiin aamuvarhain ja letitettiin laitumen reunalla :)
      Jotenkin mua aina naurattaa nämä, jotka eivät voi viedä hevostaan laitumelle kun kisaavat...ja sitten puhutaan pikkuluokista silloin tällöin. Heheh, aika ryppyotsaista. Luulen että moni heppa on paremmassa iskussa laitumelta otettuna, kuin pikkutarhassa seisseenä. Toki laiduntaminen voi olla ihmiselle rasittavampaa, kun pitää roudata kamoja sinne tänne, eikä ole tallin mukavuuksia ihan vieressä, mutta kaikkeen tottuu. Ekana kesänä kysyin ihmeissäni, että täällähähän ei siis oo pesupaikkaa...no, oletkos kuullut sangosta ja sienestä, mulle vastattiin. Heh, jep, aika helposti niinkin saa saa hiet huuhdeltua. Ei silti, talvella kaipaan kyllä niitä mukavuuksia kovastikin, mutta kesällä on kivaa kun voi olla hiukan "pellossa".

      Poista
    2. Niin ja olipa kiva huomata, että kirjoittelet jälleen, mukavaa kun sulle kuuluu hyvää!

      Poista
  3. Ihanan näköinen paikka tosiaankin! Ihan varmasti sielu lepää niin hevosella kuin omistajallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja nyt vaan odotellaan että loma alkaa että pääsee mökille ja lähelle hevosta.

      Poista
  4. Hyvä kuulla että laidunnus on alkanut hyvin, ja voi että miten viisas ja kiltti Mandy kun vieraassa paikassa lähtee noin vaan porukasta töihin eikä toikkaroi mitään! Nimim. meille KOTIIN tuli kaksi laidunvierasta joista toinen on viimekesän tuttuja ja vain se toinen kokonaan uusi tuttavuus Penalle, ja silti ekan kerran kun hain Penan laumasta talliin, se huusi kuin heikkopäinen ja sonti hätäpaskat jo ennen kuin oltiin oikeastaan edes kunnolla tallissa... Huoh. Mutta kypsymistä havaittavissa, vielä 3-4 vuotta sitten sen eropaniikki ei meinannut laantua lainkaan, nyt se sentään lopetti kavereiden perään huutamisen yhden oikea-aikaisen perkeleen jälkeen :D

    Ja sama kuin muillakin kommentoineilla, laiduntavia hevosia ei väsy katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä kyllä ihmettelin,että miten se VOI olla noin kiltti. Ehkä se oli vielä väsymystä ulkoyön jälkeen ja vieraskoreutta :) Saa kattoa, tuleeko arabitrööttrööt -pörhellyskohtauksia, kyllä se sellaisiakin välillä esittelee ihan lahjakkaasti.
      Voi Penaa :) Ehkä siitä tulee aikuinen joskus kaksikymppisenä!

      Poista